Niinhän siinä taas kävi. Odottelin jälleen viikkotolkulla ennen kuin rohkenin tutustumista yrittää - ja kun sen vihdoin uskalsi tehdä niin sitten siihen ihastuikin aika helposti.
Niin, Dan Blackiin siis.
Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.
Stopmotionsydän.
Silkkaa tykkäystä.
// Dan Black MySpacessa
Ah, meinasin unohtaa Passion Pitin loistavan remiksauksen Symphoniesista. Kuuntele sekin.