Huh.
Joulufiilis iskee kummasti päälle, kun lokaatioksi vaihtuu kotikoti. Etenkin, kun kaikki on jo etukäteen valmiiksi laitettu ja siivottu.
Ajanpuutteen vuoksi joulukalenterini varsinainen taka-ajatus jää ehkä vähän myöhemmäksi, mutta luukkubiisit otettakoon vielä huomista vaille loppuun - taas vähän kirien.
Woods on mennyt minulta jostain syystä aiemmin tyystin ohi. Yhtyeen viimeisin albumi julkaistiin Woodsistilla viime keväänä, ja Suffering Season -raita on ilahduttanut viime päiviäni. Erityisesti vokaalien käsittely ihastuttaa.
Woods - Suffering Season
CEOn Beyoncé-cover Halo on juuri niin kova kuin mihin ensin mainitun kohdalla on osannut tottuakin. Ah.
Superupea MillionYoung saa levyn ulos helmikuussa ja esikoissingle Perfect Eyes on, oh, tyrmäävä. Kauneutta ja säröä, yksinkertaista ihanuutta. Kuulostaa kovasti ensi vuodelta. Ehkä kuluneen vuoden shoegazet vaihtuvat silloin yleisemmälläkin tasolla vähän pirteämmäksi.
Cut Copyn uusi tuleminen on tällä kertaa vähän helpompi pala kuin kesän Where I'm Going - josta itse tosin tykkäsin aika hurjasti. Reippaasti soittoa saanut Take Me Over on varsin kelpo myös. Uusi levy kiinnostaa, keikkakin taas varovasti ehkä.
Hot Chipin ja Calvin Harrisin kaveri ja tietynasteinen soundalike David E. Sugar pistää debyytin ulos alkuvuodesta. Sopii odotella, koska ainakin tuore Flea Market on ihan älyttömän koukuttava raita.
Bradford Cox eli Atlas Sound tiputtelee tavaraa bittiavaruuteen tuon tuosta; syksy on ollut mixtapeja täynnä ja sopivasti joulun alle tulee vähän ajankohtainen kappalekin. Artificial Snow olkoon siis aatonaaton virallinen ääniraita.
Uijui. Huomenna viimeinen luukku ja toivottavasti arvoinen päätös. Jännää!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cut Copy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cut Copy. Näytä kaikki tekstit
23. joulukuuta 2010
5. elokuuta 2010
Flow-ennakko: 2007-2009
Flow'hun on aikaa reilun viikon verran ja jo nyt on selvää, että tulossa on ainakin lineupillisesti kaikkien aikojen kotimainen festari. Kun järjestelyiden toimivuuteen voi kolmen aiemman festarin perusteella luottaa ja puitteetkin ovat aika ihkut, ovat odotukset aika korkealla.
Etkoillaan tänään viidellä plus yhdellä pakahduttavimmilla Flow-elämyksellä tähän saakka.
5. Crystal Castles - Crimewave (2008)
Ikävät myöhästelytkään eivät haitanneet, kun lopputuloksena oli intensiivisin keikka ikinä.
4. Vampire Weekend - M79 (2009)
Pienoisen pettymysvuoden ehdottomin huippuhetki. Muut isot onnistujat olivat odotetusti Ladyhawke ja Lily Allen, mutta edellisvuosien tenhoon ei viimeksi ihan ylletty.
3. Architecture in Helsinki - Heart It Races (2007)
Hetki, jolloin löysin itseni indiepopista ja ihmisenä.
2. Kings of Convenience - I Don't Know What I Can Save You From (2008)
Maagisin keikka ikinä, auringonlasku ja yleisön reaktiot alun eri vaiheissa – ihh.
1. Cut Copy - Out There on the Ice (2008)
En ole ikinä hyppinyt yhtä paljon. Upeutta potenssiin kymmenen.
+ Cut Chemist - the Garden (2007)
Vangitseva keikka niin katsottuna kuin kuultunakin. Tietyllä tapaa myös hellien jäähyväisten jättö kokonaiselle genrelle, joskin tapailemme edelleen epäsäännöllisesti.
Huomenna vilkuillaan sitten läpi kiinnostavimmat esiintyjät tulevilta festeiltä. Varaudu siis megapostaukseen!
// Flow Festival
// Flow 2009
// Flow 2008
// Flow 2007
Etkoillaan tänään viidellä plus yhdellä pakahduttavimmilla Flow-elämyksellä tähän saakka.
5. Crystal Castles - Crimewave (2008)
Ikävät myöhästelytkään eivät haitanneet, kun lopputuloksena oli intensiivisin keikka ikinä.
4. Vampire Weekend - M79 (2009)
Pienoisen pettymysvuoden ehdottomin huippuhetki. Muut isot onnistujat olivat odotetusti Ladyhawke ja Lily Allen, mutta edellisvuosien tenhoon ei viimeksi ihan ylletty.
3. Architecture in Helsinki - Heart It Races (2007)
Hetki, jolloin löysin itseni indiepopista ja ihmisenä.
2. Kings of Convenience - I Don't Know What I Can Save You From (2008)
Maagisin keikka ikinä, auringonlasku ja yleisön reaktiot alun eri vaiheissa – ihh.
1. Cut Copy - Out There on the Ice (2008)
En ole ikinä hyppinyt yhtä paljon. Upeutta potenssiin kymmenen.
+ Cut Chemist - the Garden (2007)
Vangitseva keikka niin katsottuna kuin kuultunakin. Tietyllä tapaa myös hellien jäähyväisten jättö kokonaiselle genrelle, joskin tapailemme edelleen epäsäännöllisesti.
Huomenna vilkuillaan sitten läpi kiinnostavimmat esiintyjät tulevilta festeiltä. Varaudu siis megapostaukseen!
// Flow Festival
// Flow 2009
// Flow 2008
// Flow 2007
28. heinäkuuta 2010
Keskiviikkohurmos: Cut Copy ja French Horn Rebellion
Yes, no, maybe.
Olen ehtinyt lataamaan musiikillisen harrastuneisuuteni aikana melko monelle keikalle ja festarille niin tajuttomia odotuksia, että olen jo tottunut olemaan yleensä jälkilämmöissä aavistuksen pettynyt. Kesä 2010 on käynnistänyt poikkeuksien sarjan, joka ei toivottavasti tule ihan heti katkeamaankaan – horkassa odotellut Belle and Sebastian ja Florence + the Machine Ruisrockissa, Melt! edellisenä viikonloppuna ja eilisillan Tavastia-ekspeditio kun ovat olleet kaikki melkoisten suitsuttelujen arvoisia. Tai no, eipähän se Editorskaan huono ollut – ja Mew'kin lämmittää edelleen.
Jotain on kuitenkin jossain vaiheessa jollekin tapahtunut.
Oli alustus kuinka kömpelö tahansa, pistettäköön se eilisen mahtiskeikan, nestehukan ja kolmen tunnin yöunien piikkiin. Odotuksia joka tapauksessa siis oli; Cut Copy oli Flow'ssa '08 havaittu ehkäpä pakkotanssittavimmaksi liveksi ikinä ja lämpännyt French Horn Rebellion on ollut blogisuosikki ekoista kuunteluista lähtien. Alle vielä hyvä ruoka, seitinohut nousuhumala ja henkkareiden unohtumisesta aiheutunut hetkellinen kylmä hiki, niin kaikki postauksen arvoisen illan osaset olivat kasassa.
French Horn Rebellionin reippaan puolen tunnin setissä kävi ilmi kaksi asiaa: aika kova potentiaali ja aika ohut materiaali. Kaikki kuulosti kokonaisuudessaan oikein hyvältä, mutta todella villitsemään yhtye onnistui vasta Up All Nightillaan. Seurannut päätöskappale Beaches & Friends kuulosti hyvältä – mutta kalpenee kuin keskipäivän aave the Telvesin täydelliselle remiksaukselle (ja hei Rough Trade, missä se mun maaliskuussa tilaama seiska viipyy, höh?).
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta miehenvaistoni sanoo, ettei Broken Heartia eilen kuultu – vaikka sen niin innoissani previkkapostaukseeni tunginkin. Kokonaisuudessaan kuitenkin aika lupaava lämmittely ja yhtyeeltä on helppo jäädä odottelemaan vielä kirkkaampia helmiä. Lavameininki tasapainoili vähän itsetarkoituksellisen sekoilun rajoilla, mutta kiharamman tyypin ilmestyminen yhtäkkiä katsomon sekaan syna sylissään oli oikeasti aika älyttömän siistiä – erityisesti siinä vaiheessa kun itsekin pääsin koskettimia painelemaan! Harmi kun soitin ei ollut päällä, g-f-e-g-f-e-pimputteluni olisi varmasti ollut kiipparisoolojen kuningas.
Lyhyen väliajan aikana sali täyttyi nopsaan – ja vaikka eturivissä olisi paikoin tehnytkin mieli heilua, oli ovien tasolla hyppely ehkä vähän varmempi ratkaisu. Koko sali oli mukana aika kiitettävästi, uudet biisit otettiin vastaan tosin aika varovaisesti. No mutta ainahan.
Lights and Music avasi ja hyvin avasikin. Jos tuommoisella biisillä voi tasapainoisen setin startata, on kyseessä melkoisen kova porukka.
Pääpaino oli parin vuoden takaisella In Ghost Colours -albumilla, joka tanssitti ihan yhtä tehokkaasti kuin silloinkin. Esikoiselta tuli – kai – pari biisiä, joita en niin tunnekaan. Uusista kappaleista eilen jakamani Where I'm Going ei potkinut livenä ehkä vielä niin käsittämättömän kovaa kuin 'tube-versiona, mutta yleisön senhetkisellä vaimeudellakin saattoi olla osansa. Tai toisinpäin. Sopivasti 60-lukuun ja auringonpaistepopiin nojaileva biisi on itselläni kyllä niitä lempiraitoja just ny.
Huimia biisejä riitti arvattavasti roppakaupalla – kun kakkoslevyä junamatkalla ennakkoon kuuntelin, tuli oikein re-yllätyttyä siitä kuinka tajuttoman kovaa biisimateriaalia kasassa onkaan. Feel the Love, So Haunted, Far Away, Hearts on Fire... Huh. Mieletön porukka.
Jonkinasteisen kuuntelutauon päätyttyä tuli pistettyä merkille myös se, kuinka riisuttua yhtyeen soundi oikeastaan on. Post-punkia en esimerkiksi ole aiemmin osannut bändiin yhdistää, mutta niinhän vain tuntui sitäkin löytyvän.
Yx toimittajapoika sanoi, että yhtyeen ambitioissa ei ole se stadionbändin meininki, joka sille niin hyvin sopisi. Visio kuului ehkä jossain määrin uusissa kappaleissa, jotka eivät olleet enää niin Suvilahden räjäyttäviä kuin aiemmat. Tiiviitä klubikeikkoja on Cuttersille kuitenkin helppo lupailla pitkälle tulevaisuuteen.
Lempibiisi Unforgettable Seasonin puuttumista lukuunottamatta keikka oli aika unelma-. Out There on the Ice oli yhtä uskomaton päätös kuin viimeksikin – vaikka guy aussiaksentilla aina vähän hymyilyttääkin. Puhdasta loistokkuutta, samanlaista nostatusta en tiedä kenenkään muun taitavan.
If that's what it takes, then don't let it tear us apart
– even if it breaks your <3
Kappale, joka on oikeasti vähän elämää isompi.
Keikka oli siis mainio, mutta alkuillan lyhytkestoinen kylmä hiki häipyi Tavastialla nopsaan. Kun Suvin maailmassa pari viikkoa sitten valiteltiin venuen tukaluutta, tuntui se omiin muistoihini nähden vähän yliampuvalta – mutta ei enää eilisen jälkeen. Kuumuus kuuluu ehdottomasti alusta loppuun hypittäville keikoille ja ihmismassoihin, mutta olo oli kyllä loppuvaiheissa jo melkoisen tukala, eikä se ihan tajuton hikimäärä tuntunut itsestäni missään määrin mukavalta – ja YK-jatkofiilis katosi ihan vain senkin takia. Ilmastoinnin kehittämisen soisi olevan paikassa prioriteettilistalla vähän korkeammalla. Kun yhtälöön ynnätään aina yhtä huonot narikat natsihtavine järkkäreineen ja yleisön karjanomainen kohtelu, ei Tavastia ilman hyvää sisältöä ole ikinä ilo. De facto -asema on aikamoinen sääli.
Onneksi miinuksia ei itse esiintymisistä juuri tullut, joten jälkikäteisfiilis on varsin loistava. Cut Copyn erityisesti toivotan tervetulleeksi koska tahansa, vaikken itse kosketusetäisyydelle tällä kertaa uskaltautunutkaan. Toivottavasti seuraava tilaisuus tulee pian.
--
Oikolukukierros paljasti unettomuuden – ehkä levottomin kirjoitus ikinä. No, menköön.
Olen ehtinyt lataamaan musiikillisen harrastuneisuuteni aikana melko monelle keikalle ja festarille niin tajuttomia odotuksia, että olen jo tottunut olemaan yleensä jälkilämmöissä aavistuksen pettynyt. Kesä 2010 on käynnistänyt poikkeuksien sarjan, joka ei toivottavasti tule ihan heti katkeamaankaan – horkassa odotellut Belle and Sebastian ja Florence + the Machine Ruisrockissa, Melt! edellisenä viikonloppuna ja eilisillan Tavastia-ekspeditio kun ovat olleet kaikki melkoisten suitsuttelujen arvoisia. Tai no, eipähän se Editorskaan huono ollut – ja Mew'kin lämmittää edelleen.
Jotain on kuitenkin jossain vaiheessa jollekin tapahtunut.
Oli alustus kuinka kömpelö tahansa, pistettäköön se eilisen mahtiskeikan, nestehukan ja kolmen tunnin yöunien piikkiin. Odotuksia joka tapauksessa siis oli; Cut Copy oli Flow'ssa '08 havaittu ehkäpä pakkotanssittavimmaksi liveksi ikinä ja lämpännyt French Horn Rebellion on ollut blogisuosikki ekoista kuunteluista lähtien. Alle vielä hyvä ruoka, seitinohut nousuhumala ja henkkareiden unohtumisesta aiheutunut hetkellinen kylmä hiki, niin kaikki postauksen arvoisen illan osaset olivat kasassa.
French Horn Rebellionin reippaan puolen tunnin setissä kävi ilmi kaksi asiaa: aika kova potentiaali ja aika ohut materiaali. Kaikki kuulosti kokonaisuudessaan oikein hyvältä, mutta todella villitsemään yhtye onnistui vasta Up All Nightillaan. Seurannut päätöskappale Beaches & Friends kuulosti hyvältä – mutta kalpenee kuin keskipäivän aave the Telvesin täydelliselle remiksaukselle (ja hei Rough Trade, missä se mun maaliskuussa tilaama seiska viipyy, höh?).
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta miehenvaistoni sanoo, ettei Broken Heartia eilen kuultu – vaikka sen niin innoissani previkkapostaukseeni tunginkin. Kokonaisuudessaan kuitenkin aika lupaava lämmittely ja yhtyeeltä on helppo jäädä odottelemaan vielä kirkkaampia helmiä. Lavameininki tasapainoili vähän itsetarkoituksellisen sekoilun rajoilla, mutta kiharamman tyypin ilmestyminen yhtäkkiä katsomon sekaan syna sylissään oli oikeasti aika älyttömän siistiä – erityisesti siinä vaiheessa kun itsekin pääsin koskettimia painelemaan! Harmi kun soitin ei ollut päällä, g-f-e-g-f-e-pimputteluni olisi varmasti ollut kiipparisoolojen kuningas.
Lyhyen väliajan aikana sali täyttyi nopsaan – ja vaikka eturivissä olisi paikoin tehnytkin mieli heilua, oli ovien tasolla hyppely ehkä vähän varmempi ratkaisu. Koko sali oli mukana aika kiitettävästi, uudet biisit otettiin vastaan tosin aika varovaisesti. No mutta ainahan.
Lights and Music avasi ja hyvin avasikin. Jos tuommoisella biisillä voi tasapainoisen setin startata, on kyseessä melkoisen kova porukka.
Pääpaino oli parin vuoden takaisella In Ghost Colours -albumilla, joka tanssitti ihan yhtä tehokkaasti kuin silloinkin. Esikoiselta tuli – kai – pari biisiä, joita en niin tunnekaan. Uusista kappaleista eilen jakamani Where I'm Going ei potkinut livenä ehkä vielä niin käsittämättömän kovaa kuin 'tube-versiona, mutta yleisön senhetkisellä vaimeudellakin saattoi olla osansa. Tai toisinpäin. Sopivasti 60-lukuun ja auringonpaistepopiin nojaileva biisi on itselläni kyllä niitä lempiraitoja just ny.
Huimia biisejä riitti arvattavasti roppakaupalla – kun kakkoslevyä junamatkalla ennakkoon kuuntelin, tuli oikein re-yllätyttyä siitä kuinka tajuttoman kovaa biisimateriaalia kasassa onkaan. Feel the Love, So Haunted, Far Away, Hearts on Fire... Huh. Mieletön porukka.
Jonkinasteisen kuuntelutauon päätyttyä tuli pistettyä merkille myös se, kuinka riisuttua yhtyeen soundi oikeastaan on. Post-punkia en esimerkiksi ole aiemmin osannut bändiin yhdistää, mutta niinhän vain tuntui sitäkin löytyvän.
Yx toimittajapoika sanoi, että yhtyeen ambitioissa ei ole se stadionbändin meininki, joka sille niin hyvin sopisi. Visio kuului ehkä jossain määrin uusissa kappaleissa, jotka eivät olleet enää niin Suvilahden räjäyttäviä kuin aiemmat. Tiiviitä klubikeikkoja on Cuttersille kuitenkin helppo lupailla pitkälle tulevaisuuteen.
Lempibiisi Unforgettable Seasonin puuttumista lukuunottamatta keikka oli aika unelma-. Out There on the Ice oli yhtä uskomaton päätös kuin viimeksikin – vaikka guy aussiaksentilla aina vähän hymyilyttääkin. Puhdasta loistokkuutta, samanlaista nostatusta en tiedä kenenkään muun taitavan.
If that's what it takes, then don't let it tear us apart
– even if it breaks your <3
Kappale, joka on oikeasti vähän elämää isompi.
Keikka oli siis mainio, mutta alkuillan lyhytkestoinen kylmä hiki häipyi Tavastialla nopsaan. Kun Suvin maailmassa pari viikkoa sitten valiteltiin venuen tukaluutta, tuntui se omiin muistoihini nähden vähän yliampuvalta – mutta ei enää eilisen jälkeen. Kuumuus kuuluu ehdottomasti alusta loppuun hypittäville keikoille ja ihmismassoihin, mutta olo oli kyllä loppuvaiheissa jo melkoisen tukala, eikä se ihan tajuton hikimäärä tuntunut itsestäni missään määrin mukavalta – ja YK-jatkofiilis katosi ihan vain senkin takia. Ilmastoinnin kehittämisen soisi olevan paikassa prioriteettilistalla vähän korkeammalla. Kun yhtälöön ynnätään aina yhtä huonot narikat natsihtavine järkkäreineen ja yleisön karjanomainen kohtelu, ei Tavastia ilman hyvää sisältöä ole ikinä ilo. De facto -asema on aikamoinen sääli.
Onneksi miinuksia ei itse esiintymisistä juuri tullut, joten jälkikäteisfiilis on varsin loistava. Cut Copyn erityisesti toivotan tervetulleeksi koska tahansa, vaikken itse kosketusetäisyydelle tällä kertaa uskaltautunutkaan. Toivottavasti seuraava tilaisuus tulee pian.
--
Oikolukukierros paljasti unettomuuden – ehkä levottomin kirjoitus ikinä. No, menköön.
27. heinäkuuta 2010
Kolme sataa
Kolmesataa postausta meni rikki – no, nyt. Sen merkeissä tartutaan meemiin, jonka täyttely kiinnosti itseäni jo silloin kun kaikki muutkin bloggarit näitä rustailivat. Kolmassadas postaus ei kuitenkaan tarkoita onneksi kolmeasataa faktaa, vaan kolme biisiä ja sata ajatusta. Tee matematiikka. Teema tematiikka.
Musiikkivalinnoiksi poimitaan tämäniltaisen keikan (iikiikiik!) kunniaksi hurjan hienoa uutta Cut Copya, toinen odotettu sukupolviklassikko samalta yhtyeeltä ja vielä lämppäröivää French Horn Rebellionia. Ehdottomia 'Sparks-suosikkeja joka raita, siis.
1. Moi oon Jyri.
2. Olen syntynyt joulukuun 11. päivä vuonna 1984, kello 13:27.
3. Olen koulutukseltani medianomi, ammatiltani luova suunnittelija ja yrittäjä.
4. Olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa, museo-oppaana, Työvoima- ja Elinkeinokeskuksen kirjaajana ja flash designerina. Toisen kouluvuoden jälkeen olen tehnyt vain alan töitä – tai ollut niitä tekemättä.
5. Työni sisältää pääasiassa konsepti-, www- ja tekstisuunnittelua. Käytännössä teen aika paljon koodausta, mikä tullee toivottavasti tulevaisuudessa siirtymään taka-alalle.
6. Työnkuvassani on monesti kyse ongelmanratkonnasta, mutta en pidä siitä käytännössä yhtään. Olen enemmän luoja (eh) kuin korjaaja.
7. Haluaisin kirjoittaa aika paljon enemmän. Visuttelu kiinnostaa myös, mutta sen pysyminen vapaa-ajalla riittää myös, ainakin toistaiseksi.
8. Muutamia vuosia sitten podin aika syvää ammatillista kriisiä siitä, että olen heittänyt kaiken lahjakkuuteni hukkaan. Nykyään tuo on alkanut helpottamaan.
9. En halua tehdä muuta kuin luovaa työtä. Arvostan oikeita ammatteja hirveästi, mutta muulle alalle en itse menisi – eikä minulla olisi muualle mitään annettavaakaan.
10. Haluan olla hyvä monessa jutussa, mutta minua ei kiinnosta olla paras missään. Haluan olla kolmen ja puolen tähden l'uomo universale.
11. Elämäni tarkoitus on tehdä ja kokea mahdollisimman paljon siistejä juttuja.
12. Siisti ja kiva tuntuvat muutenkin olevan elämäni ohjenuoria.
13. Olin lukion loppuun asti koulussa hyvä – tekemättä ikinä hirveästi töitä.
14. Olen muutenkin elänyt jotenkin naurettavan helppoa elämää. Viime aikojen köyhyys on ollut oikeastaan ainoita koettelemuksia ja siksi tuntunutkin ehkä juuri niin vaikealta.
15. Olen syntynyt Hankasalmella ja elellyt 19-vuotiaaksi asti Keski-Suomessa.
16. Tamperelainen olen ollut nyt kuusi vuotta. Huh.
17. Olen kasvanut maalla, mutta muuttunut aika puhdasveriseksi kaupunkilaiseksi. En välittäisi asua pienemmällä paikkakunnalla kuin Tampereella.
18. Helsingillä on varattuna rooli elämässäni. Samoin ehkä Tukholmalla. Ja Berliinillä. Tampereella kuitenkin vielä ainakin hetken.
19. Opiskelin Tampereen Ammattikorkeassa taiteen ja viestinnän puolella. Oli ihan kivaa. Valmistuin vuoden myöhässä.
20. Opinnäytetyöni käsitteli vapaata musiikkia ja yhteisöllisen verkkopalvelun konseptointia ja toteutusta. Muistaakseni.
21. Opiskeluvaihe olisi ollut ehkä vielä kivempi, jos olisin ollut sosiaalisesti vähän aktiivisempi ensimmäiset pari vuotta. Olen tutustunut aika moneen koulukaveriin vasta opintojen päätyttyä.
22. Seurustelen toista kertaa elämässäni.
23. Tällä kertaa se on aika paljon kivempaa kuin viimeksi.
24. Teeleipiin tulee kaksi desiä kaurahiutaleita, kaksi desiä vehnäjauhoja, kaksi teelusikkaa leivinjauhetta, kaksi desiä maitoa, kaksi ruokalusikkaa oliiviöljyä, ripaus suolaa, basilikaa, mustapippuria ja paljon juustoraastetta. Uunissa 225°, 15 minuuttia. Päälle tomaattia, sipulia ja mozzarellaa.
25. Musiikki on aika iso osa elämääni. Aijaa?
26. Toisaalta olen yhtä lailla myös elokuvien suurkuluttaja. Olen miettinyt jossain vaiheessa leffabloginkin kirjoittelua, mutta ei tahdo oikein aika riittää.
27. Tästä blogista on tullut aika itselle aika iso juttu. Sekä ajankäytöllisesti että merkityksellisesti.
28. Olen tutustunut blogin kautta myös aika moneen kivaan ihmiseen.
29. Yhtä ajattelen nyt erityisesti.
30. Blogin nimeä valkatessa kakkosvaihtoehdoksi tuli muuten the Life Pursuit – yhden kivan jutun mukaan. Näkyy olevan nyttemmin varattuna, höh.
31. Olen ollut kasvissyöjä nyt reilun pari vuotta. Kalaa syön silloin tällöin, tuskin kuitenkaan useammin kuin kerran kuussa.
32. Lihansyönti tulevaisuudessa ei ole kuitenkaan mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Silloin tarttuisin eettisyyteen kuitenkin mahdollisimman tarkasti.
33. Lihan poissulkemista lukuunottamatta en syö ihan riittävän terveellisesti. Liikaa viljatuotteita ja ihan liikaa sokeria.
34. Kokkailu ja syöminen – etenkin yhdessä – on ehkä kivointa maailmassa.
35. Olen ollut aina aika kiinnostunut politiikasta, mutta ydinvoimapäätös oli minulle valtava kolaus.
36. Tuntuu siltä, että jos asioihin haluaa vaikuttaa, ei poliittinen päätöksenteko ole se oikea kanava. Jos markkinataloudessa yritykset pyörittävät maailmaa, pitää päästä vaikuttamaan yrityksiin.
37. Oma yrityksemme on rakennettu vahvalle eettiselle arvopohjalle. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oman työn kautta on asia, joka on itselleni tulevaisuudessa aika iso juttu. Ekoja askeleita sen suuntaan päästään ottamaan jo syksyllä.
38. Olen yleisesti ottaen aika helvetin pihi.
39. Olen myös melkoisen laiska, mikä on oikeasti se eniten inhoamani juttu itsessäni.
40. Toisaalta kun innostun jostain asiasta, käytän siihen ihan hirveästi energiaa.
41. Siivoaminen ei ole sellainen asia. Tykkään hirveästi siististä kodista ja omassa paikassa sotku ahdistaa, mutta en useimmiten jaksa itseäni varten paikkoja järjestellä.
42. Erityisesti tiskit jäävät monesti vähän turhan pitkäksi aikaa roikkumaan.
43. Seuraavassa asunnossa saisi olla tiskikone.
44. Ja puulattia. Tai laminaatti-. Ja se voisi olla mielellään vähän vanhemmasta talosta.
45. Ja keskustasta. Tampereen keskustaan muutto reilu vuosi sitten on ollut oikeasti parhaita tekemiäni päätöksiäni.
46. Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Erityisesti isoista asioista. En ole varmaan koskaan osannut käydä hyvää, vakavaa keskustelua – mutta toivoisin osaavani.
47. Pienistä, turhista asioista sen sijaan puhun loputtomasti, jos oikea keskustelukumppani osuu kohdalle.
48. Olen aina pitänyt itseäni ujona, mutta enimmäkseen jännitän ehkä vain työelämään liittyviä uusia ihmisiä.
49. En kuitenkaan osaa lähestyä ihmisiä oikein luontevasti. En ole koskaan mennyt juttelemaan tytölle baarissa tai muussa vastaavassa ympäristössä.
50. Olen aina pitänyt itseäni hauskana, mutta naurattaminen vaatii ympärilleen tutut ihmiset. Uusien tuttavuuksien kanssa olen yleensä aika hiljainen.
51. Uskon tietyssä määrin kohtaloon ja omistan elämäni tarinallisuudelle. Jos isot asiat tapahtuvat tavanomaisesti, ne eivät kiinnosta minua. Jos niissä on joku koukku, olen myyty.
52. Minulla ei ole lempiväriä.
53. Olen aika pitkä. Olin ennen myös aika laiha, mutta nyt olen vähän veltostunut. Se ei ole kivaa.
54. Asialle pitää oletettavasti tehdä jotain, joten kesän aikana olen koittanut liikkua edes vähän ja syksylle olisi tarjoitus hommata tiuhempaakin aktiviteettia.
55. Nuorempana tykkäsin liikkua aika paljonkin, vaikkei silloin hankitun hyvän peruskunnon rapautumisesta sitä enää arvaisi. Pelasin jalkapalloa aika monta vuotta ja palloilupeleistä pidän edelleen valtavasti.
56. Pelit ja leikkiminen ovat muutenkin asioita, joita en tule ikinä lopettamaan.
57. Osaan uida aika huonosti. Pysyn kyllä pinnalle, mutta en halua ikinä mennä syvemmälle kuin missä jalat ylttävät vielä maahan.
58. En pidä eläimistä ihan hirveästi. Koiria olen pelännyt aina, mutta kissoihin olen parin viime vuoden myötä tykästynyt jo jonkun verran. En kuitenkaan tiedä, haluaisinko ikinä lemmikkiä.
59. Isä sen sijaan haluaisin joskus olla.
60. Samoin kuin puoliso. Näennäisestä haastamisestani huolimatta taidan istua heteronormatiivisiin arvoihin suhteellisen hyvin.
61. Elämäni suhteen en pidä mitään aikataulua, joskin ikä ja ikääntyminen ovat pelottaneet minua pienestä asti.
62. Elän muutenkin nykyään tavalla, jossa pyrin olemaan avoin kaiken suhteen. Se tuntuu aika hyvältä. En halua suunnitella asioita vuoden päähän, vaan tarttua vastaantuleviin mahdollisuuksiin.
63. En pidä talvesta oikeastaan yhtään. Maalla varttuessa se oli kivaa, kaupungissa asuessa ei. Kevät ja kesä ovat aika lailla parasta mitä on.
64. Minua on sanottu aika moneen otteeseen maailman itsekriittisimmäksi ihmiseksi. Siinä on melko paljon totta.
65. Puoli näkyy aika hyvin esimerkiksi omien luovien töiden valmiiksi saamisessa. Olen harrastanut suhteellisen aktiivista musiikin tekemistä reilun vuosikymmenen, mutta saanut samassa ajassa aikaiseksi muille ihmisille esiteltäviä kappaleita ehkä kymmenkunta.
66. Tekemistä hidastaa jossain määrin se, että en osaa soittaa mitään instrumenttia.
67. Siitä olen vähäsen katkera, vaikka ikinä ei ole toki liian myöhäistä opetella.
68. Olen aina ollut hyvä kirjoittamaan, mutta lukion jälkeen taito ruostui aika pahasti. Blogin myötä on tullut uutta pontta, ja jatkossa haluaisinkin tehdä kirjoittamista enemmän ja enemmän myös osana työtäni.
69. Toisaalta en osaa kirjoittaa hyvin millään muulla tavalla kuin tällä. Lukiossa briljeerasin vapaamuotoisemmat aineet kirkkaasti läpi, mutta referaatit sun muut tuottivat jo vähän tuskaa. Vapaassa muodossa olen oikeasti mielestäni aika hyvä.
70. Kirjoitin ainoan laudaturini äidinkielestä. Vuonna 2003 kirjoiteltiin vielä aineistoaine jonkun annetun tekstin pohjalta ja otsikkoaine vain lyhyestä alustuksesta. Aiheen vierestä kirjoitetusta aineistoaineesta olisi napsahtanut improbatur, mutta onneksi otsikkoaine pelasti.
71. Otsikkoaine käsitteli muuten musiikkia. Kirjoitin lyhyesti ainakin Manicsista.
72. Yo-kevät taitaa – no, tietysti jokaisella – olla muutenkin yksi tietynlainen käännekohta. Samankaltaisia vedenjakajia löydän elämästäni ehkä kaksi tai kolme: syksy '07, kevät '09 ja kevät '10.
73. En ole enää käytännössä ollenkaan tekemisissä lapsuuden- ja nuoruudenkavereideni kanssa. Se on tavallaan aika ikävää.
74. Elämääni on kuitenkin onnekseni tullut useampia ihmisiä, joihin voin luottaa aika paljon.
75. Hyvännäköiset asiat ovat parasta maailmassa. Visuaalisuus on minulle tärkeää, vaikken siitä aina mitään ymmärräkään.
76. Pidän selkeistä muodoista, isoista väripinnoista ja yksinkertaisista yhdistelmistä.
77. Toisaalta juuri noiden tasaisten juttujen rikkominen tietyillä elementeillä on se kirsikka kakun päällä.
78. Säilykekirsikat on yäk.
79. Minulla ei ole varsinaista lempiruokaa. Lapsena se oli pinaattilätyt, joka tuntui kuitenkin aina vähän ikävältä sanoa.
80. Olen oppinut tekemään ruokaa ehkä viimeisen vuoden aikana jo melko hyvin. Erityisesti maustaminen on vaatinut opettelua.
81. Nirsoilen tiettyjen juttujen suhteen aika paljon. Esimerkiksi sieniä olen vasta viime aikoina edes koittanut maistaa.
82. Moneen makuun on kuitenkin oppinut vasta vähän vanhempana – esimerkiksi fetaan, aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja jopa valkosipuliin. Oliivitkin ovat alkaneet mennä vasta viime aikoina.
83. Sama juomisten suhteen – reipas vuosi sitten aloin vasta ryystämään valkkareita. Punaviini ei vielä oikein maistu.
84. Olut ei kolahtele sitten yhtään. Paitsi se saksalainen tyttöjen kalja.
85. En ole ikinä polttanut tupakkaa. Ei se tee minusta kuitenkaan parempaa ihmistä, ehkä vain vähän varovaisemman.
86. Olen humalassa aika mieluusti, joskin viime aikoina olen tyytynyt pihistelemään.
87. Jokaisessa illanvietossa haluaisin aina tanssimaan. Isona ja kömpelönä näytän lattialla ehkä vähän hassulta, mutta parasta se kuitenkin on.
88. Keikoilla hyppiminen siis arvattavasti myöskin.
89. En kuitenkaan tykkää ihan hirveästi ihmispaljouksista. Aika harvoin löydän tietäni keikkojen eturiviin.
90. Ehkä isoin unelmani on se, että pääsisin joskus soittamaan oman keikan jossain. Järjestyminen ei olisi kai edes ongelmallista, kyse on vielä ennemmin uskalluksesta.
91. Toinen unelma olisi sitten saada omaa musiikkia ulos seiskatuuman muodossa.
92. Jonkunlainen pienlevy-yhtiötoiminnan vetäminen olisi sitten ehkä se trilogian kolmas osa. Tähän olisin valmis vaikka heti.
93. Kaipaisin elämääni tiettyä varmuutta, mutta muuten olen nykyään paljon tyytyväisempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Silloinkin oli kivaa, mutta vähän harvemmin.
94. Pidän itseäni optimistina. Uskon ainakin melkein aina asioiden järjestymiseen.
95. En omista ajokorttia, enkä varmaan haluaisi sitä ikinä hommatakaan. Auton ajaminen ahdistaa jo ajatuksenakin ja on krooninen painajaisaihe.
96. Nukun yleensä aika sikeästi, mutta jos painajaisia – autoaiheisia tai ei – näen, huudan monesti aika lujaa. Tästä on tullut vähän huomautteluja.
97. En juo kahvia, mutta teestä pidän. Nykyään erityisesti vihreästä.
98. Olen aika elitisti, tietyssä määrin snobi – ja pahoin pelkään myös olevani ainakin hiukkasen kusipää.
99. Haluaisin kuitenkin edelleen olla se maailman kivoin poika.
100. Sen voin onneksi yhdestä kortista aina halutessani lukea.
Musiikkivalinnoiksi poimitaan tämäniltaisen keikan (iikiikiik!) kunniaksi hurjan hienoa uutta Cut Copya, toinen odotettu sukupolviklassikko samalta yhtyeeltä ja vielä lämppäröivää French Horn Rebellionia. Ehdottomia 'Sparks-suosikkeja joka raita, siis.
1. Moi oon Jyri.
2. Olen syntynyt joulukuun 11. päivä vuonna 1984, kello 13:27.
3. Olen koulutukseltani medianomi, ammatiltani luova suunnittelija ja yrittäjä.
4. Olen aiemmin työskennellyt päiväkodissa, museo-oppaana, Työvoima- ja Elinkeinokeskuksen kirjaajana ja flash designerina. Toisen kouluvuoden jälkeen olen tehnyt vain alan töitä – tai ollut niitä tekemättä.
5. Työni sisältää pääasiassa konsepti-, www- ja tekstisuunnittelua. Käytännössä teen aika paljon koodausta, mikä tullee toivottavasti tulevaisuudessa siirtymään taka-alalle.
6. Työnkuvassani on monesti kyse ongelmanratkonnasta, mutta en pidä siitä käytännössä yhtään. Olen enemmän luoja (eh) kuin korjaaja.
7. Haluaisin kirjoittaa aika paljon enemmän. Visuttelu kiinnostaa myös, mutta sen pysyminen vapaa-ajalla riittää myös, ainakin toistaiseksi.
8. Muutamia vuosia sitten podin aika syvää ammatillista kriisiä siitä, että olen heittänyt kaiken lahjakkuuteni hukkaan. Nykyään tuo on alkanut helpottamaan.
9. En halua tehdä muuta kuin luovaa työtä. Arvostan oikeita ammatteja hirveästi, mutta muulle alalle en itse menisi – eikä minulla olisi muualle mitään annettavaakaan.
10. Haluan olla hyvä monessa jutussa, mutta minua ei kiinnosta olla paras missään. Haluan olla kolmen ja puolen tähden l'uomo universale.
11. Elämäni tarkoitus on tehdä ja kokea mahdollisimman paljon siistejä juttuja.
12. Siisti ja kiva tuntuvat muutenkin olevan elämäni ohjenuoria.
13. Olin lukion loppuun asti koulussa hyvä – tekemättä ikinä hirveästi töitä.
14. Olen muutenkin elänyt jotenkin naurettavan helppoa elämää. Viime aikojen köyhyys on ollut oikeastaan ainoita koettelemuksia ja siksi tuntunutkin ehkä juuri niin vaikealta.
15. Olen syntynyt Hankasalmella ja elellyt 19-vuotiaaksi asti Keski-Suomessa.
16. Tamperelainen olen ollut nyt kuusi vuotta. Huh.
17. Olen kasvanut maalla, mutta muuttunut aika puhdasveriseksi kaupunkilaiseksi. En välittäisi asua pienemmällä paikkakunnalla kuin Tampereella.
18. Helsingillä on varattuna rooli elämässäni. Samoin ehkä Tukholmalla. Ja Berliinillä. Tampereella kuitenkin vielä ainakin hetken.
19. Opiskelin Tampereen Ammattikorkeassa taiteen ja viestinnän puolella. Oli ihan kivaa. Valmistuin vuoden myöhässä.
20. Opinnäytetyöni käsitteli vapaata musiikkia ja yhteisöllisen verkkopalvelun konseptointia ja toteutusta. Muistaakseni.
21. Opiskeluvaihe olisi ollut ehkä vielä kivempi, jos olisin ollut sosiaalisesti vähän aktiivisempi ensimmäiset pari vuotta. Olen tutustunut aika moneen koulukaveriin vasta opintojen päätyttyä.
22. Seurustelen toista kertaa elämässäni.
23. Tällä kertaa se on aika paljon kivempaa kuin viimeksi.
24. Teeleipiin tulee kaksi desiä kaurahiutaleita, kaksi desiä vehnäjauhoja, kaksi teelusikkaa leivinjauhetta, kaksi desiä maitoa, kaksi ruokalusikkaa oliiviöljyä, ripaus suolaa, basilikaa, mustapippuria ja paljon juustoraastetta. Uunissa 225°, 15 minuuttia. Päälle tomaattia, sipulia ja mozzarellaa.
25. Musiikki on aika iso osa elämääni. Aijaa?
26. Toisaalta olen yhtä lailla myös elokuvien suurkuluttaja. Olen miettinyt jossain vaiheessa leffabloginkin kirjoittelua, mutta ei tahdo oikein aika riittää.
27. Tästä blogista on tullut aika itselle aika iso juttu. Sekä ajankäytöllisesti että merkityksellisesti.
28. Olen tutustunut blogin kautta myös aika moneen kivaan ihmiseen.
29. Yhtä ajattelen nyt erityisesti.
30. Blogin nimeä valkatessa kakkosvaihtoehdoksi tuli muuten the Life Pursuit – yhden kivan jutun mukaan. Näkyy olevan nyttemmin varattuna, höh.
31. Olen ollut kasvissyöjä nyt reilun pari vuotta. Kalaa syön silloin tällöin, tuskin kuitenkaan useammin kuin kerran kuussa.
32. Lihansyönti tulevaisuudessa ei ole kuitenkaan mitenkään poissuljettu vaihtoehto. Silloin tarttuisin eettisyyteen kuitenkin mahdollisimman tarkasti.
33. Lihan poissulkemista lukuunottamatta en syö ihan riittävän terveellisesti. Liikaa viljatuotteita ja ihan liikaa sokeria.
34. Kokkailu ja syöminen – etenkin yhdessä – on ehkä kivointa maailmassa.
35. Olen ollut aina aika kiinnostunut politiikasta, mutta ydinvoimapäätös oli minulle valtava kolaus.
36. Tuntuu siltä, että jos asioihin haluaa vaikuttaa, ei poliittinen päätöksenteko ole se oikea kanava. Jos markkinataloudessa yritykset pyörittävät maailmaa, pitää päästä vaikuttamaan yrityksiin.
37. Oma yrityksemme on rakennettu vahvalle eettiselle arvopohjalle. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen oman työn kautta on asia, joka on itselleni tulevaisuudessa aika iso juttu. Ekoja askeleita sen suuntaan päästään ottamaan jo syksyllä.
38. Olen yleisesti ottaen aika helvetin pihi.
39. Olen myös melkoisen laiska, mikä on oikeasti se eniten inhoamani juttu itsessäni.
40. Toisaalta kun innostun jostain asiasta, käytän siihen ihan hirveästi energiaa.
41. Siivoaminen ei ole sellainen asia. Tykkään hirveästi siististä kodista ja omassa paikassa sotku ahdistaa, mutta en useimmiten jaksa itseäni varten paikkoja järjestellä.
42. Erityisesti tiskit jäävät monesti vähän turhan pitkäksi aikaa roikkumaan.
43. Seuraavassa asunnossa saisi olla tiskikone.
44. Ja puulattia. Tai laminaatti-. Ja se voisi olla mielellään vähän vanhemmasta talosta.
45. Ja keskustasta. Tampereen keskustaan muutto reilu vuosi sitten on ollut oikeasti parhaita tekemiäni päätöksiäni.
46. Olen parempi kirjoittamaan kuin puhumaan. Erityisesti isoista asioista. En ole varmaan koskaan osannut käydä hyvää, vakavaa keskustelua – mutta toivoisin osaavani.
47. Pienistä, turhista asioista sen sijaan puhun loputtomasti, jos oikea keskustelukumppani osuu kohdalle.
48. Olen aina pitänyt itseäni ujona, mutta enimmäkseen jännitän ehkä vain työelämään liittyviä uusia ihmisiä.
49. En kuitenkaan osaa lähestyä ihmisiä oikein luontevasti. En ole koskaan mennyt juttelemaan tytölle baarissa tai muussa vastaavassa ympäristössä.
50. Olen aina pitänyt itseäni hauskana, mutta naurattaminen vaatii ympärilleen tutut ihmiset. Uusien tuttavuuksien kanssa olen yleensä aika hiljainen.
51. Uskon tietyssä määrin kohtaloon ja omistan elämäni tarinallisuudelle. Jos isot asiat tapahtuvat tavanomaisesti, ne eivät kiinnosta minua. Jos niissä on joku koukku, olen myyty.
52. Minulla ei ole lempiväriä.
53. Olen aika pitkä. Olin ennen myös aika laiha, mutta nyt olen vähän veltostunut. Se ei ole kivaa.
54. Asialle pitää oletettavasti tehdä jotain, joten kesän aikana olen koittanut liikkua edes vähän ja syksylle olisi tarjoitus hommata tiuhempaakin aktiviteettia.
55. Nuorempana tykkäsin liikkua aika paljonkin, vaikkei silloin hankitun hyvän peruskunnon rapautumisesta sitä enää arvaisi. Pelasin jalkapalloa aika monta vuotta ja palloilupeleistä pidän edelleen valtavasti.
56. Pelit ja leikkiminen ovat muutenkin asioita, joita en tule ikinä lopettamaan.
57. Osaan uida aika huonosti. Pysyn kyllä pinnalle, mutta en halua ikinä mennä syvemmälle kuin missä jalat ylttävät vielä maahan.
58. En pidä eläimistä ihan hirveästi. Koiria olen pelännyt aina, mutta kissoihin olen parin viime vuoden myötä tykästynyt jo jonkun verran. En kuitenkaan tiedä, haluaisinko ikinä lemmikkiä.
59. Isä sen sijaan haluaisin joskus olla.
60. Samoin kuin puoliso. Näennäisestä haastamisestani huolimatta taidan istua heteronormatiivisiin arvoihin suhteellisen hyvin.
61. Elämäni suhteen en pidä mitään aikataulua, joskin ikä ja ikääntyminen ovat pelottaneet minua pienestä asti.
62. Elän muutenkin nykyään tavalla, jossa pyrin olemaan avoin kaiken suhteen. Se tuntuu aika hyvältä. En halua suunnitella asioita vuoden päähän, vaan tarttua vastaantuleviin mahdollisuuksiin.
63. En pidä talvesta oikeastaan yhtään. Maalla varttuessa se oli kivaa, kaupungissa asuessa ei. Kevät ja kesä ovat aika lailla parasta mitä on.
64. Minua on sanottu aika moneen otteeseen maailman itsekriittisimmäksi ihmiseksi. Siinä on melko paljon totta.
65. Puoli näkyy aika hyvin esimerkiksi omien luovien töiden valmiiksi saamisessa. Olen harrastanut suhteellisen aktiivista musiikin tekemistä reilun vuosikymmenen, mutta saanut samassa ajassa aikaiseksi muille ihmisille esiteltäviä kappaleita ehkä kymmenkunta.
66. Tekemistä hidastaa jossain määrin se, että en osaa soittaa mitään instrumenttia.
67. Siitä olen vähäsen katkera, vaikka ikinä ei ole toki liian myöhäistä opetella.
68. Olen aina ollut hyvä kirjoittamaan, mutta lukion jälkeen taito ruostui aika pahasti. Blogin myötä on tullut uutta pontta, ja jatkossa haluaisinkin tehdä kirjoittamista enemmän ja enemmän myös osana työtäni.
69. Toisaalta en osaa kirjoittaa hyvin millään muulla tavalla kuin tällä. Lukiossa briljeerasin vapaamuotoisemmat aineet kirkkaasti läpi, mutta referaatit sun muut tuottivat jo vähän tuskaa. Vapaassa muodossa olen oikeasti mielestäni aika hyvä.
70. Kirjoitin ainoan laudaturini äidinkielestä. Vuonna 2003 kirjoiteltiin vielä aineistoaine jonkun annetun tekstin pohjalta ja otsikkoaine vain lyhyestä alustuksesta. Aiheen vierestä kirjoitetusta aineistoaineesta olisi napsahtanut improbatur, mutta onneksi otsikkoaine pelasti.
71. Otsikkoaine käsitteli muuten musiikkia. Kirjoitin lyhyesti ainakin Manicsista.
72. Yo-kevät taitaa – no, tietysti jokaisella – olla muutenkin yksi tietynlainen käännekohta. Samankaltaisia vedenjakajia löydän elämästäni ehkä kaksi tai kolme: syksy '07, kevät '09 ja kevät '10.
73. En ole enää käytännössä ollenkaan tekemisissä lapsuuden- ja nuoruudenkavereideni kanssa. Se on tavallaan aika ikävää.
74. Elämääni on kuitenkin onnekseni tullut useampia ihmisiä, joihin voin luottaa aika paljon.
75. Hyvännäköiset asiat ovat parasta maailmassa. Visuaalisuus on minulle tärkeää, vaikken siitä aina mitään ymmärräkään.
76. Pidän selkeistä muodoista, isoista väripinnoista ja yksinkertaisista yhdistelmistä.
77. Toisaalta juuri noiden tasaisten juttujen rikkominen tietyillä elementeillä on se kirsikka kakun päällä.
78. Säilykekirsikat on yäk.
79. Minulla ei ole varsinaista lempiruokaa. Lapsena se oli pinaattilätyt, joka tuntui kuitenkin aina vähän ikävältä sanoa.
80. Olen oppinut tekemään ruokaa ehkä viimeisen vuoden aikana jo melko hyvin. Erityisesti maustaminen on vaatinut opettelua.
81. Nirsoilen tiettyjen juttujen suhteen aika paljon. Esimerkiksi sieniä olen vasta viime aikoina edes koittanut maistaa.
82. Moneen makuun on kuitenkin oppinut vasta vähän vanhempana – esimerkiksi fetaan, aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja jopa valkosipuliin. Oliivitkin ovat alkaneet mennä vasta viime aikoina.
83. Sama juomisten suhteen – reipas vuosi sitten aloin vasta ryystämään valkkareita. Punaviini ei vielä oikein maistu.
84. Olut ei kolahtele sitten yhtään. Paitsi se saksalainen tyttöjen kalja.
85. En ole ikinä polttanut tupakkaa. Ei se tee minusta kuitenkaan parempaa ihmistä, ehkä vain vähän varovaisemman.
86. Olen humalassa aika mieluusti, joskin viime aikoina olen tyytynyt pihistelemään.
87. Jokaisessa illanvietossa haluaisin aina tanssimaan. Isona ja kömpelönä näytän lattialla ehkä vähän hassulta, mutta parasta se kuitenkin on.
88. Keikoilla hyppiminen siis arvattavasti myöskin.
89. En kuitenkaan tykkää ihan hirveästi ihmispaljouksista. Aika harvoin löydän tietäni keikkojen eturiviin.
90. Ehkä isoin unelmani on se, että pääsisin joskus soittamaan oman keikan jossain. Järjestyminen ei olisi kai edes ongelmallista, kyse on vielä ennemmin uskalluksesta.
91. Toinen unelma olisi sitten saada omaa musiikkia ulos seiskatuuman muodossa.
92. Jonkunlainen pienlevy-yhtiötoiminnan vetäminen olisi sitten ehkä se trilogian kolmas osa. Tähän olisin valmis vaikka heti.
93. Kaipaisin elämääni tiettyä varmuutta, mutta muuten olen nykyään paljon tyytyväisempi kuin vaikka pari vuotta sitten. Silloinkin oli kivaa, mutta vähän harvemmin.
94. Pidän itseäni optimistina. Uskon ainakin melkein aina asioiden järjestymiseen.
95. En omista ajokorttia, enkä varmaan haluaisi sitä ikinä hommatakaan. Auton ajaminen ahdistaa jo ajatuksenakin ja on krooninen painajaisaihe.
96. Nukun yleensä aika sikeästi, mutta jos painajaisia – autoaiheisia tai ei – näen, huudan monesti aika lujaa. Tästä on tullut vähän huomautteluja.
97. En juo kahvia, mutta teestä pidän. Nykyään erityisesti vihreästä.
98. Olen aika elitisti, tietyssä määrin snobi – ja pahoin pelkään myös olevani ainakin hiukkasen kusipää.
99. Haluaisin kuitenkin edelleen olla se maailman kivoin poika.
100. Sen voin onneksi yhdestä kortista aina halutessani lukea.
8. heinäkuuta 2010
Torstain lempiasiat
Torstai on täynnä lempiasioita.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
19. maaliskuuta 2010
Perjantaivideoiden paluu!
Edellisestä perjantai-illan videokattauksesta on ehtinyt vierähtää jo pidempi tovi. Tie – tai junarata – vie tänään taas Jyväskylään, joten randompostailuun napattakoon vain muutamia mainioita biisejä. Tanssiin!
OK Go:n This Too Shall Pass maistuu erityisesti Passion Pitin remiksailuna.
Originaali on myös hyvä, tuoreehko video ehkä siisteimpiä ikinä.
Metricin Black Sheep ei mahtunut viimekesäiselle Fantasies-debyytille, mutta löytyy Edgar Wrightin tulevan Scott Pilgrim vs. the World -leffan soundtrackilta. Hollywoodin Jyri-vastine Michael Ceralla varustettua leffaa tullee toki ihailtua muutenkin.
O.Childrenin uusi Ruins-raita pyyhkii kaiken maailman whitelieseilla lattiaa siinä missä perjantaivideoiden klassikko, Dead Disco Dancerkin.
Ensimmäinen palkallinen kuukausi pitkään aikaan tulee hienoon saumaan, kun Cut Copyynkin pitäisi liput saada. Cuttersit toimivat myös Moulinexin remiksailemana, tietty.
Let's tanssitaan! Hyvää viikonloppua!
OK Go:n This Too Shall Pass maistuu erityisesti Passion Pitin remiksailuna.
Originaali on myös hyvä, tuoreehko video ehkä siisteimpiä ikinä.
Metricin Black Sheep ei mahtunut viimekesäiselle Fantasies-debyytille, mutta löytyy Edgar Wrightin tulevan Scott Pilgrim vs. the World -leffan soundtrackilta. Hollywoodin Jyri-vastine Michael Ceralla varustettua leffaa tullee toki ihailtua muutenkin.
O.Childrenin uusi Ruins-raita pyyhkii kaiken maailman whitelieseilla lattiaa siinä missä perjantaivideoiden klassikko, Dead Disco Dancerkin.
Ensimmäinen palkallinen kuukausi pitkään aikaan tulee hienoon saumaan, kun Cut Copyynkin pitäisi liput saada. Cuttersit toimivat myös Moulinexin remiksailemana, tietty.
Let's tanssitaan! Hyvää viikonloppua!
24. syyskuuta 2009
Torstai: the Golden Filter
Blogit ovat hauskoja. Vielä hauskempia ovat kuitenkin blogifeedeistä niitä kaikkein kuumimpia juttuja parsivat sivustot - siis Hypem ja We Are Hunted nyt päällimmäisinä. Kuumien bändien uudet biisit leviävät niin älyttömän tehokkaasti; yhtenä päivänä se entuudestaan tuntematon tai hiljaiseloon vaipunut artisti keikkuukin taas haetuimpien kärjessä ja parin päivän selaustauon jälkeen on koko kasti taas vaihtunutkin. Juuri nyt pidän tästä hektisyydestä.
Ja juuri nyt pidän the Golden Filteristä. Newyorkilaiseen tyttö + poika -kaksikkoon tykästyin jo kesällä ja taisin hienoa Solid Gold -biisiä jossain setissäkin koitella soitella. Simppeliä, tyylikästä popdiskohouseilua.
Blogilistojen etsityimmäksi the Golden Filter pääsi taas pari päivää sitten uudella Thunderbird -biisillään. Melko lailla samaa kaavaa edellisen kanssa noudattava biisi ei ole lainkaan hassumpi.
Ehdottomasti testaamisen arvoisia ovat myös mainio Favourite Things (tosin mikä tahansa Sound of Music -viittailu tekee meikästä sulaa vahaa), toimiva Empire of the Sun -remiksailu We Are the People, näppärä Peter Bjorn and John -versiointi Lay It Down ja samanmoinen vielä vaikkapa Cut Copyn Far Awaysta. Tunnistettava, tyylitietoinen soundi iskee.
Tyylitietoista soundia olin mukana kuulostelemassa myös eilen Klubilla. Jälkimmäisenä (edeltänyt Shannon Rowley oli aika epäkiinnostavaa) soitellut Heroin and Your Veins oli oivallisen elokuvallista rautalankahurmeilua. Tykkäsin aika kovasti. Yleisön pyynnöstä videovalinnaksi the Trigger - tosin en nyt yhtään tiedä soiko tämä eilen, kun biisit olivat poikkeuksetta itselleni entuudestaan tuntemattomia. Ehkä. Hyvä kuitenkin, niinkö keikkakin.
// the Golden Filter MySpacessa
// Solid Gold -sinkku Spotifyssa
// Heroin and Your Veins MySpacessa
Ja juuri nyt pidän the Golden Filteristä. Newyorkilaiseen tyttö + poika -kaksikkoon tykästyin jo kesällä ja taisin hienoa Solid Gold -biisiä jossain setissäkin koitella soitella. Simppeliä, tyylikästä popdiskohouseilua.
Blogilistojen etsityimmäksi the Golden Filter pääsi taas pari päivää sitten uudella Thunderbird -biisillään. Melko lailla samaa kaavaa edellisen kanssa noudattava biisi ei ole lainkaan hassumpi.
Ehdottomasti testaamisen arvoisia ovat myös mainio Favourite Things (tosin mikä tahansa Sound of Music -viittailu tekee meikästä sulaa vahaa), toimiva Empire of the Sun -remiksailu We Are the People, näppärä Peter Bjorn and John -versiointi Lay It Down ja samanmoinen vielä vaikkapa Cut Copyn Far Awaysta. Tunnistettava, tyylitietoinen soundi iskee.
Tyylitietoista soundia olin mukana kuulostelemassa myös eilen Klubilla. Jälkimmäisenä (edeltänyt Shannon Rowley oli aika epäkiinnostavaa) soitellut Heroin and Your Veins oli oivallisen elokuvallista rautalankahurmeilua. Tykkäsin aika kovasti. Yleisön pyynnöstä videovalinnaksi the Trigger - tosin en nyt yhtään tiedä soiko tämä eilen, kun biisit olivat poikkeuksetta itselleni entuudestaan tuntemattomia. Ehkä. Hyvä kuitenkin, niinkö keikkakin.
// the Golden Filter MySpacessa
// Solid Gold -sinkku Spotifyssa
// Heroin and Your Veins MySpacessa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)