23. tammikuuta 2010

Minä: the Royal Tenenbaums

Jotkut jutut jakavat mielipiteet. Joidenkin pienienkin juttujen kohdalla mielipiteillä on oikeasti väliä.

Wes Anderson on paitsi tuleva lankoni, myös lempiohjaajieni kolmen kärjessä. Ohjaajan kaikki työt ovat äärimmäisen huoliteltuja, täysin muotovetoisia, sisäänpäinlämpiäviä ja yleisönsä jakavia. Itse intohimoisimmin ihastuneena tekisi mieli sanoa, että Andersonin elokuvissa on kyse niiden tajuamisesta – mutta niissä ei ihan oikeasti ole. Kaikki ovat äärimmäisen helppoja ja suoraviivaisia.

The Royal Tenenbaumsissa on kohdallaan niin monta asiaa, ettei se voi olla minulle muuta kuin äärimmäisen tärkeä. Täydelliset kuvat, täydelliset värit, Futura, kaksi Wilsonia, Alec Baldwin lukijana, Gwyneth Paltrow aivan järkyttävän kauniina, huima soundtrack ja muutama mieletön kohtaus.

Sen dramaattisimman ohella huimin on Nicon sävyttämä hetki.



Kohtaus, joka kertoo aika paljon.

Edellisellä katsomiskerralla opin lisäksi mainioimman knopin, jolla saanen jatkossa kaltaiseni katsojaseuran kihertämään.

I've been out walking
I don't do too much talking
These days, these days.
These days I seem to think a lot
About the things that I forgot to do
And all the times I had the chance to.

I've stopped my rambling,
I don't do too much gambling
These days, these days.
These days I seem to think about
How all the changes came about my ways
And I wonder if I'll see another highway.

I had a lover,
I don't think I'll risk another
These days, these days.
And if I seem to be afraid
To live the life that I have made in song
It's just that I've been losing so long.
La la la la la, la la.

I've stopped my dreaming,
I won't do too much scheming
These days, these days.
These days I sit on corner stones
And count the time in quarter tones to ten.
Please don't confront me with my failures,
I had not forgotten them.

4 kommenttia:

  1. Voihan hyvänen aika. Nyt olen totaalisen vakuuttunut että olet miesversio minusta.

    Wes Anderson on kaikin puolin täydellinen. Enough said

    VastaaPoista
  2. these days on ehkä universumin paras cover ja sellaisena mun melkein eniten lempilaulu! siitäkin on kiittäminen tulevaa aviomiestäni ja vuosien bussistakävelemisen harjoittelua onnistuakseni siinä joskus yhtä hidastetusti leijuen kuin gwyneth.

    oi voi. ja kyl se rushmore owen wilson-featurointeineen, niin oli se kans. höh.

    ja kiitsat magnetic fields-postauksen muistuttavasta luonteesta! mahti levy.

    T

    VastaaPoista
  3. Oh, en edes tienny että tuo on cover. Oon niin varma että pystyt vetään ton kohtauksen läpi, nyt etitään vaan Wesin eniten käyttämä pysäkki ja ladataan These Days kasettimankkaan oikeaa hetkeä oottamaan!

    Sit kun katotaan tää seuraavan kerran niin kerron sulle sen knopin. Kiherrät, lupaan!

    VastaaPoista