Ah.
Ihh.
Odottelun aika on ohi ja Vampire Weekendin kakkosalbumi Contra kuunneltu.
Kymmenestä raidasta kolme olin ehtinyt kuulemaan ennakkoon; Radio Helsingissä puhkisoitetun avausbiisi Horchatan, White Skyn ja videosinglerenkutus Cousinsin. Vaikka kaikki kolme mainioita kappaleita ovatkin, on ilo huomata niiden olevan albumilla vain keskivertotasoa. Useampi laulu julkaisulla kun ihan oikeasti onnistuu olemaan popmusiikkia ihanimmillaan.
Eilisen Delphicin soundit tuntuivat hioutuneisuudessaan paikoin vähän ärsyttäviltä, kun taas Contra (pun) on henkilökohtaisesti yksi huimimmista korvakarkeista ikinä. Cousinsin paikoittaisia särähtämisiä lukuunottamatta kaikki äänet ovat huiman herkullisia.
Veewee onnistuu jollain maagisella tavalla tekemään hajanaisuudesta yksiselitteisesti hyvyyttä. Albumi itsessään pysyy mukavasti kasassa, mutta monimutkaisten sovitusten ja vähän hajoilevienkin rakenteiden täyttämät kappaleet tasapainoilevat koko levyn ajan itseriittoisen kikkailun ja popnerouden välillä – onnistuen kerta toisensa jälkeen, Clash-viittauksineen kaikkineen. Afro- ja barokkipopin kanssa varovasti flirttaileva Taxi Cab on yhtyettä parhaimmillaan – suunnilleen sen kahdenkymmenen muun biisin ohessa. Yksi esimerkki hienoudesta joka tapauksessa.
Katselen tykkäämiäni asioita aina niiden vaaleanpunaisten lasien läpi ja Vampire Weekendiä olen fanitellut pidemmän aikaa, erityisen kovasti viime kesän toiseksi parhaan keikkakokemuksen jälkeen. Siitäkin huolimatta olin tietyssä määrin epäuskoinen toisen täysosuman suhteen; nimikkodebyytti kun oli vaan niin hyvä, ettei toinen vain voi samassa onnistua. Ihanuus oli taas olla väärässä, vuoden päässä häämöttävä top-listailu on saanut yhden takuuvarman nimen.
En ole varmaan aiemmin ikinä tuntenut yhtä kovaa ihastusta jotain levyä kohtaan. Seminimikappale I Think Ur a Contra on päätöksenä ihan erityisen sydän.
// Vampire Weekend MySpacessa
// Contra-albumi 3VOOR12:ssa
About kaikki ihmiset, joita tunnen, ovat kehuneet tätä isosti. Naputtelin tästä pätkän, kuuntelin ihan hirvittävän monta kertaa. Mutta ei tää oikein lähde. Läpeensä ihankivaa, paitsi Cousins. Noiden soundi tuntuu niin samalta kuin ennenkin ja biisit on vain varjo debystä.
VastaaPoistaSuositan tsekkaamaan sen sijaan Owen Pallettin eli Final Fantasyn tuoreen albumin, joka on ehdottomasti mun ykkösihastus tällä hetkellä.
Tietyllä tapaahan Vampire Weekend on ollutkin aina ihankivaa – eihän eka levykään mitään mullistavaa ollut. Mutta ihankivaa parhaalla mahdollisella tavalla, niinku. Omasta mielestäni soundi on aiemmasta monipuolistunut; niitä samoja juttuja on tietysti edelleen mukana, mutta vähän jotain uuttakin kikkailua. Ehkä. Varsinaisia hittejä ei levyltä noiden kolmen ensimmäisen lisäksi välttämättä löydy, eikä siis ollenkaan samassa määrin kuin s/t:ltä, mutta ainakin henkilökohtaisella tasolla useampi kappale on ihan älyttömän hyvä ja ihastuttava.
VastaaPoistaPitääpä kuulostella tuo FF. Olen tyyppiä kuunnellut aika vähän aiemmin ja Flow-missauksen jälkeen olen vältellyt mahdollisesta tykkäämisestä aiheutuvaa mielipahaa. Jos ny kuitenki!
huisi on horchata! diplomat's son iski ehkä iloisimmin, dy dy dy dy.
VastaaPoista(ja kerronpa kans, ku tekee mieli leuhkia, että nimittäin mulle tuli eilen postissa kaksi 50-luvun vincent price -leffaa! huuu!)
t
Haaa, mä meinasin kattoo eilen Vincentin Pit and the Pendulumin mut en sitte uskaltanukkaan. Millon tuut tänne katteluseuraks?
VastaaPoistaoi, mulla on house on haunted hill ja vahakabinetti. oi turhautus, tampere nihkeilee, nii en tiiä vielä koska. toivottavasti pian.
VastaaPoistat
hei haluan vaan sanoa että hurjan paljon kiitoksia mahtavasta blogista! tosi monta uutta tuttavuutta on tullu löydettyä tämän avulla. ja respectit kun hehkutit Vampire Weekendiä. itse olen ollut ihan koukussa ensimmäisestä levystä lähtien.
VastaaPoistaKeep up the good work!
- Ivana
Kiitos kovasti, kiva kuulla!
VastaaPoista