Tiistai: Holy Fuck

En yleensä kiinnostu ihan hirveän helposti instrumentaalimusiikista. Oikein soivana ihmisääni on itselleni se tärkein soitin – ja vaikken niitä lyriikoita ole kauaa tankannutkaan, on se yksittäistenkin sanojen huulisynkkaaminen aina välittömin väylä uusiin ihastuksiin. Niinpä instruilut jäävät yleensä vähän etäisiksi. Poikkeuksia kuitenkin on.

Torontolainen Holy Fuck kolahti lujaa Lovely Allen -hitillään, mutta turhan paljoa ei edellinen LP-albumi ole soitossani ollut. Ensi viikolla Young Turksin toimesta ilmestyvä Latin ehti ennakkoon vakuuttamaan Latin America -biisillä, mutta ihan odotuslistan kärjessä uusi levy ei silti ollut.

Singleirroituksen uunituore video on ihan makeahko.



Ja kas; kolmannella levyllään triosta kvartetiksi kasvanut yhtye kuulostaa aivan hirmuisen hyvältä. Erityisesti alkupään raidat kolahtavat kovasti yksi toisensa jälkeen – esimerkiksi Stay Lit saattaa olla yhtyettä kauneimmillaan.



Niin vieras genre kuin post rock minulle onkin, tuntuu Holy Fuck istuvan siihen melko mutkattomasti. Yhtyeen alkuperäinen missio luoda elektronista musiikkia ei-tavanomaisilla lajityypin työkaluilla ei tunnu enää ehkä ihan yhtä itsetarkoitukselliselta kuin aiemmin. Dogmat sikseen, biisit ratkaisevat.

Pari loppupuolen kappaletta jäävät jumittamaan ehkä vähän turhan raskaasti ja vetävät alkupään innostusta aavistuksen verran alaspäin. Kokonaisuus on tyylillisesti ja tuotannollisesti kuitenkin erittäin tasapainoista ja kappaleisiin on äärimmäisen helppo upota.

Päällimmäinen ajatus ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen on kuitenkin pohdinta siitä, milloin yhtyeen voisi nähdä livenä. Latinilla viimeistään Holy Fuck kuulostaa siltä, että se räjäyttäisi festarin kuin festarin – etenkin Stilettos loputtomine nostatuksineen lumoaa välittömästi.



Loppuun vielä alun hehkuttamani parhaus nimeltä Lovely Allen. Biisi, joka saa poikkeuksetta aina haukkomaan henkeä.

Sanomaan että holy fuck.



--

Day 11 - A song from your favorite band
Belle and Sebastian - Jonathan David

Lempibändini ei tule varmaan ihan kaikille älyttömän suurena yllätyksenä. Hurahdin Belle and Sebastianin skottitweehen muutama vuosi sitten ihan kunnolla, eikä takaisinpäin ole ollut katsomista (don't look back / like Dylan in the movies).

Yhtyeen kaikki albumit ovat minulle hurjan mieluisia, mutta suosikkini on hajanaiset ep:t ja singlet yhteen niputtanut, valloittavimmin otsikoitu Push Barman to Open Old Wounds. Albumikuvaus "25 charming tales of shy girls dabbling in photography and bookish boys dabbling in shy girls" ei voisi olla osuvampi.

Kun täällä en ole vielä ehtinyt kappaletta jakamaan, nostettakoon esille tällä kertaa lempivideoni B&S:ltä. Jonathan David on paitsi joskus ah niin samaistuttava kappale, myös Jules et Jim -lainailuillaan ihastuttavimpia videoita koskaan. Haluamaani pätkää ei YouTubesta enää löytynyt, mutta vaihtoehtoinen leikkaus toimii myös – joskin pakkomielteeksi tullut Isobel Campbellin ihastelu ei tällä versiolla onnistu.

Onneksi sitä varten on dvd, hih.



--

// Holy Fuck MySpacessa
// Latin-albumi ennakkokuuntelussa Spinner.comissa

TGIFV

THANK GOD IT'S FRIDAY VIDEOS!

Here We Go Macigin esikoinen ei ollut ihan valmis paketti, mutta alkukesästä ilmestyvä kakkoslevy kiinnostaa jo nyt. Syynä Collector, raidallinen mainiota symppistweekaahailua.



Olen tutustunut the Black Keysiin vain parin yksittäisen raidan verran – shame on me. Toukokuussa ilmestyvä Brothers-pitkäsoitto vaikuttaa ainakin ensi-irroitus Tighten Upin perusteella ihan erinomaiselta.



Uutta Holy Fuckia, jee jee. Latin LP on ulkona toukokuun yhdestoista, avaussingle Latin America kiehtoo. Kiva bändi.



Memory Tapes tulee Suomeen, ui ui. Keikka on Kuudennella Linjalla 30.6. ja liput myynnissä maanantaina. Huippua, vaikka sisarprojekti Memory Cassettesta vielä enemmän tykkäänkin. Jos et o tyhmä ni tykkäät.



Vuodenvaihteen lemppari Penguin Prison ja uunituore single the Worse It Gets. Dj-herkkua!



Loppuun vielä uudehko raita Neon Indianilta, kun on unohtunut täällä jakaa. Aika erilaista, mutta ihan äärettömän hyvää. Itse asiassa paras raita tyypiltä tähän mennessä, vaikka en debyyttiäkään nyt varsinaisesti inhonnut. Nyrjähdysdiskomatskua tämäkin, saisko huomenna Hang the DJ!:ssä?



Ja TGIST. Ei malttaisi enää.