Tiistai: Junip

Flow-ennakot saavat odottaa vielä pari päivää, mutta kuunnellaan etukäteen jo vähän Junipia. Mainion José Gonzálezin johtama yhtye on hiipinyt omaan tajuntaani enemmän tai vähemmän vaivihkaa – pari kuukautta sitten julkaistun Rope and Summit -ep:n raidat ovat soineet taustalla monesti, mutta keskittymään pakottamatta.

Gonzálezin ääni on arvatenkin se elementti, joka nostaa Junip-kappaleet keskivertogrooveja ylemmäksi. Sovitukset toimivat kuitenkin myös aika ilahduttavasti ja ep pitää odotettuakin paremmin otteessaan. Samaisten festarien Broken Bellshän tästä tulee vähän mieleen, eikös?



Viime viikolla julkaistu Always-single on yhtyettä ja keulakuvaansa parhaimmillaan. Hieno alustus syyskuussa ilmestyvälle, ensimmäiselle täyspitkälle. Rytmi- ja melodiailottelu ajaa juuri niin villiksi, kuin olettaa sopiikin.



Vuoden '04 Black Refuge -ep pitänee jossain vaiheessa kuulostella myös.

Napataanpa loppuun vielä Joséa yksinään. Täydelliset Teardrop- ja Heartbeats-coverit lienevät kaikille tuttuja, mutta Killing for Love Andreas Nilssonin mainiolla videolla voisi olla vieraaampi.



Ah.

Eilen televisiosta tullut V for Vendetta oli ihan mahtava – jälleen kerran. Ei-sarjisharrastajana en ole alkuperäisteokseen tutustunut ja FB-seinät näyttivätkin olevan eilen taas täynnä innostuneita statuksia ja lyttääviä kommentteja. Omalla kohdallani leffa kuitenkin toimii siis erinomaisesti. Dystopiat ylipäänsä iskevät aina, visuaalisuus on lumoavaa, näyttelijät toimivat (Natalie on kaljuna erityisen ihh, Stephen alati yhtä mainio ja Coupling-Patrickin bongaus lämmittää aina), tyylikkäästä toiminnasta tykkään ja elokuvan loppukohtaus on mitä upein. Pidän jotenkin hirveästi totalitarismin ja jopa fasismin visuaalisuudesta, mikä herättää aina vähän kummastelua – ja tällaisen tarinan puitteina parempia elementtejä en tiedä. Huima elokuva siis.



{ In short: José González has a magic touch – whether it's him going solo or reviving Junip. A true must-see at this year's Flow Festival. Also V for Vendetta proved yet again to be just brilliant. }

// Junip MySpacessa
// Rope and Summit -ep Spotifyssa
// José González MySpacessa

Perjantai: 1,2,3

Netti on amywinehouseillut viime päivät, joten kirjoittaminen ei ole oikein luonnistunut. Toivottavasti kukaan ei ole menettänyt yöuniaan.

Mut hei, ootteks kuullu tätä?

1,2,3 on paitsi melkeinpä rasittavimmin nimetty bändi ikinä, myös aika hiton koukuttava semmoinen. Pittsburgh / LA -akselilta geografiallisesti ja vaikkapa nyt Beatles / Yeasayer -aksulta musiikillisesti ponnistava kaksikko on jotain aikas äärimmäisyyttä. Hienossa päässä, siis.



Erittäinkin iskevää.

Confetti -single ulostuli digitaalisena jo helmikuussa. Esikoisseiska Going Away Party ilmestyy Chess Clubin avustuksella kuun 30. päivä.



Tykkääts? Mäki.

Toissa-aamuna lisää artisteja julkaissut Flow jatkaa ihan mielettömällä linjalla. Festari alkaa – ainakin näin henkilökohtaisesta näkökulmasta – piestä lähes kaikki eurovastineensakin. Uusista nimistä kiinnostavat erityisesti...

Broken Bells



Robyn



Aeroplane



Miike Snow



Junip



Owen Pallett



Kaikkien aikojen kekkerit, luulen ma.

PS. Lady GaGaa olen ehtinyt blogissani hypettää jo kaikkien kyllästymiseen asti, mutta ruotsalaisesta the Sound of Arrowsista en ole varmaan vielä puhunut? Tai jottai. Kolmikko fuusioitui yhden Alejandro-remiksin ajaksi ja vaikkei hienous nyt ihan sen Penguin Prison -uudelleentyöstön tasoista olekaan (onko mikään tässä maailmassa?), on biisi ihan ok:hko. Ehkäpä pohjalla jotenkin hämää tuo turhan vahva mainstream, ihan niin hyvin tSoA ei tässä kuulu kuin haluaisin.

Jos sen vielä sinne Flow'hun saisi? 1,2,3 voisi tulla myös.

// 1,2,3 MySpacessa
// Confetti -single Spotifyssa
// Flow Festival