Päivän obsessioraita ja erittäin mahdollinen kesähitti – joskin semmoinen, joka ilmaantuu 'Sparksiin pari kuukautta ulostulonsa jälkeen – on cover. Eikä ihan mikä tahansa cover, vaan blogisuosikki Passion Pitin uudelleentyöstö ehkä ihanimmasta ysäribiisistä ikinä. Siis ihh.
Hurjan hyvä tämä! Napataan vertailun vuoksi mukaan vielä the Cranberriesin alkuperäinenkin. Itselle biisi on tullut läheiseksi arvatenkin You've Got Mail -leffasta, joka lienee niin ehdottomin guilty pleasure -valkkaukseni. Sekin niin vuosikymmentään. Oi ysäri, tuuthan takaisin?
--
Day 25 - A song that makes you laugh
the Real Tuesday Weld - Bathtime in Clerkenwell
Ei sillä, että mitenkään hirmuisen vakava ihminen olisin – mutta harva biisi onnistuu minua kuitenkaan naurattamaan. The Real Tuesday Weldin Bathtime in Clerkenwell on kuunteluillaan kuitenkin sensuuntaisia reaktioita aiheuttanut. Lievän absurdiutensa lisäksi kiinnostavan siitä tekee se, että se on biisinä oikeasti edelleen niin herkullinen. Tykkään siis.
--
Sen sijaan Sauna Open Air ärsyttää – jokaikinen tuplabasari tuntuu helisyttävän ikkunoita tänne asti. Siksi onkin hyvä lähteä kotvan päästä Rautatienkadulle katsomaan futista. Jee!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Passion Pit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Passion Pit. Näytä kaikki tekstit
12. kesäkuuta 2010
30. huhtikuuta 2010
Vappu, Valpuri
Vapunaaton vuoksi kirjoittelut jäävät vähemmälle, mutta vastaavasti innostuin kasailemaan fiiliksiin sopivan soittolistan, joka elelee ehkä sopivasti vielä parin päivän ja illan aikana. Vähän uutta, vähän vanhaa ja paljon lainattua, olkaa hyvä!
--
Day 09 - A song that you can dance to
Passion Pit - the Reeling (Calvin Harris remix)
Siihen nähden, että olen osin fysiikastani ja osin luonteestani johtuen oletettavasti maailman kömpelöimmän näköinen tanssahtelija, en tiedä juuri mitään kivempaa kuin indiediskoissa hyppelyn. Sitä herkkua on luvassa taas huomenna, kun Jyväskylässä järkätään NS.-klubia.
Ei sillä, että uskaltaisin mennä biisejä pyytämään – mutta jos kävisi niin surrealistisesti, että ilmoille kajahtaisi vaikkapa vuoden takainen Passion Pitin the Reeling Calvin Harrisin remiksaamana, eivät minua pitelisi lattialta villit hevosetkaan.
--
// Vappu, Valpuri -soittolista Spotifyssa
--
Day 09 - A song that you can dance to
Passion Pit - the Reeling (Calvin Harris remix)
Siihen nähden, että olen osin fysiikastani ja osin luonteestani johtuen oletettavasti maailman kömpelöimmän näköinen tanssahtelija, en tiedä juuri mitään kivempaa kuin indiediskoissa hyppelyn. Sitä herkkua on luvassa taas huomenna, kun Jyväskylässä järkätään NS.-klubia.
Ei sillä, että uskaltaisin mennä biisejä pyytämään – mutta jos kävisi niin surrealistisesti, että ilmoille kajahtaisi vaikkapa vuoden takainen Passion Pitin the Reeling Calvin Harrisin remiksaamana, eivät minua pitelisi lattialta villit hevosetkaan.
--
// Vappu, Valpuri -soittolista Spotifyssa
19. maaliskuuta 2010
Perjantaivideoiden paluu!
Edellisestä perjantai-illan videokattauksesta on ehtinyt vierähtää jo pidempi tovi. Tie – tai junarata – vie tänään taas Jyväskylään, joten randompostailuun napattakoon vain muutamia mainioita biisejä. Tanssiin!
OK Go:n This Too Shall Pass maistuu erityisesti Passion Pitin remiksailuna.
Originaali on myös hyvä, tuoreehko video ehkä siisteimpiä ikinä.
Metricin Black Sheep ei mahtunut viimekesäiselle Fantasies-debyytille, mutta löytyy Edgar Wrightin tulevan Scott Pilgrim vs. the World -leffan soundtrackilta. Hollywoodin Jyri-vastine Michael Ceralla varustettua leffaa tullee toki ihailtua muutenkin.
O.Childrenin uusi Ruins-raita pyyhkii kaiken maailman whitelieseilla lattiaa siinä missä perjantaivideoiden klassikko, Dead Disco Dancerkin.
Ensimmäinen palkallinen kuukausi pitkään aikaan tulee hienoon saumaan, kun Cut Copyynkin pitäisi liput saada. Cuttersit toimivat myös Moulinexin remiksailemana, tietty.
Let's tanssitaan! Hyvää viikonloppua!
OK Go:n This Too Shall Pass maistuu erityisesti Passion Pitin remiksailuna.
Originaali on myös hyvä, tuoreehko video ehkä siisteimpiä ikinä.
Metricin Black Sheep ei mahtunut viimekesäiselle Fantasies-debyytille, mutta löytyy Edgar Wrightin tulevan Scott Pilgrim vs. the World -leffan soundtrackilta. Hollywoodin Jyri-vastine Michael Ceralla varustettua leffaa tullee toki ihailtua muutenkin.
O.Childrenin uusi Ruins-raita pyyhkii kaiken maailman whitelieseilla lattiaa siinä missä perjantaivideoiden klassikko, Dead Disco Dancerkin.
Ensimmäinen palkallinen kuukausi pitkään aikaan tulee hienoon saumaan, kun Cut Copyynkin pitäisi liput saada. Cuttersit toimivat myös Moulinexin remiksailemana, tietty.
Let's tanssitaan! Hyvää viikonloppua!
29. joulukuuta 2009
2009: levyt (20-11)
20. Pintandwefall - Hong Kong, Baby!
Pinttien kakkosalbumi on monipuolisempi ja -ulotteisempi kuin Wow! What Was That, Baby? -esikoinen, mutta ei pakettina kuitenkaan ihan yhtä tiukka. Tasainen, laadukas kokonaisuus ja laulunkirjoitustaidot ovat edelleen ihan huipussaan. Tigerbombsin Pepe Troublen tuotantojälki on samoin yhä hirmuisen nautittavaa.
19. Passion Pit - Manners
Listan todennäköisin albumi, jota ei tule enää parin vuoden kuluttua kuunneltua – mutta Passion Pitin esikois-lp on siitä huolimatta varsin maistuva paketti. Pari erinomaista raitaa (vaikka mielettömin Sleepyhead löytyikin jo edellisvuoden Chunk of Change -ep:ltä) ja niin 2009-soundit. Pakkodiggailu. Tällä paikalla olisi voinut olla myös Calvin Harrisin Ready for the Weekend, entten tentten siis.
18. Jenny Wilson - Hardships!
Kevään suursuosikki jäi loppuvuonna vähemmälle kuuntelulle, turhaan. Mainio, tasainen kokonaisuus vei artistin uudelle tasolle ja oli ruotsalaiset naiset -ilmiön toiseksi kirkkain helmi.
17. Animal Collective - Merriweather Post Pavilion
Kova – muttei kuitenkaan kovin. Animal Collectivesta tuli tällä levyllä se bändi, joten myöhempiä kuunteluja on sävyttänyt tietty vastareaktiokin. Oikein hyvä levy joka tapauksessa.
16. Grizzly Bear - Veckatimest
Spoilattakoon jo nyt, että GB:n huima Two Weeks on vuoden biisieni kärkikahinoissa – tuskin ylläri. Vaikka albumilta useampi muukin kohokohta löytyy, ei se kokonaisuutena nouse ihan samalle tasolle. Korkealle kylläkin.
15. Fever Ray - s/t
Jennyäkin korkeammalle nosti riman siis the Knife -vokalisti Karin Dreijer Andersenin hämärä sooloiluproggis Fever Ray. Huima esikoisalbumi ei tipahda erikoisuudessaan itsetarkoituksellisen väärälle puolelle, vaan pysyy tiukasti kasassa. Oma keikkavuoteni oli loppujen lopuksi sen verran laimea, etten jaksanut niitä ruveta enää listaamaan – mutta Fever Rayn maaliskuinen Tavastia-kokemus olisi ollut kolmen isoimman joukossa.
14. Camera Obscura - My Maudlin Career
Ensimmäisillä kuuntekerroilla koettu epävarmuus paikoittaisen tilankäytön överiksivetämisen ja turhankin tasaisuuden suhteen hälveni myöhemmässä vaiheessa. Edellisen Let's Get Out of This Country -albumin tasoinen taidonnäyte. Huikeus.
13. Charlotte Gainsbourg - IRM
Odotettu Beck-kollaborointi oli onnistunut. Kappaleiden tyylillisen epätasaisuuden vastapainoksi useampi raita on enemmän kuin hyvä ja ylittää laadukkuudellaan paikoin 5:55-debyytinkin.
12. Real Estate - s/t
Loppuvuoden löytö osoittautui äärimmäisen tykkäiltäväksi. Komea ja kaunis albumi. "Hipster surf rock", ah.
11. Regina - Puutarhatrilogia
Tasaisen vahva albumisarja täydentyi keväällä kolmannella osalla, jossa entuudestaan tutut elementit yhdistyivät entistä tyylikkäämmin. Pinttien ohella luullakseni eniten keikoilla tänä vuonna kokemani yhtye on myös livenä ihan erinomainen.
// Levyt 10-1
// Vuoden levyt esimerkkibiiseillä Spotifyssa
Pinttien kakkosalbumi on monipuolisempi ja -ulotteisempi kuin Wow! What Was That, Baby? -esikoinen, mutta ei pakettina kuitenkaan ihan yhtä tiukka. Tasainen, laadukas kokonaisuus ja laulunkirjoitustaidot ovat edelleen ihan huipussaan. Tigerbombsin Pepe Troublen tuotantojälki on samoin yhä hirmuisen nautittavaa.
19. Passion Pit - Manners
Listan todennäköisin albumi, jota ei tule enää parin vuoden kuluttua kuunneltua – mutta Passion Pitin esikois-lp on siitä huolimatta varsin maistuva paketti. Pari erinomaista raitaa (vaikka mielettömin Sleepyhead löytyikin jo edellisvuoden Chunk of Change -ep:ltä) ja niin 2009-soundit. Pakkodiggailu. Tällä paikalla olisi voinut olla myös Calvin Harrisin Ready for the Weekend, entten tentten siis.
18. Jenny Wilson - Hardships!
Kevään suursuosikki jäi loppuvuonna vähemmälle kuuntelulle, turhaan. Mainio, tasainen kokonaisuus vei artistin uudelle tasolle ja oli ruotsalaiset naiset -ilmiön toiseksi kirkkain helmi.
17. Animal Collective - Merriweather Post Pavilion
Kova – muttei kuitenkaan kovin. Animal Collectivesta tuli tällä levyllä se bändi, joten myöhempiä kuunteluja on sävyttänyt tietty vastareaktiokin. Oikein hyvä levy joka tapauksessa.
16. Grizzly Bear - Veckatimest
Spoilattakoon jo nyt, että GB:n huima Two Weeks on vuoden biisieni kärkikahinoissa – tuskin ylläri. Vaikka albumilta useampi muukin kohokohta löytyy, ei se kokonaisuutena nouse ihan samalle tasolle. Korkealle kylläkin.
15. Fever Ray - s/t
Jennyäkin korkeammalle nosti riman siis the Knife -vokalisti Karin Dreijer Andersenin hämärä sooloiluproggis Fever Ray. Huima esikoisalbumi ei tipahda erikoisuudessaan itsetarkoituksellisen väärälle puolelle, vaan pysyy tiukasti kasassa. Oma keikkavuoteni oli loppujen lopuksi sen verran laimea, etten jaksanut niitä ruveta enää listaamaan – mutta Fever Rayn maaliskuinen Tavastia-kokemus olisi ollut kolmen isoimman joukossa.
14. Camera Obscura - My Maudlin Career
Ensimmäisillä kuuntekerroilla koettu epävarmuus paikoittaisen tilankäytön överiksivetämisen ja turhankin tasaisuuden suhteen hälveni myöhemmässä vaiheessa. Edellisen Let's Get Out of This Country -albumin tasoinen taidonnäyte. Huikeus.
13. Charlotte Gainsbourg - IRM
Odotettu Beck-kollaborointi oli onnistunut. Kappaleiden tyylillisen epätasaisuuden vastapainoksi useampi raita on enemmän kuin hyvä ja ylittää laadukkuudellaan paikoin 5:55-debyytinkin.
12. Real Estate - s/t
Loppuvuoden löytö osoittautui äärimmäisen tykkäiltäväksi. Komea ja kaunis albumi. "Hipster surf rock", ah.
11. Regina - Puutarhatrilogia
Tasaisen vahva albumisarja täydentyi keväällä kolmannella osalla, jossa entuudestaan tutut elementit yhdistyivät entistä tyylikkäämmin. Pinttien ohella luullakseni eniten keikoilla tänä vuonna kokemani yhtye on myös livenä ihan erinomainen.
// Levyt 10-1
// Vuoden levyt esimerkkibiiseillä Spotifyssa
30. syyskuuta 2009
Keskiviikko: Dan Black
Niinhän siinä taas kävi. Odottelin jälleen viikkotolkulla ennen kuin rohkenin tutustumista yrittää - ja kun sen vihdoin uskalsi tehdä niin sitten siihen ihastuikin aika helposti.
Niin, Dan Blackiin siis.
Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.
Stopmotionsydän.
Silkkaa tykkäystä.
// Dan Black MySpacessa
Ah, meinasin unohtaa Passion Pitin loistavan remiksauksen Symphoniesista. Kuuntele sekin.
Niin, Dan Blackiin siis.
Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.
Stopmotionsydän.
Silkkaa tykkäystä.
// Dan Black MySpacessa
Ah, meinasin unohtaa Passion Pitin loistavan remiksauksen Symphoniesista. Kuuntele sekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)