Göteborgista kajahtaa taas vähän varovaisesti. Yksi viime vuoden hypetetyimmistä ja vakuuttaneimmista uutuusakteista, ruotsalainen jj on julkaissut toisen albuminsa alle vuoden verran esikoisen jälkeen. Tänään ilmoille tullut jj n°3 jatkaa samaa linjaa jj n°1-singlen ja jj n°2-albumin kanssa – paitsi nimellisesti, myös tyylillisesti. Luonnollisesti.
Singleirroitus Let Go on kierrellyt blogosfääriä jo lyhyen tovin.
Yhdeksän kappaleen ja vajaan puolen tunnin mittainen paketti hehkuu edellisen albumin jälkilämpöä. Soundit ovat hyviä ja tutut elementit samoilla paikoilla kuin viimeksikin, mutta silti kokonaisuus jää odotuksiin nähden aavistuksen vajaaksi. Useimmat biisit ovat vähän onttoja ja ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen on lähes mahdotonta ryhtyä biisejä tapailemaan ulkomuistista. Siinä missä edellistä albumia määrittivät vahvat, paikoittaisessa korniudessaankin valtavan siistit melodiat ja sovitukset, ovat ne uudella levyllä valitettavan harvassa. And Now ja You Know semmoisia kuitenkin tarjoilevat.
Julkaisutahtiin nähden n°3 on melkoisen mainio levy. Pienet rakenteet aukeavat lisäkuunteluilla, mutta pidemmän päälle levy kuulostaa vähän turhankin tasaiselta. Lisäksi olisi ollut kiva löytää tältäkin levyltä yksi ultimaattinen biisi – edellisen Ecstasyn, Masterplanin tai From Africa to Malagan tasoisia raitoja ei levyllä ehkä kuitenkaan ole.
Tavallaan harmittaa se, että jj tuli oikeastaan kuultua jo viime kesänä. Silloin ensimmäiset kuuntelut tuntuivat jännittävältä löytöretkeltä, kun yhtye ihan oikeasti kuulosti hirveän uudelta – semmoiselta, mitä kukaan ei ollut tehnyt ainakaan ihan vähään aikaan. Siinä suhteessa kolmas julkaisu ei tarjoa mitään vastaavaa, konsepti kun on jo tuttu. Joka tapauksessa kokonaisuus ja miellyttävä päätösraita No Escapin' This jättävät sen verran hyvän maun suuhun, että mielikuva levystä on melkoisen selkeästi plussan puolella. Biisiä ei linkattavaksi löydy, joten napataanpa loppuun ei-albumiraita Baby. YouTube-kommentti jj are the tits sanoo kaiken olennaisen.
Levyn julkaisseen Sincerely Yoursin sivuilta löytyy muuten n°3-paitoja, joista kolmessa uniikkikappaleessa on bändin toisen osapuolen verta. Aika... no. Siistiähän se on.
+ kappas, Emmaan ja Miaan kutistunut le Corps Mince de Françoise lykkäsi MySpaceensa uuden biisin ja pitkäsoittoakin lupaillaan tulevaksi – taas. We Are Cannibals -biisi kuulostaa hiomattomalta, muttei kovin huonolta. Joillakin nämä levyttelyt kestävät sitten vähän kauemmin.
// jj n°3 -albumi 3VOOR12:ssa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste le corps mince de françoise. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste le corps mince de françoise. Näytä kaikki tekstit
9. maaliskuuta 2010
27. marraskuuta 2009
Perjantai: youngfuck
Sana fuck yhtyeen nimessä tuntuu yllättäen olevan jonkinasteinen laatutakuu. Holy Fuck, check. Fuck Buttons, check. Fuck Her, Or the Terrorists Win, check. Youngfuck?
Check.
Ilmeisesti vielä totaalisella demoasteella oleva göteborgilaisyhtye (mikä tuota kaupunkia vaivaa?) yhdistelee kivasti shoegazingia ja dream popia hirmuisen kivaksi seokseksi. Soundi on viimeistelemätöntä, mutta oikein toimivaa. Omakustanne-ep näkyy myyneen harmittavasti loppuun, mutta tuleva albumi jaetaan kuulemma ilmaiseksi verkossa.
Red Wine Romance -biisistä (ja parista muustakin) tulee vahvasti mieleen yksi tämän vuoden parhaista uutuuksista, se usein hehkuttamani the Pains of Being Pure at Heart. Erityisesti syksyn Higher Than the Stars kuulostaa paikoin jopa häiritsevän paljon samalta, tjeu.
Tampereen levykaupat = äh. Kävin etsimässä tänään julkaistua Zebra and Snaken the Colours -seiskatuumaa ja sain osakseni vain kummastelua. (ZS + LCMDF on muuten ihan kiva.) No mutta, Stupidosta tai Äxästä ei tekisi mieli tilata, kun sen jo valmiiksi kirpaisevan hinnan – euro per tuuma – lisäksi tulee vinyyleille aina-niin-kalliit postarit päälle. Kovasti tekisi mieli saada se kuitenkin viimeistään kahdennentoista päivän soittelusessioihin.
Youngfuck kelpaisi myöskin.
Soitettavaksi siis. What?
// youngfuck MySpacessa
Check.
Ilmeisesti vielä totaalisella demoasteella oleva göteborgilaisyhtye (mikä tuota kaupunkia vaivaa?) yhdistelee kivasti shoegazingia ja dream popia hirmuisen kivaksi seokseksi. Soundi on viimeistelemätöntä, mutta oikein toimivaa. Omakustanne-ep näkyy myyneen harmittavasti loppuun, mutta tuleva albumi jaetaan kuulemma ilmaiseksi verkossa.
Red Wine Romance -biisistä (ja parista muustakin) tulee vahvasti mieleen yksi tämän vuoden parhaista uutuuksista, se usein hehkuttamani the Pains of Being Pure at Heart. Erityisesti syksyn Higher Than the Stars kuulostaa paikoin jopa häiritsevän paljon samalta, tjeu.
Tampereen levykaupat = äh. Kävin etsimässä tänään julkaistua Zebra and Snaken the Colours -seiskatuumaa ja sain osakseni vain kummastelua. (ZS + LCMDF on muuten ihan kiva.) No mutta, Stupidosta tai Äxästä ei tekisi mieli tilata, kun sen jo valmiiksi kirpaisevan hinnan – euro per tuuma – lisäksi tulee vinyyleille aina-niin-kalliit postarit päälle. Kovasti tekisi mieli saada se kuitenkin viimeistään kahdennentoista päivän soittelusessioihin.
Youngfuck kelpaisi myöskin.
Soitettavaksi siis. What?
// youngfuck MySpacessa
5. marraskuuta 2009
Torstai: Kitsuné Maison 8
Uusi, järjestyksessään kahdeksas Kitsuné-kokoelma julkaistaan virallisesti vasta reippaan viikon kuluttua, mutta Spotifyhin se on jo ehtinyt. Hipsteriä jälleen puhtaimmillaan, koitetaanpas nyt vaikka raita kerrallaan.
French Horn Rebellion - Up All Night
Kokoelma starttaa heti yhdellä parhaista biiseistään. French Horn Rebellion kolisee tälläkin raidalla aika vahvasti tähän suuntaan.
The Drums - Let's Go Surfing
Drumseja olen ylistänyt täällä aiemminkin ja edelleen se on sitä parhautta, vähintäänkin tämän vuoden uusien juttujen kärkiviisikossa. Se Summertime! ep löytyy nyt myös Spotifysta, kannattaa ehdottomasti kuulostella.
Siriusmo - High Together
Aika erinomainen. Synia, rytmejä, pitchshiftattuja vokaalisampleja. Erittäin ok.
Le Corps Mince de Françoise - Something Golden
Corpsettarien uuden biisin ehdin jo tovi sitten tännekin poimimaan. Aika hyvä, mutta ei silti mikään Cool and Bored. Tai Ray-Ban Glasses. Tai oikeastaan edes Bitch of the Bitches. Mutta ei nyt huonokaan.
Midnight Juggernauts - This New Technology
Tämäkin on tullut jaettua jo aiemmin, muutamalla lisäkuuntelulla olen tykästynyt vielä entisestäänkin. Oikein lupaava, uutta levyä odottelen.
Heartsrevolution - Dance Till Dawn
Parin kuukauden takainen Flow-bändi, vähän mitäänsanomaton biisi. Ehtii mennä joka kerta pitkälti ohi vielä Juggernautsien jälkilämmöissä.
Logo - Junocide
Pirun junnaava, vähän liiankin yksinkertainen. Ohi tahtoo tämäkin mennä.
Two Door Cinema Club - I Can Talk (Moulinex Remix)
Olen fanitellut Two Door Cinema Clubia aika älyttömästi Kitsuné-sinkun Something Good Can Work / Do You Want It All? jälkeen, mutta uusi I Can Talk oli biisinä pieni pettymys. Moulinexin remiksaus on kumminkin aika diggailtava. Siistejä soundeja, korvakarkkia ja yllättäen yksi kokoelman lemppareista.
Slagsmålsklubben - Brutal Weapons
Ruotsin bitpophelmi tarjoaa totutun hilpeää hölmöilyä. Tätä edelleen joko inhoaa tai ihannoi, itse olen päätynyt jälkimmäiseen kastiin.
Beni - Maximus (Harvard Bass Remix)
Originaali-Maximus on kovis, Harvard Bassin remiksaus vähän tylsä ja soundeiltaankin nihkeä. Yksi kuuntelukertakin teki aika tiukkaa, toiseen ei enää kyennyt.
AMWE - Friction Between the Lovers
Kah, Japania. Pettymys tosin – kivan nyrjähtäneissä analogisynasoundeissa on sitä jotain, mutta biisi itsessään jää kovin laihaksi. Vokaalitkin on vähän niin ja näin.
Jolie Cherie - Star
Ajan soundia vähän turhankin by the book. Eikä siltikään toimi niin hyvin kuin vaikka Losing Control. Ranskasta saa tosin aina ylimääräisiä pinnoja, en mahda mitään.
Äh, toisen kuuntelun myötä jäin tästä kumminkin tykkäämään. Kyllä se sieltä.
Chew Lips - Salt Air (Alex Kapranos Remix)
Franz Ferdinand -Alexin remiksailu on ehkä yllättävänkin oiva. Vähän riisutumpi ja vähän tummasävyisempi, toimii.
Delphic - This Momentary
Manchester-aktin pitkäsoitto tulee ulos tammikuussa. Siihen asti mennään This Momentarylla ja Counterpointilla, molemmat ovat aika mainioita. Turhan iso aavistus geneerisyyttä on ehkä mukana, mutta iskee kumminkin.
Memory Tapes - Bicycle
Memory Tapesin syyskuinen Seek Magic pitäisi täälläkin ehtiä vielä kehaisemaan, sen verran kova chillwave / dreamwave -levy kyseessä on – ja bicycle siltä aika mainio biisipoiminta. Jos tykkäät, muista myös ehkä vieläkin siistimpi Memory Cassette -sisarprojekti.
Parallels - Find the Fire
Taustoissa on uuden aallon ihanuuksia, mutta vokaalit kuulostavat jotenkin öh... ysäridanceilta. Ei sinänsä huono, mutta ei ihan täysillä iskekään.
Nottee - Control
Nottee tuli harmikseni Monsters of Popissa missattua, eikä tämä nyt varsinaisesti asiaa autakaan. Aika vahva Lykke Li -fiilis tosiaan, tykkään tietty.
Crystal Fighters - I Love London
Crystal Fightersin Xtatic Truth oli oikeasti aika heikko Kitsuné-sinkuksi, eikä I Love London ole juuri kummoisempi. Ei, äh.
My Tiger My Timing - I Am the Sound
Hauska, siisti ja simppeli. Parhaimmistoon yltää tämäkin, hyvä lopetus.
Kokoelma jatkaa sillä samalla, pääosin laadukkaalla linjalla kuin aiemmatkin. Uusia suursuosikkeja ei tällä kertaa löytynyt ehkä ihan niin hyvin – ehkä siksi, että parhaista biiseistä useimmat olivat jo ennestään tuttuja. Pari näistä voisi kumminkin taas huomisillan Indiaaniklubilla soitella.
// kitsune.fr
// Kistuné Maison Compilation 8
French Horn Rebellion - Up All Night
Kokoelma starttaa heti yhdellä parhaista biiseistään. French Horn Rebellion kolisee tälläkin raidalla aika vahvasti tähän suuntaan.
The Drums - Let's Go Surfing
Drumseja olen ylistänyt täällä aiemminkin ja edelleen se on sitä parhautta, vähintäänkin tämän vuoden uusien juttujen kärkiviisikossa. Se Summertime! ep löytyy nyt myös Spotifysta, kannattaa ehdottomasti kuulostella.
Siriusmo - High Together
Aika erinomainen. Synia, rytmejä, pitchshiftattuja vokaalisampleja. Erittäin ok.
Le Corps Mince de Françoise - Something Golden
Corpsettarien uuden biisin ehdin jo tovi sitten tännekin poimimaan. Aika hyvä, mutta ei silti mikään Cool and Bored. Tai Ray-Ban Glasses. Tai oikeastaan edes Bitch of the Bitches. Mutta ei nyt huonokaan.
Midnight Juggernauts - This New Technology
Tämäkin on tullut jaettua jo aiemmin, muutamalla lisäkuuntelulla olen tykästynyt vielä entisestäänkin. Oikein lupaava, uutta levyä odottelen.
Heartsrevolution - Dance Till Dawn
Parin kuukauden takainen Flow-bändi, vähän mitäänsanomaton biisi. Ehtii mennä joka kerta pitkälti ohi vielä Juggernautsien jälkilämmöissä.
Logo - Junocide
Pirun junnaava, vähän liiankin yksinkertainen. Ohi tahtoo tämäkin mennä.
Two Door Cinema Club - I Can Talk (Moulinex Remix)
Olen fanitellut Two Door Cinema Clubia aika älyttömästi Kitsuné-sinkun Something Good Can Work / Do You Want It All? jälkeen, mutta uusi I Can Talk oli biisinä pieni pettymys. Moulinexin remiksaus on kumminkin aika diggailtava. Siistejä soundeja, korvakarkkia ja yllättäen yksi kokoelman lemppareista.
Slagsmålsklubben - Brutal Weapons
Ruotsin bitpophelmi tarjoaa totutun hilpeää hölmöilyä. Tätä edelleen joko inhoaa tai ihannoi, itse olen päätynyt jälkimmäiseen kastiin.
Beni - Maximus (Harvard Bass Remix)
Originaali-Maximus on kovis, Harvard Bassin remiksaus vähän tylsä ja soundeiltaankin nihkeä. Yksi kuuntelukertakin teki aika tiukkaa, toiseen ei enää kyennyt.
AMWE - Friction Between the Lovers
Kah, Japania. Pettymys tosin – kivan nyrjähtäneissä analogisynasoundeissa on sitä jotain, mutta biisi itsessään jää kovin laihaksi. Vokaalitkin on vähän niin ja näin.
Jolie Cherie - Star
Ajan soundia vähän turhankin by the book. Eikä siltikään toimi niin hyvin kuin vaikka Losing Control. Ranskasta saa tosin aina ylimääräisiä pinnoja, en mahda mitään.
Äh, toisen kuuntelun myötä jäin tästä kumminkin tykkäämään. Kyllä se sieltä.
Chew Lips - Salt Air (Alex Kapranos Remix)
Franz Ferdinand -Alexin remiksailu on ehkä yllättävänkin oiva. Vähän riisutumpi ja vähän tummasävyisempi, toimii.
Delphic - This Momentary
Manchester-aktin pitkäsoitto tulee ulos tammikuussa. Siihen asti mennään This Momentarylla ja Counterpointilla, molemmat ovat aika mainioita. Turhan iso aavistus geneerisyyttä on ehkä mukana, mutta iskee kumminkin.
Memory Tapes - Bicycle
Memory Tapesin syyskuinen Seek Magic pitäisi täälläkin ehtiä vielä kehaisemaan, sen verran kova chillwave / dreamwave -levy kyseessä on – ja bicycle siltä aika mainio biisipoiminta. Jos tykkäät, muista myös ehkä vieläkin siistimpi Memory Cassette -sisarprojekti.
Parallels - Find the Fire
Taustoissa on uuden aallon ihanuuksia, mutta vokaalit kuulostavat jotenkin öh... ysäridanceilta. Ei sinänsä huono, mutta ei ihan täysillä iskekään.
Nottee - Control
Nottee tuli harmikseni Monsters of Popissa missattua, eikä tämä nyt varsinaisesti asiaa autakaan. Aika vahva Lykke Li -fiilis tosiaan, tykkään tietty.
Crystal Fighters - I Love London
Crystal Fightersin Xtatic Truth oli oikeasti aika heikko Kitsuné-sinkuksi, eikä I Love London ole juuri kummoisempi. Ei, äh.
My Tiger My Timing - I Am the Sound
Hauska, siisti ja simppeli. Parhaimmistoon yltää tämäkin, hyvä lopetus.
Kokoelma jatkaa sillä samalla, pääosin laadukkaalla linjalla kuin aiemmatkin. Uusia suursuosikkeja ei tällä kertaa löytynyt ehkä ihan niin hyvin – ehkä siksi, että parhaista biiseistä useimmat olivat jo ennestään tuttuja. Pari näistä voisi kumminkin taas huomisillan Indiaaniklubilla soitella.
// kitsune.fr
// Kistuné Maison Compilation 8
18. lokakuuta 2009
Sunnuntaisatuilu
Seuraan suhteellisen vähän suomalaista musiikkimediaa – eli en kuuntele radiota juuri ollenkaan ja luen musiikkilehtiäkin vähän harvakseltaan – mutta satuin eilen kumminkin bongailemaan YleX:n ja Rumban kasaileman hehkutuslistan ensi vuoden kovimmista uusista bändeistä. Aika monta hyvää listalta löytyikin, joskaan uusia tuttavuuksia ei juuri nimeksi ollutkaan. Ilmeisesti median seuraamattomuus ei liene ainakaan blogiaikakaudella este hyvien juttujen löytämiselle.
Vähän laiska postaus nyt siis taas kun tässä yhä itseäni keräilen, mutta nämähän sillä listalla olivat ne kiinnostavimmat.
1. Le Corps Mince de Françoise – jotenkin tämä nimitys tässä vaiheessa tuntuu jo älyttömältä, kun LCMDF:n hehkutus on ollut aika maksimaalista jo keväästä '08 asti. Diggailen toki itse yhä ja odottelen sitä ensimmäistä Kitsuné-sinkkuakin. Kiteyttää tietyllä tavalla ajan soundin ihan pirun osuvasti, ihan kiva että sitä eurooppalaisella tasollakin hipsterkamaa Suomesta löytyy. Upouusi videokin on ihan jees.
2. Villa Nah onkin sitten jo vähän yllättävämpi poiminta. Bändi on ollut itselleni tuttu vasta Flow'n aikaisesta suosittelusta – kiitti vaan edelleen, heh – ja toimii kyllä oikein mainiosti. Jori Hulkkosen tuottajarooli tuli itselleni tässä vaiheena ihan uutisena. Täytyy tuo ensikko-ep jossain vaiheessa ehtiä poistamaan.
3. TTVO-edustusta, eli Jaakko & Jay, jei. Pari kertaa olen sattunut livenä näkemään ja niinhän se vain toimii pirun hyvin. Ei mikään lemppari, mutta mieluusti tulee aina katsastettua.
4. Delay Trees tuli Ämyrockin jatkoissa sateen takia passattua, joten keikka on yhä kokematta aina ensi viikon Lost in Musiciin asti. Pientä, nättiä, tykkäilen.
6. Läppäbändit on aina vähän niin ja näin, eikä Nightsatankaan nyt ihan hirveästi jaksa innostaa. Kivan kuuloisia synia juu, mutta aika metallittomana ihmisenä en muista hevielementeistä oikein mitään irti saa. Kyllähän tämänkin kerran katsoisi, liven voisi olettaa olevan ehkä jotain Jessen henkistä?
10. TV Offia olen ylistellyt edelliskesän Flow'sta lähtien ja tässäkin blogissa pariin otteeseen. Siistiä, symppistä, hyvää, yksinkertaista ja juuri sopivan viilattua. Kivaa katsottavaa livenä (eli erinomaisen söpö ja energinen laulaja ja synatyypillä sama söpö ja energinen Alesis Micron kuin itsellänikin) ja levy on edelleen kovassa odotuksessa.
11. Wedding Crashersiakin on itselleni suositeltu, mutta keikat olen jotenkin onnistunut aina missaamaan. Ihan sujuvaa kyl.
12. Se viime aikojen hehkutetuin (BISTEREOssakin vau) akti tuntuu olleen Zebra and Snake, jonka samoin pääsen ensi viikolla ekaa kertaa katsastamaan. Tykkään näin äänitetasollakin ns. ihan helvetisti.
Löysin itseni eilen taas Hang the DJ!:stä / -:ssä, kun tyypit viettivät klubinsa kolmivuotiskekkereitä. Regina-vetoisen EMOTIONS-kaksikon dj-setti oli vähän tympeä, mutta vakkarikolmikko taas totutun varma. HtDJ! on edelleen se lempparieventtini treellä, vaikka soittolistat ovatkin tuntuneet vähän jumittuneen paikoilleen – mutta kun niitä suosikkibiisejäni tulee edelleen laidan täydeltä, en osaa oikein valittaakaan.
Yksi niistä menee että dis dis d c c c a a a ais ais a ais. Semmosella sahalla, tiäkkö.
// Tulevaisuuden tusina YleX:n sivuilla
Vähän laiska postaus nyt siis taas kun tässä yhä itseäni keräilen, mutta nämähän sillä listalla olivat ne kiinnostavimmat.
1. Le Corps Mince de Françoise – jotenkin tämä nimitys tässä vaiheessa tuntuu jo älyttömältä, kun LCMDF:n hehkutus on ollut aika maksimaalista jo keväästä '08 asti. Diggailen toki itse yhä ja odottelen sitä ensimmäistä Kitsuné-sinkkuakin. Kiteyttää tietyllä tavalla ajan soundin ihan pirun osuvasti, ihan kiva että sitä eurooppalaisella tasollakin hipsterkamaa Suomesta löytyy. Upouusi videokin on ihan jees.
2. Villa Nah onkin sitten jo vähän yllättävämpi poiminta. Bändi on ollut itselleni tuttu vasta Flow'n aikaisesta suosittelusta – kiitti vaan edelleen, heh – ja toimii kyllä oikein mainiosti. Jori Hulkkosen tuottajarooli tuli itselleni tässä vaiheena ihan uutisena. Täytyy tuo ensikko-ep jossain vaiheessa ehtiä poistamaan.
3. TTVO-edustusta, eli Jaakko & Jay, jei. Pari kertaa olen sattunut livenä näkemään ja niinhän se vain toimii pirun hyvin. Ei mikään lemppari, mutta mieluusti tulee aina katsastettua.
4. Delay Trees tuli Ämyrockin jatkoissa sateen takia passattua, joten keikka on yhä kokematta aina ensi viikon Lost in Musiciin asti. Pientä, nättiä, tykkäilen.
6. Läppäbändit on aina vähän niin ja näin, eikä Nightsatankaan nyt ihan hirveästi jaksa innostaa. Kivan kuuloisia synia juu, mutta aika metallittomana ihmisenä en muista hevielementeistä oikein mitään irti saa. Kyllähän tämänkin kerran katsoisi, liven voisi olettaa olevan ehkä jotain Jessen henkistä?
10. TV Offia olen ylistellyt edelliskesän Flow'sta lähtien ja tässäkin blogissa pariin otteeseen. Siistiä, symppistä, hyvää, yksinkertaista ja juuri sopivan viilattua. Kivaa katsottavaa livenä (eli erinomaisen söpö ja energinen laulaja ja synatyypillä sama söpö ja energinen Alesis Micron kuin itsellänikin) ja levy on edelleen kovassa odotuksessa.
11. Wedding Crashersiakin on itselleni suositeltu, mutta keikat olen jotenkin onnistunut aina missaamaan. Ihan sujuvaa kyl.
12. Se viime aikojen hehkutetuin (BISTEREOssakin vau) akti tuntuu olleen Zebra and Snake, jonka samoin pääsen ensi viikolla ekaa kertaa katsastamaan. Tykkään näin äänitetasollakin ns. ihan helvetisti.
Löysin itseni eilen taas Hang the DJ!:stä / -:ssä, kun tyypit viettivät klubinsa kolmivuotiskekkereitä. Regina-vetoisen EMOTIONS-kaksikon dj-setti oli vähän tympeä, mutta vakkarikolmikko taas totutun varma. HtDJ! on edelleen se lempparieventtini treellä, vaikka soittolistat ovatkin tuntuneet vähän jumittuneen paikoilleen – mutta kun niitä suosikkibiisejäni tulee edelleen laidan täydeltä, en osaa oikein valittaakaan.
Yksi niistä menee että dis dis d c c c a a a ais ais a ais. Semmosella sahalla, tiäkkö.
// Tulevaisuuden tusina YleX:n sivuilla
24. kesäkuuta 2009
Alkukesäretrospektiivi
Kuten aina blogien kanssa kohdallani tuppaa käymään, koittaa alkuinnostuksen jälkeen sisällöllinen taantuma ja postaustiheys romahtaa - niin näköjään tälläkin kertaa. Pieni kertaus olkoon paikallaan.
Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.
Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:
Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay
Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.
Vaikeus, ah. Hömhöm.
// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa
Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.
Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:
Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay
Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.
Vaikeus, ah. Hömhöm.
// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa
Tilaa:
Kommentit (Atom)