Lauantailevyt

Superleppoisan lauantain saldona on tähän mennessä ollut nipullinen levyjä, kivat kangastennarit, jopoilua ja enemmän unta kuin koko viikolla tähän saakka. Jossain vaiheessa vielä hyvää ruokaa ja ehkä iltauinnit, niin mieli on enemmän kuin hyvä.

Tiskijukkapalkkio on ollut tarkoituksena käyttää levyihin jo pidemmän aikaa, mutten ole jotenkin saanut aikaiseksi perehtyä asiaan ihan riittävällä pieteetillä. Viikolla käväisin selaamassa Swampin hyllyt läpi, mutta päätöksenteko tuntui hankalalta. Niinpä nyylit tuli poimittua enemmän tai vähemmän lonkalta Jyväskylän Äxän reissulta. Ei mitään superuutuuksia, mutta semmoisia mitä olen hyllyyni kaivannut pidemmän aikaa – ja lisäksi yksi randompoiminta kivojen kansien perusteella, sekä vielä yksi sovitun saldon tasaava seiskatuuma.

Näitä siis:

Girls - Album-lp



Girls-debyytti on ollut ostoslistalla vaikka kuinka kauan. Täydellistä kesämusiikkia edelleen – Flow'n keikkaa en malta odottaa.

Vampire Weekend - Contra-lp



Alkuvuoden lempijulkaisu on pakko saada s/t-debyytin viereen. Levy on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle kuuntelulle, mutta miellyttää edelleen hurjimmin.

Villa Nah - Origin-lp



Suomalaisena musabloggarina hävettää tunnustaa, että en ole Originia, hypetetyimpää kotimaista albumia vuosiin, kuullut ennen tätä vielä kertaakaan. Villa Nah on ollut tuttu toki jo melkein vuoden verran ja innolla olen kehitystä seurannut – ja Remains Of Love / Benny's Burning -7" löytyy hyllystä, mutta kun albumia ei ole Spotifyssa tai muualla streamattavissa ollut, olen ollut nolosti pimennossa jo pitkän tovin. Onneksi asia korjaantuu nyt.

Mew - No More Stories Are Told Today I'm Sorry They Washed Away No More Stories the World Is Grey I'm Tired Let's Wash Away -lp



Mew kolahti helmikuussa keikan myötä lujaa. No More Stories... -albumista olen pitänyt ihan hurjasti ja on ehkä osuvin ensimmäiseksi omistamakseni levyksi yhtyeeltä. Hawaii on kawaii.

Kitkaliitto - Swamp-12"



Randompoiminta! Ihastelin pelkistettyä maxia jo edellisellä reissulla ja tarkoitus oli selvittää, millaisesta musiikista on oikein kyse. Jäi tekemättä, mutta jännittävä ensikuuntelu oli positiivinen yllätys. Pehmeää, orgaanista houseilua – toimii itselle oikein kivasti. Tyypit näyttävät olevan Alppipuistossa Rytmikaravaani-tapahtumassa keikalla elokuun 7. päivä.

Franz Ferdinand - Ulysses-7"



Eka Franz-hankintani samaten, vaikka tyypeistä olen aina varovasti tykkäillytkin. Mainioin biisi. Valkkautui lopulta myös hintalapun takia – kolme ja puoli euroa tasasi budjetin just eikä melkein.

Budjetti meinasi saada avustusta myös levykaupan tytön ansiosta, kun pari albumia tuli mukaan tuplana. Koitan nyt kuitenkin edes kerran olla hyvä ihminen.

Huomenna Ruis, iik.

Mewty

Keskiviikkoiltaan asti olin vielä pelkkä frenger. En ehkä ihan ystävä, mutta en enää vieraskaan.

Mew'n keikka Pakkahuoneella oli paitsi ensimmäinen yhtyeeltä näkemäni, myös yllättäen ensimmäinen yksittäinen Pakkis-kokemukseni – aiemmin kun olen pyörinyt tuolla vain Lost in Musicien ja levymessujen yhteydessä.

Lämppäriakti, ruotsalainen tyttöduo Taxi Taxi! tuli katseltua juurikin Lost in Musicissa viime syksynä, paikkana tuolloin tosin YO. Folkailu oli taas ihan ok, mutta ei oikein sen enempää. Sitä viimeksi kuulematta jäänyttä Daniel Johnstonin True Love Will Find You in the Endiä odottelin ennakkoon, mutta keikkaseuraan keskittyessäni ehdin biisinkaipuun jo unohtaakin. Ei isompia liikutuksia siis – maannaisensa First Aid Kit kun on esimerkiksi niin älyttömän paljon parempi kaksikko.

Mew sen sijaan liikutti useampaankin otteeseen. Introducing Palace Players -aloitus iski heti ensimmäiseksi, kuten tarkoitus olikin.



Alkupuoliskon hittikollaasi oli komeudessaan melkoisen hengästyttävää. Kun biisi toisensa jälkeen tuntui iskevän huikean kovaa, oli olo aika euforinen. Pakkahuoneella oikeastaan vasta huomasin, että vaikken yhtyettä ole vielä varsinaisesti fanittanut, on useampi kappale onnistunut tekemään aika lähtemättömän vaikutuksen. Kuten nyt sieltä helpoimmasta päästä tuo kommenttiosiossa suosikikseni ounasteltu Special.



Perään tullut Zookeeper's Boy oli aika lailla niin upea kuin olin arvellutkin. 2000-luvun popkappaleiden top kympissä, edelleen.



Yhteensoitettujen biisien myötä varsinainen setti jäi lyhyeksi, mutta encore-osuutta pitkitettiin vähän turhankin kanssa. Yksi alkupuoliskon isoimmista lemppareista oli tanssivien luurankohirvien (tjsp) videolla lisävarusteltu Sometime Life Isn't Easy, josta on hiljalleen tullut syksyn No More Stories... -albumin kakkoslempparini. Sai tanssimaan.



Etukäteen hehkuteltu visuaalisuus oli muutenkin melkoisen mielekästä. Verkkokalvot polttaneita kirkkaimpia lamppuja lukuunottamatta valot toimivat hienosti ja sympaattisen nyrjähtäneet videot taustoittivat biisejä oivasti. Toisaalta videot tuntuivat ajoittavan kappaleita ehkä vähän turhankin tiukkoihin raameihin ja enemmän vj-henkinen visuaalisuus olisi voinut olla vieläkin sopivampaa.

Biiseistä pieneksi pettymykseksi jäi vain riisuttu versio She Came Home for Christmasista, jonka yleisön lämmittänyttä virhettä olisi kyynisempi kirjoittaja voinut epäillä tarkoitushakuiseksikin.



Kokonaisuutena live miellytti valtavasti. Kappaleet ja soitto toimivat ja yleisö oli aika mukavasti mukana – joskin oma jääminen vähän etummaisten rivien ulkopuolelle harmitti jälkeenpäin ja jo aikanakin. Kun se uuden levyn ykköslempparinikin, upeista upein Beach tuli vielä loppusuoralla, en olisi voinut olla settiinkään juuri tyytyväisempi.



Keikan päättänyt, pidempi ja huimasti kasvanut Comforting Sounds oli oikeasti aika jumalainen ja meni kylmät väreet -kokemuksissani listojen kärkisijoille. Huh.



Kuten alusta ehkä jo arvasikin, en keikan jälkeen ollut enää frenger. Ehkä ennemminkin rakastunut. Aika mewty.

// Rumbasta bongattu kappalelista Spotifyssa, kiitos Oskari Onnisen.

Keikkaputkiprevikat

Luvassa olisi pitkästä aikaa huimahko keikkaputki. Tänään Pakkiksella soittelevat Taxi Taxi! ja Mew, huomenna Telakalla Puumaja ja Immanu El, perjantaina tampataan Hang the DJ!:ssä levyjen lisäksi Nightsatanin ja I Was a Teenage Satan Worshipperin parissa ja lauantaina kohdataan vielä iki-ihanin Liekki. Aika jei.















Näiden jälkeen vähintäänkin.

Maanantai: Toro y Moi

Aamu-unisuutta lukuunottamatta hienosti putkeen mennyt päivä, ah. Sen kunniaksi jotain hurrrjan hyvää!

Yhdysvaltalainen Toro y Moi on jälleen yksi lisä kuumana käyvään lo-fi-pop -skeneen. Tuttuun tapaan soundissa on mukana vielä sopiva ripaus surfia ja chilliä, eikä Jyri vain voi olla koko Chazwick Bundickista pitämättä.



Tyyppi puskee Causers of This -esikoisalbumin ulos Carparkille jo helmikuussa. Ylläolevaa biisiä levyltä ei löydy, mutta esimerkiksi kakkosraita Minors on jotain ihan järkyttävän kuumaa.



Niiiin 2010. Ja Low Shoulderkin vielä, siis huh nyt.



Edellinen on oikeasti ehkä ihan parasta juuri nyt. Toro y Moin 'Sparks-suosikki Washed Outin Feel It All Around -hitistä tekemä remiksauskin toimii.



Päivän mainioin sidenote on puolestaan Mew. Sain lipun helmikuiselle Pakkahuoneen-keikalle ja puhkun innosta – livenä kun en ole yhtyettä aiemmin nähnyt ja syksyn albumi on ollut kovassa tykkäilyssä. Vasta pari päivää sitten ekan kerran näkemäni Repeaterbeater-videokin on oikeasti aika tajuttoman siisti.



Onpas kiva fiilis. Pari pientä onnenpotkua vielä tässä joskus, niin uskon pohjakosketusten olevan jo taakse jäänyttä elämää.

// Toro y Moi MySpacessa

Keskiviikko: Mew

Tykkään uudestakin Mew'stä. Introducing Palace Playersin video on älyttömän hieno. Siinä on lasereita.



Eipä tässä muuta.

// Mew MySpacessa
// No More Stories Are Told Today I'm Sorry They Washed Away No More Stories the World Is Grey I'm Tired Let's Wash Away -albumi Spotifyssa