7. tammikuuta 2010

Minä: the Universal

Jotkut jutut ovat vuosien jälkeenkin ihan yhtä pysäyttäviä ja ihan yhtä tärkeitä.

Sain Blurin the Great Escape -albumin joululahjaksi siskoltani siinä viiden- / kuudentoista ikäisenä. Kokonaisuudesta tuli senaikainen lempilevyni, johon palaan yhä uudelleen.

Seuraavien kuukausien ajan kuuntelin aina viimeisenä ennen nukahtamista the Universalin. Joskus nykyäänkin.



This is the next century where the universal's free
You can find it anywhere, yes the future's been sold
Every night we're gone and to karaoke songs
How we like to sing along, though the words are wrong

It really really really could happen
Yes it really really really could happen
When the days they seem to fall through you
Just let them go

No one here is alone, satellites in every home
Yes the universal's here, here for everyone
Every paper that you read says tomorrow's your lucky day
Well here's your lucky day

It really really really could happen
Yes it really really really could happen
When the days they seem to fall through you
Just let them go

4 kommenttia:

  1. Mahtaa sulla olla se Suomen paras musablogi tällä hetkellä. Tykkään myös AIRmaisesta ulkoasusta ja bannerin Morrissey - aah ihanaa. Postpunkkirunotyttöjen paluu tälle sivustolle on taattua! Jatka samaan malliin, jään tarkkailemaan sinua.

    - Katja

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos kovasti! Mukavaa että visutkin miellyttävät. Pidän myös omasta blogistasi, taisitkin huomata että lukijalistaan ilmestyin.

    VastaaPoista
  3. The Universal saa aina karvat pystyyn ja kylmänväreen kulkemaan selkää pitkin. Tämä on yksi niistä lauluista jotka kuuntelen puhki, unohdan sen hetkeksi, löydän uudelleen ja kuuntelen uudestaan puhki. Ja tätä on jatkunut viimeiset neljä vuotta vuotta.
    Plus että toi kellopeli appelsiini tyylinen video on ehkä yksi parhaista videoista ikinä.

    VastaaPoista
  4. Plus on totta! Damon Albarnin jokainen ilme ja ele tuossa on oikeasti silkkaa parhautta. Ihh!

    VastaaPoista