Keskiviikko: At the Indie Disco

Eilisen blogautuksesta jäi mieleen lause "vastaus, kuten yleensä elämässä kaikki, löytyi lopulta indiediskosta". 'Sparksissa en pahemmin varo popmusiikin yliromantisoimista – enkä siten usko erehtyväni edes siinä, kun sanon indiediskojen olevan yksi isoimmista elämääni muuttaneista asioista. Jos en olisi moisten pyörteisiin eksynyt, en olisi siinä missä nyt olen. Ihan oikeasti. Ihan konkreettisesti.

Niinpä kun joku kirjoittaa biisin – ei, rakkaudentunnustuksen koko instituutiolle, en voi olla siihen ihastumatta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla muutamia viikkoja sitten biisi ei sisällöltään vielä välittynyt, vaan kuulosti semmoiselta täydellisen kivalta rallatukselta. Kaivoin raidan uudelleen esille eilen, enkä ole voinut lopettaa sen kuuntelemista. Aiemmin itselleni turhan vieraaksi jääneen kulttibändi the Divine Comedyn At the Indie Disco -uutukainen naurattaa, itkettää ja samaistuttaa tehokkaammin kuin mikään pitkään aikaan / ikinä. Jokaiseen lauseeseen ja viittaukseen tekee mieli tarttua.



Erityisen lähtemättömän vaikutuksen tekee kolmas säkeistö.

"She makes my heart beat the same way
As at the start of Blue Monday
Always the last song that they play"

Voi. Tiedän paikkani.

Missä tahansa se onkin, on siellä käynnissä indiedisko.

--

Day 17 - A song that you hear often on the radio
the Undertones - Teenage Kicks

Kuten on tullut aiemminkin sanottua, soi toimistollamme lähes yksinomaan Radio Helsinki – josta muuten edellinen biisikin tuli ekan kerran kuultua. Kiitti! Vaikka kanavalla on puutteensa (näennäinen toistamattomuus ja pahemman kerran, joskin melko sympaattisella tavalla ulalla oleva Maria Veitola), en yhtä juttua vaihtaisi pois. Kyseessä ei ole Paskalista, vaan hetkeä aiemmin joka perjantai Njassan toimesta ilmoille kajahtava the Undertonesin Teenage Kicks -klassikko. Perjantaifiilis on aina taattu, eikä biisin iskevyys ole soitoista ainakaan heikentynyt.

"I want to hold her, want to hold her tight
get teenage kicks right through the night"

Parhaita biisejä mitä on.



--

// the Divine Comedy MySpacessa

090909: God Help the Girl

Lemppareita ja maailman parhaita tulee ja menee, mutta se ihan suosikkisuosikkiyhtyeeni on ollut viimeiset pari vuotta twee-ihanuus Belle and Sebastian. Erityisesti aikaväli syksystä 2007 syksyyn 2008 oli aika pakkomielteistä kuuntelua, todisteena tästä vaikkapa Last.fm-listaukseni. Viime aikoina kuuntelumäärät ovat olleet inhimillisempiä, mutta mainioihin albumeihin tulee palattua säännöllisesti. Toivon kovasti että pääsen yhtyeen vielä joskus livenä näkemään - ainakin kotisivujen Q&A:ssa Stevie sanoi yhtyeen levyttävän uutta materiaalia loppuvuodesta.

Nokkamies Stuart Murdoch on paininut tänä vuonna kuitenkin erityisesti sivuprojektinsa kanssa. God Help the Girl on ensi vuonna kuvattava musikaalielokuva, jonka soundtrack on julkaistu jo kesän puolella. Albumilta löytyy kaksi B&S-coveria (Act of the Apostle ja Funny Little Frog), kasa uusia Murdochin kappaleita ja yksi Stevie Jackson -biisi.



Coverit kalpenevat alkuperäisille melko ikävästi, mutta muutama muu kappale toimii mainiosti. The Divine Comedyn Neil Hannonin feattaama Perfection as a Hipster on komea ja Come Monday Night suorastaan jumalainen. Kokonaisuus on nätti, vaikka jääkin lopulta valitettavan tylsäksi. Biiseissä on ainesta ja sovituksissakin ihan ok fiilis - mutta koko ajan nämä toivoo kuulevansa niiden oikeiden tyyppien esittämänä. Albumi jättää odottamaan sitä uutta B&S-materiaalia, taidot kun eivät ole näemmä mihinkään kadonneet.

// God Help the Girl MySpacessa
// God Help the Girl -soundtrack Spotifyssa