Iski äkillinen syy siivota ja levyjäkin pitäisi valkkailla vielä illan Indiaaniklubille (tervetuloa Kahvila Valoon), joten päivän postaus on lyhyt ja kiireinen.
Käväisin päiväsellään ensimmäistä kertaa ikinä Tampere-talolla, kun siellä järkkäiltiin Beatles-eventin yhteydessä pienimuotoiset levymessut. Vanhempaan musiikkiin keskittyneestä tapahtumasta olisi löytynyt reippaamminkin poistettavaa, mutta mukaan tarttui tällä kertaa kaksi klassikkoa: Blondien Parallel Lines vuodelta '78 ja Ramonesin s/t-esikoinen vuodelta '76. Varsin tiukkoja levyjä molemmat, olennaisia lisiä levyhyllyyn.
Nämä ajattelin illalla jossain välissä soitella.
Jei!
Hehee, olipa osin varsin samansisältöinen juttu kuin minulla! Näinkin tuon Blondie-lp:n, mutta jätin väliin, koska omistan sen jo cd:nä (jonka sattumalta kuuntelin pitkästä aikaa eilen, loistolevy).
VastaaPoistaHah, kappas! Tuota ostamaasi vanhempaa Horrorsia en ole kuunnellutkaan, Primary Coloursista pidin kovasti. Ja Parallel Lines on tosiaan mainio.
VastaaPoistaItsekin aloin kuunnella Horrorsin ekaa levyä vasta kuukausi sitten. Arastelin pitkään, koska olin kuullut sen olevan täysin erilainen, enkä halunnut tuhota Primary Coloursin luomaa likitäydellistä mielikuvaa. Pelko oli kuitenkin ihan turhaa, Strange House osoittautui iloiseksi yllätykseksi. Räkäisempi ja autotallirokimpi, mutta mainio levy kuitenkin.
VastaaPoistajösses,Acid Eaters.
VastaaPoista