Maanantai: Here Comes Your Man

Tänään...

... sain käsiini vihdoin sen jo pidemmän tovin odottamani Magenta Skycoden seiskatuuman. Platassa valiteltiin että ei ole tietoa milloin saavat lähetystä, mutta Swampista löytyi useampikin kappale. Hinta oli kyllä suolaisin mitä olen uudesta seiskasta maksanut, kahdeksan euroa kirpaisi pikkuisen. Rajattu painos tottakai, mutta kumminkin. Kaikki 529 kappaletta on varustettu erilaisilla käsin taiteilluilla kansilla, mutta DIY-hengessä ollaan menty ehkä valitettavasti siitä aidan matalimmalta kohdalta – verrattuna nyt vaikkapa siihen Pintandwefallin rajattuun Maxi Baby -12":n, jonka jokaisen kannet tytöt ovat itse tussanneet ja joka on siten yksi oman hyllyni lemppareista. Mutta niin, We're Going to Climb on tosiaan aika hyvä biisi ja Escaping Outdoors oikeasti ihan mieletön. Molemmat biisit löytyvät MySpacesta, samoin kuin tieto siitä, että seuraavan kerran nähdään sitten joulukuun kolmas päivä (kera Diggareiden, jei).



... innostuin kokkailemaan, mikä on nykyään ihan liian harvinaista. Totesin edellisellä kerralla, ettei soijakastikkeen ja -rouheen yhdistäminen olekaan yllättäen veren kaivamista nenästä, vaan melkeinpä taivaissa siunattu liitto. Ruokailu uusimman Curb Your Enthusiasmin parissa ei ollut hullumpaa sekään, jakso kun oli aivan huippu.

... rakastuin Pixiesiin – tai pikemminkin ehkä yhteen kappaleeseen – ja jouduin häpeämään sitä edelleen niin kovin ohutta popmusiikin tuntemustani. Siis no, tietynlaiseksi pop geekiksi ohutta ainakin. Mutta viittaillaan nyt johonkin muuhun taas sitten sen verran, että jos joskus päädyn karaokeoimaan, on katalogista paras löytyä Here Comes Your Man.



... ostin ensimmäisen joululahjan. Hirveän montaa ei siten puutukaan.

... turhauduin Radio Helsinkiin. En tiedä onko kanava mennyt viime vuosina reippaasti huonompaan suuntaan vai alkaako aika vain kultailla muistojani, mutta nykyään siinä tahtoo ärsyttää vähän kaikki. Mainoksia on koko ajan ja biisit ovat melko lailla samoja päivästä toiseen (tai tunnista, kuten tänään tuli Love Will Tear Us Apartin kohdalla huomattua) – eli se mainostettu soittolistattomuus ei takaa oikeastaan mitään. Sinänsä on hölmöä valittaa, kun suurin osa niistä biiseistä on semmoisia joita täälläkin olen hetkeä aiemmin hehkuttanut ja joista pidän toki edelleen, mutta radiolta kaipaisin kuitenkin myös itselleni uusien biisien kuulemista.

... uhmasin postilakkoa. Vaikkei sitä enää olisikaan.

// Magenta Skycode MySpacessa

Alkukesäretrospektiivi

Kuten aina blogien kanssa kohdallani tuppaa käymään, koittaa alkuinnostuksen jälkeen sisällöllinen taantuma ja postaustiheys romahtaa - niin näköjään tälläkin kertaa. Pieni kertaus olkoon paikallaan.

Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.

Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:

Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay

Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.

Vaikeus, ah. Hömhöm.

// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa

Horrosviikonloppu: Aavikko ja levymessut

Hei sie. Horroksentäyteinen viikonloppuni sujui jälleen aktiivisesti musiikin parissa. Perjantain pikaisten levyostosten (jo viimeksi hehkuttamani Röyksoppin Junior LP ja Digitaalimiesten Kivi / Ihmisundulaatti 7'') suuntasin Klubin triplakeikalle (samaiset Digitaalimiehet, Cleaning Women ja Aavikko) . Lauantaina taas löysin itseni Pakkahuoneelta levymessuilta.

Digitaalimiesten riisuttu rouheus puraisi itseeni kovin kovasti - seiska jätti soundeiltaan vielä ehkä aavistuksen kylmäksi, mutta livevedot olivatkin aivan mainiota tykittelyä. Digggg. Cleaning Women oli tullut nähtyä edellisen kerran aika lailla vuotta aiemmin ja ennakko-odotukset olivat aika alhaisella, mutta tällä kertaa soitto upposi itseeni kumminkin huomattavasti paremmin ja muutamat biisit saivat uudet pillifarkut vatkaamaan kovinkin tehokkaasti. Jos yhtye itsessään rasittaakin välillä itsetarkoituksellisella erikoisuudentavoittelullaan, tuntuu pinnan alta kuitenkin löytyvän nippu oikein hyviä kappaleita.


Aavikko puolestaan olikin ihan mahtavuutta. Aiemmat kokemukseni yhtyeestä ovat rajoittuneet lähinnä kuuntelusessioihin kaverin luona, mutta livenä paketti oli hirmuisen vakuuttava. Yksinkertaisesti todella upeaa soittoa. Hetkittäin esitys painui liiaksi jumittavaan kraut-meininkiin, mutta kokonaisuudessaan keikka oli aivan loistelias.

Purin pienessä krapulassa läpi myös levymessut, jotka osoittautuivatkin mainioksi tapahtumaksi. Matkaan tarttui yhteensä seitsemän nyyliä, joista erityisesti Joni Mitchellistä ilahduin kovasti. Ostokset siis:

Joni Mitchell - Blue LP
Skalpel - s/t LP
Madlib - Shades of Blue LP
Gary Numan - Telekon LP
the Go! Team - Thunder, Lightning, Strike LP
Dead Kennedys - Give Me Convenience or Give Me Death LP
the Kills - No Wow

Sunnuntai menikin sitten olohuoneen lattialla maaten, näitä kuunnellen ja kattoon tuijottaen.

// Digitaalimiehet MySpacessa
// Cleaning Women MySpacessa
// Aavikko MySpacessa