Denveriläinen the Apples in stereo on sarjassamme yhtyeitä, joiden nimen olen kyllä tunnistanut iät ajat, mutta kuuntelemaan en ole koskaan vaivautunut. Muutos tapahtui tänäaamuna, kun onnekseni törmäsin fantastiseen Dance Floor -videoon.
Sitä ennen kuitenkin parin viikon kuluttua ilmestyvää Travellers in Space and Time -levyn teaseria Elijah Woodin kera. Exploring the Universe -pätkä toimii itse videoon mainiona introna.
Ja sitten se Dance Floor. Ah.
Vuoden kovin musiikkivideo ehkäpä - plus että Elijahin harvaparta on aika erittäin siisti. Muutenkin toimivampi yhdistelmä tämä kuin taannoinen Islands + Michael Cera.
Ja talk about 'em stereos! Eilen postiluukkuuni napsahti viesti Stereotype Helsinki -nimiseltä kollektiivilta. Tyyppien ideana on ilmeisimmin toimia musiikin saralla irroittaen juttuja niiden alkuperäisestä kontekstista ja luoda täten jotain uutta. Otetaan kuvia bändistä, muttei bändikuvia – tai järjestetään olohuonekeikkoja, kuten ensimmäisessä esityksessä Jaakko & Jay.
Visuaalisuus kolahti aika kovasti. Samanhenkistä meininkiä kuin taannoin esittelemässäni take-away shows -konseptissa, ehkäpä. Tätä kannattaa pitää silmällä.
Uh oh: uppouduin eilen taas vääntämään biisejä yömyöhään, kun talkkari sitten säpsäytti soittamalla ovikelloa ja pyytämällä volyymia vähemmän kaakolle. Ehkei se elo indiepojankaan naapurissa liene aina yhtä auvoa.
// the Apples in stereo MySpacessa
// Stereotype Helsinki
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakko ja Jay. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakko ja Jay. Näytä kaikki tekstit
8. huhtikuuta 2010
15. maaliskuuta 2010
Onks tää kohtaloo?
Viikonloppu oli taas sen verran kiireinen, että kirjoittelemaan ei vain ennättänyt. Vaan koitetaanpas nyt.
Perjantai sujahti ohi Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetyn Indiaaniklubin soittotehtävissä. Aika hyvin sujahtikin; soitto kulki ja väkeä riitti puolilleöin asti ihan mainiosti, illan mukaiseen soundtrack-teemaan en tosin saanutkaan hirveän montaa biisiä istumaan. Lopun hiipumisen takia soittolista jäi vähän vajaaksi ja useampi lainaseiska jäikin harmittavasti soittamatta. Seuraava eventti on vielä vähän hämärän peitossa, tässä keväällä kuitenkin.
No mutta, tämmöisen nyylikattauksen tarjoilin:
Jon Kennedy - 110% Proof
Massive Attack - Karmacoma
RJD2 - Smoke & Mirrors
Eero Johannes - Mantik
the Cinematic Orchestra - Work It! (the Man with a Movie Camera)
Kraftwerk - the Man Machine
Prince - I Would Die 4 U
New Order - Dreams Never End
the Sound of Arrows - Into the Clouds (Fear of Tigers Remix)
Discovery - Carby
Shirley Bassey - Diamonds Are Forever
the New Christy Minstrels - These Boots Are Made for Walking
Of Montreal - Disconnect the Dots
the Beach Boys - Do You Wanna Dance
Vampire Weekend - Campus
the Monkees - Theme from the Monkees
Simon & Garfunkel - Mrs. Robinson
Fruit Bats - Legs of Bees
Magenta Skycode - Escaping Outdoors
Mumford & Sons - the Cave
the Pains of Being Pure at Heart - Young Adult Friction
the Cure - Grinding Halt
Bloc Party - Banquet
David Bowie - Suffragette City
the Beatles - Twist and Shout
the Velvet Underground - I'm Waiting for the Man
Villa Nah - Remains of Love
Zebra & Snake - the Colours (Misf*ts Remix)
the Smiths - Heaven Knows I'm Miserable Now
the Shins - Turn on Me
Leffailut itsessään jäivät valitettavan vähälle kun keskityin pääasiassa musiikkiin. Niinpä lauantaina hytkyttiinkin Klubilla filkkariyötunnelmissa, viihdyttäjinä Jaakko & Jay, Pintandwefall ja Op:l Bastards. Viivelähdön myötä toki jo aiemmin nähty avausakti jäi tällä kertaa osaltani vajaan biisin mittaiseksi, sitä samaa ja kivaahan se oli kuin ennenkin. Muuttunut ei onneksi ollut Pintti-nelikkokaan, vaan se sama energisyys ja välittömyys olivat yhä yhtä läsnä kuin ennenkin. Muutama uusi biisi ei vielä ihan täysin vakuuttanut – aineksia kyllä oli, mutta lopputulokset olivat vielä vähän raakileita. Yhtyeen soundeja ei voi vieläkään olla ihailematta ja niinpä aboutkaksivuotispäiväni bändin kanssa oli taas yhtä täydellinen kuin se ihka ensimmäinen kokemus Telakallakin '08.
Op:l Bastards sen sijaan jäi vähän vaisuksi. Aika tajuttomasta ihmispaljoudesta kärsinyt eventti ei saanut siirtymään enää tanssilattialle, mutta ihan täysin ei muukaan yleisö näyttänyt kauempaa katsottuna syttyvän. Muutaman vuoden takainen Flow-kokemus oli upea, mutta tällä kertaa lopputulos oli vähän turhankin jumittava – ehkäpä Bastardseille se kesäöinen Helsinki sitten vaan sopi huomattavasti maaliskuista Tampereen Klubia paremmin. Scorpius toki toimi – mutta aika huonosti saavatkin asiat mennä etteikö toimisi.
Kuninkaankadun tarinallisuusnarkkis ja kohtaloisti kuitenkin heräsi talviuniltaan lopulta eilistä Sokoksen soittolistaa kuullessaan. Reino huvitti jo itsessään, mutta kun seuranneen Dusty Springfield -raidan suomenkielisen vastineen lyrikointi muistui mieleen, ei ajoituksen osuvuudelle voinut olla hymyilemättä.
Jotkut jutut.
// Indiaaniklubi #11 / Oh Man -soittolista Spotifyssa
Perjantai sujahti ohi Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetyn Indiaaniklubin soittotehtävissä. Aika hyvin sujahtikin; soitto kulki ja väkeä riitti puolilleöin asti ihan mainiosti, illan mukaiseen soundtrack-teemaan en tosin saanutkaan hirveän montaa biisiä istumaan. Lopun hiipumisen takia soittolista jäi vähän vajaaksi ja useampi lainaseiska jäikin harmittavasti soittamatta. Seuraava eventti on vielä vähän hämärän peitossa, tässä keväällä kuitenkin.
No mutta, tämmöisen nyylikattauksen tarjoilin:
Jon Kennedy - 110% Proof
Massive Attack - Karmacoma
RJD2 - Smoke & Mirrors
Eero Johannes - Mantik
the Cinematic Orchestra - Work It! (the Man with a Movie Camera)
Kraftwerk - the Man Machine
Prince - I Would Die 4 U
New Order - Dreams Never End
the Sound of Arrows - Into the Clouds (Fear of Tigers Remix)
Discovery - Carby
Shirley Bassey - Diamonds Are Forever
the New Christy Minstrels - These Boots Are Made for Walking
Of Montreal - Disconnect the Dots
the Beach Boys - Do You Wanna Dance
Vampire Weekend - Campus
the Monkees - Theme from the Monkees
Simon & Garfunkel - Mrs. Robinson
Fruit Bats - Legs of Bees
Magenta Skycode - Escaping Outdoors
Mumford & Sons - the Cave
the Pains of Being Pure at Heart - Young Adult Friction
the Cure - Grinding Halt
Bloc Party - Banquet
David Bowie - Suffragette City
the Beatles - Twist and Shout
the Velvet Underground - I'm Waiting for the Man
Villa Nah - Remains of Love
Zebra & Snake - the Colours (Misf*ts Remix)
the Smiths - Heaven Knows I'm Miserable Now
the Shins - Turn on Me
Leffailut itsessään jäivät valitettavan vähälle kun keskityin pääasiassa musiikkiin. Niinpä lauantaina hytkyttiinkin Klubilla filkkariyötunnelmissa, viihdyttäjinä Jaakko & Jay, Pintandwefall ja Op:l Bastards. Viivelähdön myötä toki jo aiemmin nähty avausakti jäi tällä kertaa osaltani vajaan biisin mittaiseksi, sitä samaa ja kivaahan se oli kuin ennenkin. Muuttunut ei onneksi ollut Pintti-nelikkokaan, vaan se sama energisyys ja välittömyys olivat yhä yhtä läsnä kuin ennenkin. Muutama uusi biisi ei vielä ihan täysin vakuuttanut – aineksia kyllä oli, mutta lopputulokset olivat vielä vähän raakileita. Yhtyeen soundeja ei voi vieläkään olla ihailematta ja niinpä aboutkaksivuotispäiväni bändin kanssa oli taas yhtä täydellinen kuin se ihka ensimmäinen kokemus Telakallakin '08.
Op:l Bastards sen sijaan jäi vähän vaisuksi. Aika tajuttomasta ihmispaljoudesta kärsinyt eventti ei saanut siirtymään enää tanssilattialle, mutta ihan täysin ei muukaan yleisö näyttänyt kauempaa katsottuna syttyvän. Muutaman vuoden takainen Flow-kokemus oli upea, mutta tällä kertaa lopputulos oli vähän turhankin jumittava – ehkäpä Bastardseille se kesäöinen Helsinki sitten vaan sopi huomattavasti maaliskuista Tampereen Klubia paremmin. Scorpius toki toimi – mutta aika huonosti saavatkin asiat mennä etteikö toimisi.
Kuninkaankadun tarinallisuusnarkkis ja kohtaloisti kuitenkin heräsi talviuniltaan lopulta eilistä Sokoksen soittolistaa kuullessaan. Reino huvitti jo itsessään, mutta kun seuranneen Dusty Springfield -raidan suomenkielisen vastineen lyrikointi muistui mieleen, ei ajoituksen osuvuudelle voinut olla hymyilemättä.
Jotkut jutut.
// Indiaaniklubi #11 / Oh Man -soittolista Spotifyssa
18. lokakuuta 2009
Sunnuntaisatuilu
Seuraan suhteellisen vähän suomalaista musiikkimediaa – eli en kuuntele radiota juuri ollenkaan ja luen musiikkilehtiäkin vähän harvakseltaan – mutta satuin eilen kumminkin bongailemaan YleX:n ja Rumban kasaileman hehkutuslistan ensi vuoden kovimmista uusista bändeistä. Aika monta hyvää listalta löytyikin, joskaan uusia tuttavuuksia ei juuri nimeksi ollutkaan. Ilmeisesti median seuraamattomuus ei liene ainakaan blogiaikakaudella este hyvien juttujen löytämiselle.
Vähän laiska postaus nyt siis taas kun tässä yhä itseäni keräilen, mutta nämähän sillä listalla olivat ne kiinnostavimmat.
1. Le Corps Mince de Françoise – jotenkin tämä nimitys tässä vaiheessa tuntuu jo älyttömältä, kun LCMDF:n hehkutus on ollut aika maksimaalista jo keväästä '08 asti. Diggailen toki itse yhä ja odottelen sitä ensimmäistä Kitsuné-sinkkuakin. Kiteyttää tietyllä tavalla ajan soundin ihan pirun osuvasti, ihan kiva että sitä eurooppalaisella tasollakin hipsterkamaa Suomesta löytyy. Upouusi videokin on ihan jees.
2. Villa Nah onkin sitten jo vähän yllättävämpi poiminta. Bändi on ollut itselleni tuttu vasta Flow'n aikaisesta suosittelusta – kiitti vaan edelleen, heh – ja toimii kyllä oikein mainiosti. Jori Hulkkosen tuottajarooli tuli itselleni tässä vaiheena ihan uutisena. Täytyy tuo ensikko-ep jossain vaiheessa ehtiä poistamaan.
3. TTVO-edustusta, eli Jaakko & Jay, jei. Pari kertaa olen sattunut livenä näkemään ja niinhän se vain toimii pirun hyvin. Ei mikään lemppari, mutta mieluusti tulee aina katsastettua.
4. Delay Trees tuli Ämyrockin jatkoissa sateen takia passattua, joten keikka on yhä kokematta aina ensi viikon Lost in Musiciin asti. Pientä, nättiä, tykkäilen.
6. Läppäbändit on aina vähän niin ja näin, eikä Nightsatankaan nyt ihan hirveästi jaksa innostaa. Kivan kuuloisia synia juu, mutta aika metallittomana ihmisenä en muista hevielementeistä oikein mitään irti saa. Kyllähän tämänkin kerran katsoisi, liven voisi olettaa olevan ehkä jotain Jessen henkistä?
10. TV Offia olen ylistellyt edelliskesän Flow'sta lähtien ja tässäkin blogissa pariin otteeseen. Siistiä, symppistä, hyvää, yksinkertaista ja juuri sopivan viilattua. Kivaa katsottavaa livenä (eli erinomaisen söpö ja energinen laulaja ja synatyypillä sama söpö ja energinen Alesis Micron kuin itsellänikin) ja levy on edelleen kovassa odotuksessa.
11. Wedding Crashersiakin on itselleni suositeltu, mutta keikat olen jotenkin onnistunut aina missaamaan. Ihan sujuvaa kyl.
12. Se viime aikojen hehkutetuin (BISTEREOssakin vau) akti tuntuu olleen Zebra and Snake, jonka samoin pääsen ensi viikolla ekaa kertaa katsastamaan. Tykkään näin äänitetasollakin ns. ihan helvetisti.
Löysin itseni eilen taas Hang the DJ!:stä / -:ssä, kun tyypit viettivät klubinsa kolmivuotiskekkereitä. Regina-vetoisen EMOTIONS-kaksikon dj-setti oli vähän tympeä, mutta vakkarikolmikko taas totutun varma. HtDJ! on edelleen se lempparieventtini treellä, vaikka soittolistat ovatkin tuntuneet vähän jumittuneen paikoilleen – mutta kun niitä suosikkibiisejäni tulee edelleen laidan täydeltä, en osaa oikein valittaakaan.
Yksi niistä menee että dis dis d c c c a a a ais ais a ais. Semmosella sahalla, tiäkkö.
// Tulevaisuuden tusina YleX:n sivuilla
Vähän laiska postaus nyt siis taas kun tässä yhä itseäni keräilen, mutta nämähän sillä listalla olivat ne kiinnostavimmat.
1. Le Corps Mince de Françoise – jotenkin tämä nimitys tässä vaiheessa tuntuu jo älyttömältä, kun LCMDF:n hehkutus on ollut aika maksimaalista jo keväästä '08 asti. Diggailen toki itse yhä ja odottelen sitä ensimmäistä Kitsuné-sinkkuakin. Kiteyttää tietyllä tavalla ajan soundin ihan pirun osuvasti, ihan kiva että sitä eurooppalaisella tasollakin hipsterkamaa Suomesta löytyy. Upouusi videokin on ihan jees.
2. Villa Nah onkin sitten jo vähän yllättävämpi poiminta. Bändi on ollut itselleni tuttu vasta Flow'n aikaisesta suosittelusta – kiitti vaan edelleen, heh – ja toimii kyllä oikein mainiosti. Jori Hulkkosen tuottajarooli tuli itselleni tässä vaiheena ihan uutisena. Täytyy tuo ensikko-ep jossain vaiheessa ehtiä poistamaan.
3. TTVO-edustusta, eli Jaakko & Jay, jei. Pari kertaa olen sattunut livenä näkemään ja niinhän se vain toimii pirun hyvin. Ei mikään lemppari, mutta mieluusti tulee aina katsastettua.
4. Delay Trees tuli Ämyrockin jatkoissa sateen takia passattua, joten keikka on yhä kokematta aina ensi viikon Lost in Musiciin asti. Pientä, nättiä, tykkäilen.
6. Läppäbändit on aina vähän niin ja näin, eikä Nightsatankaan nyt ihan hirveästi jaksa innostaa. Kivan kuuloisia synia juu, mutta aika metallittomana ihmisenä en muista hevielementeistä oikein mitään irti saa. Kyllähän tämänkin kerran katsoisi, liven voisi olettaa olevan ehkä jotain Jessen henkistä?
10. TV Offia olen ylistellyt edelliskesän Flow'sta lähtien ja tässäkin blogissa pariin otteeseen. Siistiä, symppistä, hyvää, yksinkertaista ja juuri sopivan viilattua. Kivaa katsottavaa livenä (eli erinomaisen söpö ja energinen laulaja ja synatyypillä sama söpö ja energinen Alesis Micron kuin itsellänikin) ja levy on edelleen kovassa odotuksessa.
11. Wedding Crashersiakin on itselleni suositeltu, mutta keikat olen jotenkin onnistunut aina missaamaan. Ihan sujuvaa kyl.
12. Se viime aikojen hehkutetuin (BISTEREOssakin vau) akti tuntuu olleen Zebra and Snake, jonka samoin pääsen ensi viikolla ekaa kertaa katsastamaan. Tykkään näin äänitetasollakin ns. ihan helvetisti.
Löysin itseni eilen taas Hang the DJ!:stä / -:ssä, kun tyypit viettivät klubinsa kolmivuotiskekkereitä. Regina-vetoisen EMOTIONS-kaksikon dj-setti oli vähän tympeä, mutta vakkarikolmikko taas totutun varma. HtDJ! on edelleen se lempparieventtini treellä, vaikka soittolistat ovatkin tuntuneet vähän jumittuneen paikoilleen – mutta kun niitä suosikkibiisejäni tulee edelleen laidan täydeltä, en osaa oikein valittaakaan.
Yksi niistä menee että dis dis d c c c a a a ais ais a ais. Semmosella sahalla, tiäkkö.
// Tulevaisuuden tusina YleX:n sivuilla
14. helmikuuta 2009
Ystävänpäivä: Camera Obscura
Ystävänpäivä alkoi lievällä krapulalla ja ehdottoman suositeltavalla leffalla: Robert Aldrichin What Ever Happened To Baby Jane? (1962). Bette Davisin mainio roolityö groteskina nimihahmona ja pelottavan nyrjähtänyt tarina pitivät aamupäivän tehokkaasti otteessaan.
Ja kas; eilen eksyin siis vielä illaksi Telakalle ja Dorikseen, joista ensimmäisessä tuli nähtyä pari keikkaakin; ihastuttava Darling B, valitettavan tylsä Piski ja lisäksi livenä erinomaisen mukavasti toimivan Jaakko & Jayn pari kappaletta.
Ystävänpäivämusiikki ei valkkaannu kuitenkaan edellisiltä, vaan skotti-ihanuus Camera Obscuralta. Uusi, 4AD:n julkaisema My Maudlin Career -albumi ilmestyy huhtikuun 21. päivä, mutta nimikkobiisin voi käydä tarkastamassa jo nyt bändin kotisivuilta ja MySpacesta. Ennakkoluonnehdintojen mukaista synkempää sävyä ei ainakaan tästä maistiaisesta vielä löydy, vaan fiilis on hyvinkin edellisiltä julkaisuilta tuttua. Tila kuuluu melkoisen vahvasti, olisiko peräti ihan kirkossa äänitetty?
Loppuillan vietin supermukavan ystävän ja ainakin kotimaisella tasolla lempparibändini Pintandwefallin parissa. Ihan lupaavalta vaikuttava Credit ja käsittämättömän huono Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi tuli yyoolla myös nähtyä. Pinttien soitto kulki taas ehkä paremmin kuin koskaan (ihana Angela Brownin rääyntä saa aina pomppimaan ja suosikkibiisini Jail oli kiva kuulla taas pitkästä aikaa livenä), mutta laulaja-kitaristi Dumb Pint oli jotenkin harmillisen suruissaan koko keikan. Hei Ninsku, oot ihku!
// Camera Obscura MySpacessa
// camera-obscura.net
Ja kas; eilen eksyin siis vielä illaksi Telakalle ja Dorikseen, joista ensimmäisessä tuli nähtyä pari keikkaakin; ihastuttava Darling B, valitettavan tylsä Piski ja lisäksi livenä erinomaisen mukavasti toimivan Jaakko & Jayn pari kappaletta.
Ystävänpäivämusiikki ei valkkaannu kuitenkaan edellisiltä, vaan skotti-ihanuus Camera Obscuralta. Uusi, 4AD:n julkaisema My Maudlin Career -albumi ilmestyy huhtikuun 21. päivä, mutta nimikkobiisin voi käydä tarkastamassa jo nyt bändin kotisivuilta ja MySpacesta. Ennakkoluonnehdintojen mukaista synkempää sävyä ei ainakaan tästä maistiaisesta vielä löydy, vaan fiilis on hyvinkin edellisiltä julkaisuilta tuttua. Tila kuuluu melkoisen vahvasti, olisiko peräti ihan kirkossa äänitetty?
Loppuillan vietin supermukavan ystävän ja ainakin kotimaisella tasolla lempparibändini Pintandwefallin parissa. Ihan lupaavalta vaikuttava Credit ja käsittämättömän huono Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi tuli yyoolla myös nähtyä. Pinttien soitto kulki taas ehkä paremmin kuin koskaan (ihana Angela Brownin rääyntä saa aina pomppimaan ja suosikkibiisini Jail oli kiva kuulla taas pitkästä aikaa livenä), mutta laulaja-kitaristi Dumb Pint oli jotenkin harmillisen suruissaan koko keikan. Hei Ninsku, oot ihku!
// Camera Obscura MySpacessa
// camera-obscura.net
Tilaa:
Kommentit (Atom)