Torstai on täynnä lempiasioita.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Ässä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka Ässä. Näytä kaikki tekstit
8. heinäkuuta 2010
19. kesäkuuta 2010
Lauantai: Jukka Ässä ja Pintandwefall
Viime viikolla kolahti. Ensin mailiin ja sitten mieleen.
Tapahtumaketjun aiheuttaja oli Jukka Ässä, jonka takana olevat tyypit ovat tuttuja vähän joka puolelta – esims Tigerbombsista, Tapesista, Laurilasta ja Digitaalimiehistä. Pirkanmaan indieallstars, siis.
Siltä tuotanto kuulostaakin – ihan valtavan hyviä biisejä on kasassa heti useampia. Erityisesti kolahtavat Sanat ja Avaruus (niin biiseinä kuin elementteinäkin, eh), eivätkä videolliset raidatkaan jää hullummiksi.
Kennel Helsingin tuotantoa oleva kuvallisuus näyttää melkoisen siistiltä. Uusi maa puolestaan kuulostaa Suomen Kings of Conveniencelta. Vitsin hyvää.
Uusi suosikki kyllä tämä.
Ja suosikeilla jatketaan; supermainio Pintandwefall julkaisi kesän alkuun ep:n – mutta harmittavasti vain latausmuodossa. Olin siinä ymmärryksessä, että tuon oli ainakin alkuun tarkoitus olla maksullinen, mutta viikolla seitsemän kappaleen paketti ilmestyi vapaaseen jakoon Pinttien kotisivuille. Jee! Hyöritään!
Ekalla kuuntelukerralla Roy, Peter, Mike and Ken, Baby -ep oli kuitenkin vähän nääh. Uusilla yrityksilläkin on tullut selväksi, ettei paketista yhtä huikeita raitoja löydy kuin mielettömältä Wow! What Was That, Baby? -debyytiltä, joskin yhtyeen tyyli erityisesti sovituksissa on toki muuttunutkin aika vahvasti.
Aika kivalta on paketti ruvennut kuitenkin hiljalleen kuulostamaan. Doughnuts rokkaa – ja haluaisin muistaa, mikä Blur-biisi tuosta riffistä mieleen tulee. Duck Duck on perustasoa kivempi, simppeli nykäisy ja Panic Attackin lauluharmoniapätkät ihastuttavat melkein yhtä hurjasti kuin Jailin aikoinaan. Eli kannattaa ladata!
Ep tuntuu ihan selkeästi välipalalta, mutta toivottavasti uutta, entiseen tapaan hiotumpaa materiaaliakin on tulossa. Ihan lempibändejä edelleen – ja tasaisen oiva ulkomusiikillinen muistutus siitä, että on olemassa niitä valtavan kivojakin tyttöjä, eikä mitään pelkkiä roosamurtoja. Elävän elämän ulkopuolella siis.
--
Day 29 - A song from your childhood
Muksut - Liisankadulla
Jatketaan päivän kotimaista teemaa myös haasteen verran.
Kotonakotona kuunneltiin silloin ysärin alkupuolella aika vähän musiikkia. Tai niin ainakin muistan. Lastenlaulujen ja satunnaisten Beatlesien lisäksi äänessä oli kuitenkin monesti vasurifolkkia, erityisesti Muksujen toimesta.
Mainioimmista biiseistä useampi on päätynyt pysyvään rooliin mielen sopukoissa. Erityinen suosikki lapsena oli Liisankadulla, joka kuulostaakin sopivasti lastenlaululta. Loistavinta.
--
Tänään olisi luvassa taas Indiaaniklubin soittelut, pitkästä aikaa vähän orpona tosin. Kohta voisikin ryhtyä jo biisivalkkailuun.
// Jukka Ässä MySpacessa
// Pintandwefall MySpacessa
// Roy, Peter, Mike and Ken, Baby -ep ladattavissa kotisivuilla
Tapahtumaketjun aiheuttaja oli Jukka Ässä, jonka takana olevat tyypit ovat tuttuja vähän joka puolelta – esims Tigerbombsista, Tapesista, Laurilasta ja Digitaalimiehistä. Pirkanmaan indieallstars, siis.
Siltä tuotanto kuulostaakin – ihan valtavan hyviä biisejä on kasassa heti useampia. Erityisesti kolahtavat Sanat ja Avaruus (niin biiseinä kuin elementteinäkin, eh), eivätkä videolliset raidatkaan jää hullummiksi.
Kennel Helsingin tuotantoa oleva kuvallisuus näyttää melkoisen siistiltä. Uusi maa puolestaan kuulostaa Suomen Kings of Conveniencelta. Vitsin hyvää.
Uusi suosikki kyllä tämä.
Ja suosikeilla jatketaan; supermainio Pintandwefall julkaisi kesän alkuun ep:n – mutta harmittavasti vain latausmuodossa. Olin siinä ymmärryksessä, että tuon oli ainakin alkuun tarkoitus olla maksullinen, mutta viikolla seitsemän kappaleen paketti ilmestyi vapaaseen jakoon Pinttien kotisivuille. Jee! Hyöritään!
Ekalla kuuntelukerralla Roy, Peter, Mike and Ken, Baby -ep oli kuitenkin vähän nääh. Uusilla yrityksilläkin on tullut selväksi, ettei paketista yhtä huikeita raitoja löydy kuin mielettömältä Wow! What Was That, Baby? -debyytiltä, joskin yhtyeen tyyli erityisesti sovituksissa on toki muuttunutkin aika vahvasti.
Aika kivalta on paketti ruvennut kuitenkin hiljalleen kuulostamaan. Doughnuts rokkaa – ja haluaisin muistaa, mikä Blur-biisi tuosta riffistä mieleen tulee. Duck Duck on perustasoa kivempi, simppeli nykäisy ja Panic Attackin lauluharmoniapätkät ihastuttavat melkein yhtä hurjasti kuin Jailin aikoinaan. Eli kannattaa ladata!
Ep tuntuu ihan selkeästi välipalalta, mutta toivottavasti uutta, entiseen tapaan hiotumpaa materiaaliakin on tulossa. Ihan lempibändejä edelleen – ja tasaisen oiva ulkomusiikillinen muistutus siitä, että on olemassa niitä valtavan kivojakin tyttöjä, eikä mitään pelkkiä roosamurtoja. Elävän elämän ulkopuolella siis.
--
Day 29 - A song from your childhood
Muksut - Liisankadulla
Jatketaan päivän kotimaista teemaa myös haasteen verran.
Kotonakotona kuunneltiin silloin ysärin alkupuolella aika vähän musiikkia. Tai niin ainakin muistan. Lastenlaulujen ja satunnaisten Beatlesien lisäksi äänessä oli kuitenkin monesti vasurifolkkia, erityisesti Muksujen toimesta.
Mainioimmista biiseistä useampi on päätynyt pysyvään rooliin mielen sopukoissa. Erityinen suosikki lapsena oli Liisankadulla, joka kuulostaakin sopivasti lastenlaululta. Loistavinta.
--
Tänään olisi luvassa taas Indiaaniklubin soittelut, pitkästä aikaa vähän orpona tosin. Kohta voisikin ryhtyä jo biisivalkkailuun.
// Jukka Ässä MySpacessa
// Pintandwefall MySpacessa
// Roy, Peter, Mike and Ken, Baby -ep ladattavissa kotisivuilla
Tilaa:
Kommentit (Atom)