Niin mukavaa kuin olisikin eilisen teemaa vielä jatkaa, voisi tänään jo hyväksyä syksyn tulleen. Niinpä nyt voisi poimia esiin ne viisi takuuvarmaa levyä keskelle tuulta, tihkua ja putoavia lehtiä.
Siinä missä kesäsoundtrack on automaattisesti täynnä intoa ja iloa, pitää syksyn ääniraidassa etsiä samoja elementtejä vähän pintaa syvemmältä. Siellä pienoisen kotikutoisuuden ja hämärän peitossa ne kuitenkin yhä odottavat. Ainakin näillä syksy tuntuu joka kerta paremmalta.
Badly Drawn Boy - All Possibilities (Have You Fed the Fish?)
Jens Lekman - Your Arms Around Me (Night Falls Over Kortedala)
Suede - Animal Lover (s/t)
the Stone Roses - Bye Bye Badman (s/t)
Travis - Writing to Reach You (the Man Who)
Mitkä levyt soivat sinulla syksyisin?
PS. Suoritin Monsters of Pop -lippuarvonnat tänään aamulla ja onni potkaisi Eveliinaa, Jennaa ja Lauraa. Kiitos kaikille osallistujille – tuo oli oikeasti aika siistein juttu!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Travis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Travis. Näytä kaikki tekstit
31. elokuuta 2010
29. huhtikuuta 2010
Chillwavetorstai: Memoryhouse
Torstai on chillwavepäivä! Ainakin niin kauan kun genre on vielä hip.
Naputtelin jo kappalekaupalla useammasta kiinnostavasta pikkubändistä, mutta lopulta jumituinkin kuuntelemaan viimeiseksi aikomaani Memoryhousea. Eikä ihmekään; kanadalaiskaksikon unipop-pehmoiluun on kamalan helppo upota ja ihastua.
Tyyppien esikois-ep the Years on paitsi aika erinomaisen suositeltavaa kuunneltavaa, myös riemastuttavasti ilmaisjaossa Arcade Sound -labelin kautta. Suora linkki .zippiin siis tässä, olkaa hyvät.
Vaan jottei sikaa säkissä – sitä ilmaistakaan – niin tässä vähän esimakua. Ts. kolme biisiä neljästä.
Rrrakastan bändejä, jotka osaavat käyttää YouTubea.
Eilen liipattiin pitkästä aikaa Grizzly Bearia, niin eipä jätetä bändiä pois tänäänkään. Memoryhousen repertuaarista kun löytyy aika ihastuttava hissuttelucover mainiosta Foreground-raidasta. Tykkäilyä!
--
Day 08 - A song that you know all the words to
Travis - Driftwood
Olen kertonut kai ennenkin, mutta en ole ollut lyriikoiden perään ihan hirveän kauaa. Kun pari vuotta sitten marinoin itseäni Stuart Murdochilla, Steven Patrick Morrisseylla ja James Mercerillä, alkoi tilanne muuttumaan. Sanoitusten oivaltaminen on ilahduttanut tähän päivään asti – siinä missä omien tekstien kirjoituskynnys on vastaavasti kasvanut. Ymmärtäähän sen.
Travisin the Man Who on ensimmäinen ostamani oikea poplevy ja tietyllä tapaa edelleen hyllyn kulmakivi. Levyn ostin alunperin radiossa ihastuttaneen Why Does It Always Rain On Me? -biisin takia, mutta myöhemmin tuo raita on muodostunut kuunteluissa enemmän pakollisen reliikin asemaan. Huikeampia lauluja albumilta kun löytyy ainakin kourallinen. As You Are on vakioraita angstailuun, Turn ja the Last Laugh of the Laughter yhtyeen ihanimpia esityksiä – ja tietysti avausraita Writing to Reach You, jonka juuri tajusin olevan lähitulevaisuudessa oman postauksen arvoinen.
Levyn kaunein kappale on kuitenkin Driftwood, jonka tahtiin olen hykerrellyt ensikuuntelusta asti. Perässä laulamiseen ei äänialani kuitenkaan riitä, harmi kyllä.
Harmi on myös se, että muutamasta huiman hienosta levystään huolimatta Travis on imagoltaan vähän vaikea tapaus. Vähän liian iso ja vähän liian pieni, vähän liian kotikutoinen ja vähän liian kaupallinen – eikä ikinä oikein siisti. Yksi lempibändeistäni joka tapauksessa.
Ja siis Driftwood, ah.
--
// Memoryhouse MySpacessa
// the Years -ep vapaassa jaossa Arcade Soundissa
Naputtelin jo kappalekaupalla useammasta kiinnostavasta pikkubändistä, mutta lopulta jumituinkin kuuntelemaan viimeiseksi aikomaani Memoryhousea. Eikä ihmekään; kanadalaiskaksikon unipop-pehmoiluun on kamalan helppo upota ja ihastua.
Tyyppien esikois-ep the Years on paitsi aika erinomaisen suositeltavaa kuunneltavaa, myös riemastuttavasti ilmaisjaossa Arcade Sound -labelin kautta. Suora linkki .zippiin siis tässä, olkaa hyvät.
Vaan jottei sikaa säkissä – sitä ilmaistakaan – niin tässä vähän esimakua. Ts. kolme biisiä neljästä.
Rrrakastan bändejä, jotka osaavat käyttää YouTubea.
Eilen liipattiin pitkästä aikaa Grizzly Bearia, niin eipä jätetä bändiä pois tänäänkään. Memoryhousen repertuaarista kun löytyy aika ihastuttava hissuttelucover mainiosta Foreground-raidasta. Tykkäilyä!
--
Day 08 - A song that you know all the words to
Travis - Driftwood
Olen kertonut kai ennenkin, mutta en ole ollut lyriikoiden perään ihan hirveän kauaa. Kun pari vuotta sitten marinoin itseäni Stuart Murdochilla, Steven Patrick Morrisseylla ja James Mercerillä, alkoi tilanne muuttumaan. Sanoitusten oivaltaminen on ilahduttanut tähän päivään asti – siinä missä omien tekstien kirjoituskynnys on vastaavasti kasvanut. Ymmärtäähän sen.
Travisin the Man Who on ensimmäinen ostamani oikea poplevy ja tietyllä tapaa edelleen hyllyn kulmakivi. Levyn ostin alunperin radiossa ihastuttaneen Why Does It Always Rain On Me? -biisin takia, mutta myöhemmin tuo raita on muodostunut kuunteluissa enemmän pakollisen reliikin asemaan. Huikeampia lauluja albumilta kun löytyy ainakin kourallinen. As You Are on vakioraita angstailuun, Turn ja the Last Laugh of the Laughter yhtyeen ihanimpia esityksiä – ja tietysti avausraita Writing to Reach You, jonka juuri tajusin olevan lähitulevaisuudessa oman postauksen arvoinen.
Levyn kaunein kappale on kuitenkin Driftwood, jonka tahtiin olen hykerrellyt ensikuuntelusta asti. Perässä laulamiseen ei äänialani kuitenkaan riitä, harmi kyllä.
Harmi on myös se, että muutamasta huiman hienosta levystään huolimatta Travis on imagoltaan vähän vaikea tapaus. Vähän liian iso ja vähän liian pieni, vähän liian kotikutoinen ja vähän liian kaupallinen – eikä ikinä oikein siisti. Yksi lempibändeistäni joka tapauksessa.
Ja siis Driftwood, ah.
--
// Memoryhouse MySpacessa
// the Years -ep vapaassa jaossa Arcade Soundissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)