Maanantai: Euroviisukertaus

Viikonpäivistä ei ole edelleenkään juuri tietoa, kun otsikkoa kirjoitellessakin piti miettiä että mikäs alkuun laitetaan. Tänään jäi taakse sekä Petäjävesi että Mänttä-Vilppula, joskin ensimmäiseen palannen taas tulevaksi viikonlopuksi. Vastaavanlaista akkujenlatauspaikkaa kun ei kantakodin rinnalla ole.

Sitä paitsi minäkuvakontrastit olivat tänään taas herkullisimmillaan; toisaalta luennoin pukusedille ainakin jonkinasteista asiantuntijuutta tihkuen – ja toisaalta saan vanhemmilta jätskin lisäksi Aku Ankan taskukirjan ja tiikerikakkua koti-illan iloiksi. Molemmissa rooleissa lienen aika lailla paikallaan.

No mutta. Euroviisuthan vahtailtiin läpi jo lauantaina, mutta kertailu jäi täällä tekemättä. Vaikka moderneihin viisuihin en tosiaan samanlaisella musiikillisella intohimolla osaa suhtautua kuin niihin aiemmin postailemiini retroihin, osoittautui tämänvuotinen finaali oikein kelvolliseksi. Melkein parinkymmenen korvamadon joukossa oli useampia kappaleita, jotka hymyilyttivät – hyvyydellään. Hyvässä euroviisukappaleessa ei ole taidetta eikä ainakaan huumoria, mutta kivuutta sitten siitäkin edestä. Ainakin alla olevissa olikin, eikä suomalaisia kisaajia tullut ikävä.

Lempparini voitti. Saksalaisen Lenan Satellite oli ykkössuosikki heti ensikuulemalta, ja vaikka lavashow stailauksineen tuntui olevan vähän harhalauottu, oli voittaja pirtein tuttavuus pitkään aikaan. Sekä biisi että artisti.



Kovasti tykästyin myös erityisesti lyriikoiltaan astetta kornimpaan duettoon, jonka Romanian norjalaisvahvisteinen Paula Seling & Ovi -kaksikko veti. Toimi!



Moldovalaisen Sunstroke Projectin ja Olia Tiran kollaboraatio vaati useamman kuuntelukerran, mutta supersimppelin saksofoniriffinsä myötä pääni kääntyi. Ja notkui. Ja silleen. Alku on kyllä edelleen aika hyi hitto.



Alkuerien lemppari, Viron Malcolm Lincoln olisi ansainnut korkeamman sijoituksen. Epäviisumainen kappale ei pärjännyt, mutta voi jäädä hyvinkin jatkokuunteluille.



Nyt sitä tiikerikakkua!

Tiistai: Euroviisuja

Euroviisut on aika parasta. Vaikkei nykyaikaisten kisojen musiikki yleensä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta mitään suosikkikamaa olekaan, en voi kuin hämmästyä joka kerta siitä, kuinka hyvin yksittäiset biisit juurtuvat mieleen vain muutamalla kuuntelulla.

Yhtään finaalia en ole missannut sitten lapsuuden. Vähältä piti pari vuotta sitten Tokiossa reissaillessa, mutta silloinkin kokoonnuimme aamuyöstä hotellihuoneeseen katsomaan läppärin näytöltä Ylen streamia. Aijai!

Tämänvuotisiin kisailijoihin en ole vielä oikeastaan tutustunut. Napataanpa esille kuitenkin muutamia vanhempia suosikkeja.

Sandie Shaw - Puppet on a String (1967)



Sandiestahan se Morrisseykin tykkää, mikseipäs siis mekin? Löytyypäs myös vinyylinä hyllystäni, ah!

France Gall - Poupée de Cire, poupée de Son (1965)



Serge Gainsbourgin sävellys ja sanoitus. Belle and Sebastianin cover on muuten parhautta!

Brotherhood of Man - Save Your Kisses for Me (1976)



Séverine - un Banc, un Arbre, une Rue (1971)



Carola-coverin ylivertaisuutta olen hehkuttanut ennenkin, mutta on se tämäkin vaan aikamoinen.

Fredi & Friends - Pump-Pump (1976)



Monica Aspelund - Lapponia (1977)



Campista en piittaa, nämä ovat lauluina oikeasti vaan älyttömän kovia. Siispä fanittelu jatkukoon.

Löytyykö muita viisudiggailijoita?

PS. Oih, unohdin kokonaan Brainstormin My Star -poploistokkuuden vuodelta 2000. Tuo kolahti silloin aika kovaa.