Suomalaisia suosikkiyhtyeitä saattaa olla harvassa, mutta ne ovat sitten yleensä sitäkin parempia. Yksi isoimmista ja osuvimmista jutuista on Husky Rescue, jonka kolmas studioalbumi Ship of Light on uunituoreinta juuri nyt.
Vähän vaivihkaa aloitteleva ja mahtavaksi kasvava ensisingle We Shall Burn Bright tiivistää kokopitkän melko tehokkaasti. Albumi on edellisiä tummempi ja kylmempi – vanha pehmeä, orgaaninen symppissoundi on muuttunut paikoin yllättävänkin paljon. Oikeastaan päätösraita Beautiful My Monster yhteislauluineen muistuttaa parhaiten siitä Huskysta, johon jo monta vuotta sitten rakastuin. Muutos ei ole yksiselitteisesti parempaan tai huonompaan suuntaan ja levyjen keskenäinen eroavaisuus on jo itsessään hieno juttu. Silti tykkäilen itse toistaiseksi ehkä enemmän kahden ensimmäisen levyn maailmasta. Esimerkiksi Caravanista.
Toistokerrat tuovat levyyn syvyyttä ja aiempaa hienovaraisemmat koukut nappaavat tiukasti kiinni. Monitasoiset ja hiotut sovitukset ovat edelleen yhtä nautittavia ja kokonaisuus pitää taas varmasti otteessaan. Yksittäiset biisit eivät kuitenkaan nouse yhtä tehokkaasti esille kuin esimerkiksi debyytillä, mutta albumi on nimenomaan kokonaisena nautittuna miellyttävän tasainen ja yhtenäinen. Lopputulos onkin laadultaan lähes aiempiensa vertainen ja jää takuuvarmasti kaiuttimiini soimaan. Aika näyttää, tuleeko tästä samanlaista henkilökohtaista klassikkoa kuin vaikkapa siitä Country Falls -esikoisesta, Ghost Is Not Realkaan kun ei lopulta ihan siihen yltänyt.
Yhden tännekin joskus kommentoivan häiskän Husky-haastattelusta Rumbassa luin harmikseni, että yhtyettä julkaissut brittiläinen Catskills on kiikun kaakun tulevaisuutensa kanssa. Älyttömän ikävä juttu; siitä asti kun Catsit ensimmäisen Pepe Deluxé -albumin silloin vuosituhannen vaihteessa julkaisivat, olen ollut labelin ylin ystävä ja mainostellut sitä vähän joka vaiheessa – ja pitänyt kokonaisuutena omankin musiikkituotantoni esikuvana. Lafkan rosterista on löytynyt useampia valtavan kivoja, pieniä nimiä. Voinkin suositella tekemään hyvän teon, tukemaan siistiä toimintaa ja saamaan vastineeksi oivaa musiikkia – Catskillsin verkkokauppa on pullollaan erinomaisia julkaisuja. Esimerkiksi sen ekan Husky-levynkin poisto olisi nyt paikallaan – vakuudeksi vielä vaikkapa mieletön söpöstely Sleep Tight Tiger, vokaaleissa musavideomestari Miikka Lommi.
Huskyn keikka Tampereella alkuvuodesta '06 (tai '07? '07.) oli paitsi ensimmäinen kosketukseni jälkeenpäin olohuoneekseni muodostuneeseen Klubiin, myös ensimmäisiä haparoivia keskustelunaloituksia sittemin syventyneessä ja nyttemmin passiiviseksi muuttuneessa dialogissa. Kun yhtye nousee samalle lavalle nyt helmikuun kuudentena, on hyvä tilaisuus viettää tuon kolmi- (tai neli-? kolmi-.) vuotispäivää. Ehkä taas soi New Light of Tomorrow.
Klubista puheenollen, kotiuduin tovi sitten kyseisen mestan dj-levykirppikseltä, joka osoittautui aika tyydyttäväksi. Tai siis, rajatulla parinkympin budjetilla olin liikkeellä ja sijoitin ne jo kolmanteen pöytään, mutta aika käsittämättömän hyvällä lopputuloksella: the Cinematic Orchestran Man With a Movie Camera sekä huomisartisti RJD2:n Since We Last Spoke ja Deadringer. Kaikki tuplaälppäreitä, kaksi ensimmäistä gatefoldeja. Myyjä taisi tuntea olonsa vähän kynityksi – syystäkin. Blockheadin Music by Cavelight jäi harmittavasti vielä pöydälle ja useammat muut laarit jouduin rahapulan takia skippaamaan. Mutta nuo, siis, ah. Parhauksia. Sen kunniaksi biisi jokaiselta!
Someone's Second Kiss, sydän.
Indiaaniklubiamme järkkäillään taas ensi viikon lauantaina, lupaillaanpa jo ennakkoon että näitä ostoksia kuullaan siellä. Mielettömiä levyjä, ihh!
// Husky Rescue MySpacessa
// Ship of Light -albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti