Flow-ennakot saavat odottaa vielä pari päivää, mutta kuunnellaan etukäteen jo vähän Junipia. Mainion José Gonzálezin johtama yhtye on hiipinyt omaan tajuntaani enemmän tai vähemmän vaivihkaa – pari kuukautta sitten julkaistun Rope and Summit -ep:n raidat ovat soineet taustalla monesti, mutta keskittymään pakottamatta.
Gonzálezin ääni on arvatenkin se elementti, joka nostaa Junip-kappaleet keskivertogrooveja ylemmäksi. Sovitukset toimivat kuitenkin myös aika ilahduttavasti ja ep pitää odotettuakin paremmin otteessaan. Samaisten festarien Broken Bellshän tästä tulee vähän mieleen, eikös?
Viime viikolla julkaistu Always-single on yhtyettä ja keulakuvaansa parhaimmillaan. Hieno alustus syyskuussa ilmestyvälle, ensimmäiselle täyspitkälle. Rytmi- ja melodiailottelu ajaa juuri niin villiksi, kuin olettaa sopiikin.
Vuoden '04 Black Refuge -ep pitänee jossain vaiheessa kuulostella myös.
Napataanpa loppuun vielä Joséa yksinään. Täydelliset Teardrop- ja Heartbeats-coverit lienevät kaikille tuttuja, mutta Killing for Love Andreas Nilssonin mainiolla videolla voisi olla vieraaampi.
Ah.
Eilen televisiosta tullut V for Vendetta oli ihan mahtava – jälleen kerran. Ei-sarjisharrastajana en ole alkuperäisteokseen tutustunut ja FB-seinät näyttivätkin olevan eilen taas täynnä innostuneita statuksia ja lyttääviä kommentteja. Omalla kohdallani leffa kuitenkin toimii siis erinomaisesti. Dystopiat ylipäänsä iskevät aina, visuaalisuus on lumoavaa, näyttelijät toimivat (Natalie on kaljuna erityisen ihh, Stephen alati yhtä mainio ja Coupling-Patrickin bongaus lämmittää aina), tyylikkäästä toiminnasta tykkään ja elokuvan loppukohtaus on mitä upein. Pidän jotenkin hirveästi totalitarismin ja jopa fasismin visuaalisuudesta, mikä herättää aina vähän kummastelua – ja tällaisen tarinan puitteina parempia elementtejä en tiedä. Huima elokuva siis.
{ In short: José González has a magic touch – whether it's him going solo or reviving Junip. A true must-see at this year's Flow Festival. Also V for Vendetta proved yet again to be just brilliant. }
// Junip MySpacessa
// Rope and Summit -ep Spotifyssa
// José González MySpacessa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Andreas Nilsson. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Andreas Nilsson. Näytä kaikki tekstit
3. elokuuta 2010
2. kesäkuuta 2010
Keskiviikko: the Rabbit
Miike Snow oli viime vuoden kovimpia juttuja, mutta potkii melkoisen tehokkaasti myös 2010. Esikoisen deluxe-versiosta irroitettu the Rabbit upouusine videoineen on takuuvarmaa jatkoa eponyymidebyytille.
Tykkäämistä. Viime vuoden missattu klubikeikka kaivelee edelleen, mutta odotukset Melt!:iä ja Flow'ta kohtaan ovatkin vastaavasti aika katossaan. 'Sparks-lemppari Andreas Nilssonin ohjaama musiikkivideo on totutun toimiva myös – 2 Live Crew, huh. Taattuu.
PS. Huomenna kerron teille maailman parhaan kappaleen. Tänään en malta, vaan jumitan YouTubessa sen kera vielä hetken jos toisenkin.
// Miike Snow MySpacessa
Tykkäämistä. Viime vuoden missattu klubikeikka kaivelee edelleen, mutta odotukset Melt!:iä ja Flow'ta kohtaan ovatkin vastaavasti aika katossaan. 'Sparks-lemppari Andreas Nilssonin ohjaama musiikkivideo on totutun toimiva myös – 2 Live Crew, huh. Taattuu.
PS. Huomenna kerron teille maailman parhaan kappaleen. Tänään en malta, vaan jumitan YouTubessa sen kera vielä hetken jos toisenkin.
// Miike Snow MySpacessa
4. lokakuuta 2009
Maanantai: This Must Be It
Röyksoppin keväällä julkaistulta, erinomaiselta Junior-albumilta on irroitettu kolmas single, This Must Be It. Fever Ray - / the Knife -Karinin täydentämän biisin huikea video on Filip ja Andreas Nilssonin käsialaa. Rumpalia esittävästä Ruinarista lisää yhtyeen verkkosivuilla.
Viikonloppu jäi melkoisen tylsäksi. Yksi täysin vapaa vuorokausi silloin tällöin on enemmän kuin tervetullutta, mutta kaksi tyystin neljän seinän sisällä vietettyä tahtoo jo vähän hajottaa. Sunnuntait erityisesti tuntuvat olevan tyhjyydessään nykyään melkoisen hankalia. Loppuviikosta ajattelin että olisin jaksanut viikonlopun aikana rykiä elämääni takaisin uomilleen – siis siivota, maksaa laskuja, tehdä rästitöitä, vastata vanhoihin viesteihin ymsymsyms – mutta kauniiksi ajatukseksi se lopulta vain jäi. Ehkä joskus toiste sitten. Sitä vastoin tahkosin läpi syyskauden jatkuvat lempparikomediat; Officen, Curb Your Enthusiasmin, How I Met Your Motherin sekä melko lupaavat uutukaiset Modern Familyn ja Communityn. Eilen vahtailin vintageleffoja; brittidraaman the Servant ja valtavan ihanan Doris Day + Rock Hudson + Madison Avenue -hömpän Lover Come Back.
Vintagea vielä päätökseksikin; BIRPistä poimittu Pogotracks-biisi Expialidocious on herkkua vähintäänkin jokaiselle Maija Poppanen -ihmiselle. Niinku ny meikälle.
// Röyksopp MySpacessa
Viikonloppu jäi melkoisen tylsäksi. Yksi täysin vapaa vuorokausi silloin tällöin on enemmän kuin tervetullutta, mutta kaksi tyystin neljän seinän sisällä vietettyä tahtoo jo vähän hajottaa. Sunnuntait erityisesti tuntuvat olevan tyhjyydessään nykyään melkoisen hankalia. Loppuviikosta ajattelin että olisin jaksanut viikonlopun aikana rykiä elämääni takaisin uomilleen – siis siivota, maksaa laskuja, tehdä rästitöitä, vastata vanhoihin viesteihin ymsymsyms – mutta kauniiksi ajatukseksi se lopulta vain jäi. Ehkä joskus toiste sitten. Sitä vastoin tahkosin läpi syyskauden jatkuvat lempparikomediat; Officen, Curb Your Enthusiasmin, How I Met Your Motherin sekä melko lupaavat uutukaiset Modern Familyn ja Communityn. Eilen vahtailin vintageleffoja; brittidraaman the Servant ja valtavan ihanan Doris Day + Rock Hudson + Madison Avenue -hömpän Lover Come Back.
Vintagea vielä päätökseksikin; BIRPistä poimittu Pogotracks-biisi Expialidocious on herkkua vähintäänkin jokaiselle Maija Poppanen -ihmiselle. Niinku ny meikälle.
// Röyksopp MySpacessa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)