Keskiviikko: Lewis Takes Off His Shirt

Tänään se sitten starttaa! Juntahtava Tammerfest ei sinällään niinkään inspaile, mutta fest-iltoina Valossa järkkäilemämme Indiaaniklubi & Groovy Goose Go Festival -tapahtumamme innostaa ainakin itseä.



Annetaan nyt etukäteismaistiaisena illan soittolistasta Flow'hun saapuva Owen Pallettin Lewis Takes Off His Shirt. Biisi löytyy paitsi alkuvuoden Heartland-albumilta, myös tuoreelta samannimiseltä ep:ltä, joka on Domino Recordsin sivuilla tämän viikon ajan vapaassa latauksessa. Kantsii poimia!



Itse pyörittelen levyjä vain tänään, tällä kertaa Wilmonthin ja debytoivan Kultaintopiin kanssa indiementaliteetilla. Huomenna Valossa soi elektronisempi setti, perjantaina house ja lauantaina mitä mainioin rytmimusiikki. Loppuosa festareista jää itselläni väliin, kun perjantaina aamuyöstä suunnaksi tulee siis Saksa ja Melt!-festarit, joiden ennakoinnista lisää vielä huomenna.

Mutta tänään siis kannattaa tulla Valoon! Hyvät setit luvassa. Jos ei nappaile, niin kannattaa tsekkailla vaihtoehtoisesti Volumen avajaiset – huomisillan indiedisko-osiossa tekisi mieli itsekin vielä pikaisesti pyörähtää.

Perjantai: Four Tet

Päällimmäinen Four Tetistä mieleen tuleva juttu on edelleen tyypin liven missaus Telakalla vuonna 2004, silloin uunituoreena tamperelaisena ja ei-niin-keikkaihmisenä. Juttuja, jotka nyttemmin luonnollisesti harmittavat. Albumikokonaisuuksista olen tätä ennen koitellut oikeastaan vain Everything Ecstaticia ja ainakin aiemmin olen hahmottanut osan tuotannosta minulle vähän liian näppäräksi teekupiksi. En olekaan oikein varma, kumpi on ottanut askeleen toista lähemmäksi – Kieran Hebden vai minä itse. Todennäköisesti jälkimmäinen, aina tukkaa myöten.

Oli selitys mikä hyvänsä, kuulostaa uutuuslevy There Is Love in You juuri nyt korviini aika erittäin hyvältä. Näppärää, muttei itsetarkoituksellisen. Jumittavaa, muttei liian. Albumi tasapainoilee miellyttävästi leppoisan ja hektisen välillä.

Parhainta Tet on kivoimmillaan. Rasittavan yksinkertainen, päähän takuulla soimaan jäävä Sing on riemastuttavan hauska raita ja yksi levyn kohokohdista.



Itse ihastuttavuus on puolestaan This Unfolds, joka heittää puolessavälissä uuden vaihteen päälle ja aiheuttaa paitsi kontrolloimatonta hymyilyä, myös varovaista heiluntaa. Lempikappale siis. Herkullinen on samoin jo loppusyksystä irroiteltu Love Cry -single teknovivahteineen. "Soitetaas vähä."



Kovassa nosteessa olevan Joy Orbisonin remiksaus edellisestä on muuten vielä vähän parempi. Huippua suorastaan! Missä tätä pääsee tanssimaan?



Yhdeksän kappaletta pitävät tiukasti otteessaan ja lopputulos on oikein miellyttävä. Varovainen ennakkoasenne väistyköön, tätä voin suositella jo rohkein mielin. Loppuun vielä lemppari siltä puolen vuosikymmenen takaiselta EE:ltä, And Then Patterns. Diggailua!



// Four Tet MySpacessa
// There Is Love in You -albumi 3VOOR12:ssa

Maanantai: Fall Be Kind

Lienee jo ihan yleisesti päätetty fakta, että Animal Collective on tämän vuoden se yhtye. Kelpaa minulle – vaikkei alkuvuoden Merriweather Post Pavilion olekaan noussut vielä ihan omaksi suosikikseni, kuulostaa se edelleen hirmuisen raikkaalta. Ja kun rauta on kerran kuumaksi saatu niin taotaan, taotaan: viiden biisin Fall Be Kind -ep ilmestyi digitaalisessa muodossa pari viikkoa sitten ja fyysisessä muodossa vielä tämän kuun puolessavälissä.



Kovin edeltäjänsä kaltainen paketti on tyylikäs ja yhtenäinen kokonaisuus. Tykkään erityisesti kun nuo laulavat Jyriä tuossa alussa.



Hyvää.

// Animal Collective MySpacessa
// Fall Be Kind -ep 3VOOR12:ssa

Keskiviikko: Wild Beasts

Last.fm osoitti taas suosittelukyvykkyytensä, enkä rohkene sitä enää ikinä kyseenalaistaakaan. Brittiläinen Wild Beasts on oikein mielenkiintoinen tuttavuus.

Suurelle yleisölle uudesta bändistä ei kuitenkaan ole kyse, vaan yhtye julkaisi alkusyksystä jo toisen studiolevynsä. Onnekseni satuin tutustumaan lättyihin nyt käänteisessä järjestyksessä, koska ensimmäinen Limbo, Panto on vaan oikeasti aika heikko – jälkimmäinen Two Dancers taas erittäin lupaava. Singlet Hooting & Howling ja All the King's Men antavat aika pätevän kuvan kokonaisuudesta – sopivan retroilevaa ja viipyilevää, aavistuksen folk-vaikutteista indietä. Näitähän on juuri nyt sen miljoona kappaletta, mutta niin vain onnistui tämäkin vielä iskemään.



Yhtyeen tunnusomaisin piirre on selkeästi vokalisti Hayden Thorpen äänenkäyttö, josta tulee vahvasti mieleen se aiemmin kehumani Girlsin Christopher Owens. Ensimmäisellä levyllä maneerit olivat paikoin hirmuisen rasittavia ja itsetarkoituksellisen oloisia, mutta Two Dancersilla sitä tiettyä taidekoulunumikkaa on väännetty ehkä hitusen poispäin kaakon suunnasta. Hyvä niin.



Vokaaleista muistuu jollain tapaa mieleen myös itse Antony Hegarty (and the Johnsons, siis). Antonyn feattaileman sivuprojekti Hercules and Love Affairin menneen kesän uusi, joskin Antonyton I Can't Wait -biisi onnistui menemään itseltäni jotenkin tyystin ohi, diggaillaan sitä sitten nyt vielä tähän loppuun.



// Wild Beasts MySpacessa
// Two Dancers -albumi Spotifyssa