Joulukalenteri: Suffering Season; Halo; Perfect Eyes; Take Me Over; Flea Market; Artificial Snow

Huh.

Joulufiilis iskee kummasti päälle, kun lokaatioksi vaihtuu kotikoti. Etenkin, kun kaikki on jo etukäteen valmiiksi laitettu ja siivottu.

Ajanpuutteen vuoksi joulukalenterini varsinainen taka-ajatus jää ehkä vähän myöhemmäksi, mutta luukkubiisit otettakoon vielä huomista vaille loppuun - taas vähän kirien.

Woods on mennyt minulta jostain syystä aiemmin tyystin ohi. Yhtyeen viimeisin albumi julkaistiin Woodsistilla viime keväänä, ja Suffering Season -raita on ilahduttanut viime päiviäni. Erityisesti vokaalien käsittely ihastuttaa.

Woods - Suffering Season

CEOn Beyoncé-cover Halo on juuri niin kova kuin mihin ensin mainitun kohdalla on osannut tottuakin. Ah.



Superupea MillionYoung saa levyn ulos helmikuussa ja esikoissingle Perfect Eyes on, oh, tyrmäävä. Kauneutta ja säröä, yksinkertaista ihanuutta. Kuulostaa kovasti ensi vuodelta. Ehkä kuluneen vuoden shoegazet vaihtuvat silloin yleisemmälläkin tasolla vähän pirteämmäksi.



Cut Copyn uusi tuleminen on tällä kertaa vähän helpompi pala kuin kesän Where I'm Going - josta itse tosin tykkäsin aika hurjasti. Reippaasti soittoa saanut Take Me Over on varsin kelpo myös. Uusi levy kiinnostaa, keikkakin taas varovasti ehkä.



Hot Chipin ja Calvin Harrisin kaveri ja tietynasteinen soundalike David E. Sugar pistää debyytin ulos alkuvuodesta. Sopii odotella, koska ainakin tuore Flea Market on ihan älyttömän koukuttava raita.



Bradford Cox eli Atlas Sound tiputtelee tavaraa bittiavaruuteen tuon tuosta; syksy on ollut mixtapeja täynnä ja sopivasti joulun alle tulee vähän ajankohtainen kappalekin. Artificial Snow olkoon siis aatonaaton virallinen ääniraita.



Uijui. Huomenna viimeinen luukku ja toivottavasti arvoinen päätös. Jännää!

Keskiviikko: Real Estate

Moi.

Katselin sen nimisen kasari-ihanuuden YLEn Elävästä Arkistosta. Vaikka itse olenkin elänyt lapsuuteni suunnilleen kymmenen vuotta tuon jälkeen, tuntui kuvaus hirmuisen paljon läheisemmältä verrattuna nyt vaikka lapsuuteen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä – ainakin näin päältä päin tarkasteltuna. Aika kultaa aina muistot, mutta ysärillä ja videon mukaan myös kasarilla kaikki oli jotenkin ihanan naiivia ja kivaa. Joka tapauksessa en tunnu aikuistuvan sitten millään – minäkuvani on jumahtanut pysyvästi parille viimeiselle vuosikymmenelle.

Naiivista en tiedä, mutta ihanan kivaa ainakin on myös newjerseyläinen Real Estate – ja kaikuvatpa siinäkin menneet vuosikymmenet, tosin enemmän 60- ja 70-luvut. Vähän americanaa, vähän psykedeliaa, ripaus folkia ja surfia, pieniä nyrjähdyksiä ja paljon Shinseilyä. Kuukauden takainen debyytti-s/t on oikeastaan aika huikea.





Mie tästä tykkään aika kovastikki, koita siekin. Muista myös Woodsist Records -julkaisijan aiemmin suosittelemani the Mayfair Set.



Kävin tänään Helsingissä palaveroimassa, mahdollisesti ihan tuloksekkaastikin. Väliin olisi jäänyt sopivasti aikaa levykaupoissa hengailuun, mutta ärsyttävän tiukassa tuntuvat eurot nykyään olevan. Pahus.

// Real Estate MySpacessa
// Real Estate -albumia ei ole vielä Spotifyssa / 3VOOR12:ssa, mutta kaikki raidat löytyvät vaikkapa Youtubesta. Tai osta levy – jos et tykkää niin saat minulta rahasi takaisin.