Naistenpäivämusiikkia

Ihan siksikin, että lukijakunnastani pääosa taitaa olla sitä ihkumpaa sukupuolta, on päivän huomioiminen blogissakin oletettavasti ihan paikallaan. Hyvää naistenpäivää siis, erityisesti sille maailman kivoimmalle tytölle.

Ja teemaan sopivaa musiikkia toki, olkaa hyvä.

Vanhan kunnon Goldfrappin uusin single Rocket tuntuu jotenkin älyttömän tutulta. Head First -albumi ilmestyy kuluvan kuun 22. päivä.



Kovista kehuista huolimatta tuore Joanna Newsom -julkaisu Have One on Me on vielä tarkastamatta – osin mammuttimaisesta kestostaan johtuen, ehkäpä. '81-biisi lupaa kuitenkin hyvää.



Ellie Gouldingin vasta ilmestynyt Lights-debyytti on helppo ja kiva levy. Alkuhypen vastaisesti kokonaisuus on toki niin mainstreamia kuin olla voi, mutta mitäpäs siitä. Tykkäilen.



Zola Jesus oli tarkoitus jakaa kanssanne jo aikoja sitten, mutta niin vain pääsi hautautumaan muun kirjoitustulvan alle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikä Clay Bodies -biisi ole odotellessa päässyt ainakaan huononemaan. Tsek.



'Sparks-favörit the Raveonettesin Heart of Stone on päätynyt vielä astetta lofigaragemmaksi versioksi Dum Dum Girlsin toimesta. Aika erittäin ok.



I'm From Barcelona -kollektiivin vasta ilmestynyt 27 Songs from Barcelona -levy pitää sisällään... kyllä, yhden biisin jokaiselta jäseneltään, eli 27 kappaletta. Anna Fröderbergin But Hey Even Though Your Horses Went Away on ainakin aikas kiva.



Loppuun vielä jotain kaikille maailman naisille. Ketkäpäs sen paremmin taitaisivat kuin Bret ja Jemaine?



Tytöt, jee. Ihh!

Torstai: Flight of the Conchords

Yhtenä kesän komediamaratonien osuutena pyyhälsin läpi Flight of the Conchordsin molemmat tuotantokaudet – joista ensimmäisen sitten huomasinkin näheeni kokonaisuudessaan jo kerran aiemmin. Toinen kausi ei yltänyt ihan ensimmäisen tasolle, mutta sama tavaton sympatia sarjassa säilyi ja kuului myös biiseissä. Toisen kauden parhaat musiikkiosuudet löytyvät nyt tuoreelta I Told You I Was Freaky -albumilta.

Yritin miettiä millä sanalla Flight of the Conchordsin voisi jotenkin alustaa, mutta huumorimusiikki ei loppujen lopuksi kuulosta mitenkään kauhean kuvaavalta. Joka tapauksessa yhtye onnistuu ehkäpä siinä vaikeimmassa lajissa parhaimmillaan erinomaisesti. Biisit toimivat samoin paitsi alkuperäisessä kontekstissaan, myös albumille siirrettynä. Uuden levyn timanttisen Hurt Feelings -aloituksen jälkeen taso laskee hitusen, mutta kokonaisuus pysyy silti mainiona. Henkilökohtainen kohokohtavalkkaukseni on We're Both in Love With a Sexy Lady, joka jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Ja kuulostaa hyvältä.



Kun musiikkia tehdään hauskuuttavasta lähtökohdasta, on varsinainen musiikillisus lapsipuolen asemassa. FotC:n kohdalla näin ei onneksi ole, vaan kappaleet hirmuisesta genrevarioinnistaankin huolimatta toimivat hienosti myös tyystin ilman huumoriaspektia. Samassa tempussa on onnistunut myös brittien the Mighty Boosh, jonka mainiosta musiikkivalikoimasta pitäisi samoin olla albumikokonaisuutta tulossa jo piakkoinkin. Toistaiseksi kolmen tuotantokauden mittaisen sarjan naurut tulevat vähän enemmän kypsyttelemällä, mutta aina näin palaillessa viihdyttävät aivan yhtä paljon.



"Elements of the past and the future combine and make something not quite as good as either." Ah!

Kaipaisin jotain uutta komediasarjaa purkamaan tavattomaksi paisunutta syysahdistusta ja kaikki lempparini olen ravannut läpi jo turhankin moneen kertaan. Suosituksia?

Anyways, loppuun vielä lemppari-FotC. Älytöntä kuinka tuo Coco on niiiin söpö.



// Flight of the Conchords IMDB:ssä
// I Told You I Was Freaky -albumi Spotifyssa
// the Mighty Boosh IMDB:ssä