Joulukalenteri: Run Me Over; Still Sound; Texico Bitches; Ace of Hz; Don't Cry; Sun Was High (So Was I); If You Return; Sur la Planche

Joulukalenteridropout? Pyh. Koitetaan vielä.

Ekaksi Brooklyniin: yhden Vivian Girls -tyypin sivuproggis the Babies on juuri niin lo-fi ja garage kuin kulunut vuosikin ja iskee sävellyspuolen purkallaan oikein kovaa. Sinkku ulkona, täyspitkä alkuvuodesta.

The Babies - Run Me Over

Alkuvuodesta ilmoille tupsahtaa myös uutta Toro y Moita. Debyytti oli epätasaisuudessaankin yksi vuoden lemppareista, eikä esimaku lupaa jatkostakaan hassumpaa. Pientä särmää jää ehkä vielä kaipaamaan, mutta groove on kova.



Joulukuun alussa teki taas mieli Berliiniin – tavallistakin enemmän. Lemppariblogi No Fear of Popin ensimmäisen eventin FB-kutsuun ei millään hennonut vastata kieltävästi, mutta niin vain joutui passaamaan. Lavalla olisi ollut manchesterilainen Star Slinger, joka on ollut taas yksi niistä vuoden hehkutetuimmista jutuista. Itselleni tuotannon kolahteluaste on ollut koko ajan niinku melkein muttei ihan. Broken Social Scenen Texico Bitchesistä tehty remiksaus kuitenkin iskee kuin ne korkkarin voltit.



Ikisuosikki Ladytron ei nyt aiemminkaan ole ollut ehkä se uugein suosikki, mutta uuden sinkun sijoitus FIFA '11:n soundtrackille tuntuu vain jotenkin... Äh. Ehkä mieltä kalvaa yhä FIFA World Cup '98:ssa ollut Chumbawamba. Anywho, tuore Ace of Hz on perus, mutta hyvis.



Synttäriluukku! Kuninkaankadun mustateemaisiin pippaloihin kerääntyi kymmenisen kivaa tyyppiä, joiden kesken syötiin, juotiin, leikittiin ja jatkettiin vielä Dorikseen. Hirmuisen mukavaa oli, ehkäpä paras ikääntyminen ainakin hetkeen. Taustalla soittelin lähinnä neljännesvuosisadan ikäisiä levyjä, mutta tuoreempaa tavaraa soittolistalla edusti ainakin Deerhunter. Hyvä on. Enkä itkenyt.



Sisko teki äskettäin ensimatkansa Lontooseen ja muisti, ah, levyillä. Supersuosikki Time to Wanderin lisäksi hyllyyn kotiutui mainio Small Black. A-puolen hieno Photojournalist oli tuttu jo entisestään, mutta kääntöpuolelta paljastunut Best Coast -cover Sun Was High (And So Was I) on ollut viime aikojen suurimpia rakkauksia – musiikillisia siis. Kansi on muuten myös mitä kaunein.



Vähän turhaan tarkkaan tuotettua, Maximum Balloonin syyskuussa ilmestynyttä s/t:tä on tullut kuunneltua silloin tällöin, mutta lopulta yksi biisi on ollut ylitse muiden – eikä syytä tarvitse etsiä taas Göteborgia kauempaa: Little Dragon -feattaus If You Return kun iskee ja koukuttaa salakavalan tehokkaasti, eikä repeatia tulekaan välttää. Nice.



Lopuksi rokataan, koska niin ne vanhat sedät tekee. Pariisilainen La Femme kaahaa, surffaa ja uusiaaltoaa sydämeen aika hengästyttävällä tahdilla. Debyytti-ep Podium #1 on ulkona digitaalisena ja kymppituumana, ota haltuun.



Huomenna luvassa muuten aika isoja uutisia. Kannattaa poiketa.

Lauantain perjantaivideot

Tampere on ollut tänään täynnä vähän kaikkea. Keskustorilla kävin katsastamassa Vegfestin, joka kolahti kasvissyöjään aika kivasti – harmi, ettei itsellä budjettia ollut taas oikein lainkaan. Iltapäivän muotinäytöksessä siisteintä meininkiä esitti lokaali Forget-Me-Not, jonka iloisen eettisiin retrokuoseihin pukisin takuuvarmasti omat penskani, jos semmoisia on joskus tullakseen. Väinö Linnan aukiolla oli puolestaan Mahdollisuuksien tori, jossa hengailin erityisesti bookcrossing-pisteellä. Kari Peitsamo Kauppaopiston naisineen tuli myös tarkastettua.

Kun tuohon yhdisti vielä iltapäivän puistopiknikin, on lauantai ollut taas enemmän kuin ok. Toivottavasti kesä jatkuu yhtä kivana, vaikka sää vähän muuttuneekin.

Parin tunnin kuluttua starttaa taas Indiaaniklubi, jossa tarkoituksenani on pyöritellä nyylien lisäksi myös muutamia mp3:sia, jotta saadaan tuoreempiakin tuneja ilmoille. Suosittelen siis Valoa – Totes McGotes!

Muutama kova / sattumanvarainen biisipoiminta lauantai-iltaan vielä.

Miami Horror - Moon Theory (Baby Monster remix)



Uusi ja vähän erilainen Toro y Moi - Leave Everywhere



Kele - Tenderoni

Keskiviikko: Fantasy Festival

Aikomuksenani oli koittaa Last.fm:ssä mainostettua Sonyn Fantasy Festival -kamppista jo viime vuoden puolella, kun sen ensimmäisen kerran bongasin. Loputtoman lykkäilyn jälkeen päädyin luomaan oman unelmafestarini vasta eilen.

En ole oikein ohjeidenlukijaihminen, joten en ihan vielä ehtinyt sisäistämään mikä saitin idea sen bändien mukabuukkailun ohella on. Kai niillä jotain hypepisteitä on ja kai siellä jotenkin kilpaillaan – en tiedä. Joka tapauksessa käytin ensimmäiseen lineup-vedokseeni puolet varatusta budjetista ja sain 1000 Sparks -festareille aika miellyttävän esiintyjäkaartin. Ei varsinaisia yllätyksiä, mutta kuitenkin:

Phoenix – no hei tietty. Ei se viimevuotinen intoilu ole vielä mihinkään kadonnut.

Hot Chip – ensivaikeuksien jälkeen uusin One Life Stand -levy on ruvennut toimimaan koko ajan paremmin ja paremmin. Uuden ja aika ihmeellisen videon I Feel Better -singlestä on ohjannut muuten Peter Serafinowicz, ihh!



MGMT – tuleva Congratulations-albumi on yksi odotetuimmista ikinä. Oletettavasti melkoisen siisti porukka myös livenä.

Belle & Sebastian – no ylläripylläri.

the Drums – nopeasti lemppareiden joukkoon noussut bändi lienee livepätkien perusteella aika kova myös keikoilla.

M83 – uusikin matsku kelpaisi, mutta edellinen Saturdays = Youth -levy on Kuninkaankadulla ollut viimeisen puolitoista vuotta aika non stop -soitossa. Young Replicant -porukan versio voitti videon tekemisestä järjestetyn kisan silloin joskus.



the Shins – no ylläripylläri pt. 2.

the Pains of Being Pure at Heart – yksi viime vuoden kovimmista uutukaisista, käsittämättömän ihh.

Beach House – huiman levyvuoden parhauksia tähän mennessä.

Discovery – enpä edes tiedä keikkailevatko tyypit juurikaan, mutta kuvitelkaapas kuinka siisti LP olisi kokea livenä? No aika.

the Sound of Arrows – vaikkeivät biisitkään olisi niin täydellisiä kuin ovat, olisi kaksikko pakko nähdä lavalla jo pelkästään huumaavan visuaalisuutensa vuoksi.

Toro y Moi – yksi tulevan kasvukauden kovimmista jutuista. Takuuvarmasti. Tuore video Talamakista viileilee.



the Raveonettes – ahh, joo. Pakko.

Magic Wands – vuoden oletettavasti siistein yhtye.

Pintandwefall – lempilivebändini toimii kerta toisensa jälkeen, eikä kalpenisi rinnakkaisuuksilleen tippaakaan.

Fantasiafestarini pidettäisiin oletettavasti Tampereen Dorkassa tulevana kesänä. Tulisitko? Mitä itse ottaisit?

// Fantasy Festival Last.fm:ssä

Maanantai: Toro y Moi

Aamu-unisuutta lukuunottamatta hienosti putkeen mennyt päivä, ah. Sen kunniaksi jotain hurrrjan hyvää!

Yhdysvaltalainen Toro y Moi on jälleen yksi lisä kuumana käyvään lo-fi-pop -skeneen. Tuttuun tapaan soundissa on mukana vielä sopiva ripaus surfia ja chilliä, eikä Jyri vain voi olla koko Chazwick Bundickista pitämättä.



Tyyppi puskee Causers of This -esikoisalbumin ulos Carparkille jo helmikuussa. Ylläolevaa biisiä levyltä ei löydy, mutta esimerkiksi kakkosraita Minors on jotain ihan järkyttävän kuumaa.



Niiiin 2010. Ja Low Shoulderkin vielä, siis huh nyt.



Edellinen on oikeasti ehkä ihan parasta juuri nyt. Toro y Moin 'Sparks-suosikki Washed Outin Feel It All Around -hitistä tekemä remiksauskin toimii.



Päivän mainioin sidenote on puolestaan Mew. Sain lipun helmikuiselle Pakkahuoneen-keikalle ja puhkun innosta – livenä kun en ole yhtyettä aiemmin nähnyt ja syksyn albumi on ollut kovassa tykkäilyssä. Vasta pari päivää sitten ekan kerran näkemäni Repeaterbeater-videokin on oikeasti aika tajuttoman siisti.



Onpas kiva fiilis. Pari pientä onnenpotkua vielä tässä joskus, niin uskon pohjakosketusten olevan jo taakse jäänyttä elämää.

// Toro y Moi MySpacessa