Linna Espanjassa

Pelkään kaipaavaani asiaa, jota ei ole.

Ensimmäisen seurustelukumppanini kohdalla taisin olla enemmän rakastunut siihen, että minulla vihdoin oli tyttöystävä, kuin varsinaisesti itse tyttöön. Neljän ja puolen vuoden aikana opin paitsi sen, että seuraavalla kerralla saisi olla jotain yhteistäkin, myös sen, että olen parempi kaksin kuin yksin.

Koska minä olen se Belle & Sebastianin nimikkokappaleen jälkimmäinen osapuoli.

"He wants to love and he wants to care
But when the girls hear that, they think he's so square
Sebastian, for once just leave your troubles home
Sebastian, for once just leave your troubles home"

Ensimmäisestä oppitunnista oli se hyöty, että jatkossa yhteensopivuusaste on tykästyminen tykästymiseltä vain kohentunut. Toisesta on ollut ehkä enemmän haittaa. Ehkä.

Seuraavaa tyttöystävää ehdin odottamaan niin kauan, että kun puolen vuoden pyrähdyksen jälkeen henkilöstä saa terapiassa käyttää etumäärettä entinen, on olo jotenkin lohduton. Vaikka eroahdistus alkaakin jo kovasti lievittää, ei ikävä helpota. Taitaa olla kuitenkin jo niin, että tunne kohdistuu enemmän rooliin kuin itse ihmiseen.

Kaipaan sitä, että on joku. Joku, joka lähettää illalla hyvänyöntoivotuksen. Joku, jonka haluaa saada hymyilemään pienillä asioilla. Joku, jonka kanssa haluaa jakaa kaikki päivän aikana tapahtuneet asiat. Joku, jota koskettaa tuntematta vaivaantuneisuutta tai syyllisyyttä.

Ennen kaikkea kaipaan läheisyyttä. Ihoa. Lämpöä. Hengitystä. Kaikkea, mikä on niin luonnollista ja niin perustavanlaatuista, että siihen on ihan liian helppo tottua.

Sen jälkeen yksin oleminen tuntuu vain mahdottomalta.



Vaikein asia elämässä on hyväksyä se, että rakkauteen tarvitaan aina kaksi.

Lauantai: teenagersintokyo

Jossain vaiheessa kaikki hyvä uusi musiikki tuntui tulevan Australiasta. Viime aikoina on ollut hiljaisempaa, mutta teenagersintokyo voisi korjata tilanteen – joskin on hyvin erilaista tyypilliseen aussikamaani nähden.

Yhtyeen esikoisalbumin pitäisi ilmestyä jo pikapikaa ja ainakin tuorein kappaleirroitus Peter Pan lupaa erittäin hyvää. Albumin tuottajana häärivä David Kosten on tuotellut entuudestaan ainakin Bat for Lashesia.



Ehkä vähän turhan tasaista menoa, mutta melko mukavasti tuo itselleni jäi ainakin päähän soimaan. Lokakuinen Isabella-single on myös aika maistuvaa.



Mutta sitten. Rupesin kuuntelemaan Spotifysta vielä parin vuoden takaista s/t-ep:tä ja suorastaan häkellyin End it Tonight -biisin kohdalla. En tiedä onko kyseessä ollut hirmuinenkin hitti vai missä yhteydessä olen biisin kuullut – tuohon aikaan kun en ihan näissä määrin musiikkia kuluttanut. Kaamean tuttu kappale siis kuitenkin ja hyvä kuin mikä. Sama toistui vielä seuraavankin Black Bones -raidan kohdalla. Omituisista déjà entenduista huolimatta / johtuen ihan pirun tiukka viisraitanen, suosittelen.



Kävin tuskastumassa taas Tampereen levykauppoihin. Platan 30%-alesta tarttui vihdoin mukaan kuitenkin se ihana ja valitettavan aliarvostettu Discoveryn LP-lp (eh). Tykkään tästä niinku hurjasti. Kansipahvi on ihanan ahdistavan mattainen ja sisällä oleva isohko juliste / insert on ihan älyttömän makea. Sääli ettei ollut gatefold. Cd-julkaisu on ymmärtääkseni myös pakkaukseltaan aika siisti.

Vaan kumpi miellyttää enemmän; Discoveryn Can You Discover?



... vai Ra Ra Riotin alkuperäinen Can You Tell?



Paha.

// teenagersintokyo MySpacessa
// Teenagers in Tokyo -ep Spotifyssa
// Discovery MySpacessa
// LP-albumi Spotifyssa

Tiistai: Discovery

Hömhöm.

Discovery ei olisi välttämättä ihan suoranaisesti oma teekuppini, mutta kun yhtyeen muodostavat Vampire Weekendista ja Ra Ra Riotista tuttu kaksikko, ei levyä voi ilman kuunteluitakaan jättää.


Ehkäpä tässä on se tämän vuoden juttu, joka ei ole vielä ihan täysin yleiseen tietoisuuteen noussut. Discovery on vahvoilla konesävyillä pelaavaa, kokeellista r'n'b-vatkausta, joka ärsyttää, koukuttaa ja haastaa sopivissa suhteissa. Muutama erinomainen biisi heinäkuun alussa julkaistulta LP-pitkäsoitolta löytyy, mutta kokonaisuus on ehkä turhan paljon kallellaan nykyaikaiseen mainstream-rytmittelyyn. Tiukkoja remiksauksia odottelen ainakin jossain vaiheessa kuulevani ja ihan kohtalaisissa määrin olen originaalejakin jo kotonani vatkannut. Osaka Loop Line on esimerkki siitä, mitä Discovery ja tuore musiikki tarttuvimmillaan on - yritäpä olla nykimättä tämän tahtiin.



Jackson 5 -cover I Want You Backista on muuten mainio ylläri. Kuuntelun arvoinen kokonaisuus muutenkin.

// Discovery MySpacessa
// Discovery - LP Spotifyssa

Sunnuntai: Viikon biisit

Perjantainen Indiaaniklubi meni osaltani harmittavasti vähäsen ohi - tarkoituksenani oli soitella loppuillasta pidempikin setti, mutta kun paikka ammotti tyhjyyttään, lopettelin jo kolmen biisin jälkeen (Thieves Like Us - Drugs In My Body, Lo-Fi-Fnk - Heartache, Röyksopp - Vision One). Ensi kerralla Inkkareita olisi tarkoitus viettääkin vähän eri meiningeissä, kun Valon terassi tyhjennetään pöydistä ja pyhitetään tanssille. Torstaina 6.8. - tapahtumien yössä siis.

Tsekkailimme dj-possemme kanssa perjantaina myös Yo-talon ROSKA-CLUBin, joka oli nimensä mukaisesti täyttä roskaa - ah, niin hyvällä tavalla. Scooterin, Captain Jackin ja kumppaneiden tahtiin tanssaillu oli ainakin puhdistava kokemus, jos ei muuta. Siisti.

Olen kuunnellut viikon ajan viittä biisiä aika lailla hillittömiä määriä, mutta en oikein mahda itselleni enää mitään. Ei mitään ihan tuoreimpia tapauksia, mutta niitä juuri nyt ihan parhaita semmoisia, sanatkin ja kaikki. Tässä.

Grizzly Bear - Two Weeks


Coconut Records - West Coast


Ra Ra Riot - Dying Is Fine


the Magnetic Fields - I Don't Want to Get Over You


the Jesus and Mary Chain - Just Like Honey