Torstai: of Montreal

Of Montreal kuuluu omassa levyhyllyssäni ja -elämässäni siihen bändikategoriaan, jonka jäsenet tuntuivat aina vähän liian isoilta paloilta tutustuttavaksi. Ensivisiittini Keltaiseen Jäänsärkijään pari vuotta sitten toi mukanaan heräteostoksena erinomaisen Satanic Panic in the Attic -lp:n, jota olen soitellut sittemmin aika tiiviistikin. Tiskijukkaillessa myös.

Muuhun tuotantoon en ole sitten kuitenkaan lopulta perehtynyt. Syytä on vaikea ymmärtää; onko of Montreal minulle liian iso, liian hankala vai liian indie rock? Joihinkin bändeihin ei vain osaa perehtyä niiden ansaitsemissa määrin.

Syyskuussa julkaistavaa False Priestiä odottelen kuitenkin ihan innolla. Ensi-irroitus Coquet Coquette on äärimmäisen lupaava, ihana renkutus.



Lempikappaleeni on kuitenkin edelleen suurenmoisesti nyrjähtänyttä sunshinepoppia tarjaoava Disconnect the Dots. Ah!



Syyskuuta odotellessa olisi tarkoitus perehtyä ainakin kuuntelulistalla loputtomasti nojailleeseen Hissing Fauna, Are You the Destroyer? -levyyn. Muita suosituksia?

Loppuhämmennykseksi vielä yhtye lavalla Susan Sarandonin seurassa. Nämä voisi livenä mieluusti nähdä – Susanilla tai ilman.



// of Montreal MySpacessa

Sunnuntai: Just vinyl day

Paria epähuomiossa koitettua Spotify-raitaa lukuunottamatta olen pysytellyt tänään Just vinyl day -eventin mukaisesti vahan parissa. Tällä hetkellä lautasella pyörii Eero Johanneksen s/t, mutta enimmäkseen olen koittanut kaivaa hyllystä niitä levyjä, joihin tulee tartuttua vähän harvemmin.

Hyvä esimerkki tämmöisestä on Hardkandy. Neljän vuoden takainen, loistolabel Catskillsin julkaisema Last to Leave oli kuulematta tehdyn oston jälkeen pieni pettymys, mutta kuulostikin nyt ihan mainiolta kokonaisuudelta. Ei ihan puhdasveristä downtempoa, mutta sen suuntaista kuitenkin – ainoa Youtube-löydös Triage on kuitenkin aika lailla malliesimerkki genrestä.



Turhan vähälle kuuntelulle on jäänyt myös Of Montrealin Satanic Panic in the Attic, johon tykästyinkin kyllä heti ensimmäisellä kuuntelulla. Erityisesti avausraita Disconnect the Dots on ihan mieletön.



Lacrossen This New Year Will Be for You And Me on pirun kiva kokonaisuus. Eka raita No More Lovesongs ja Skinsissäkin kuultu You Can't Say No Forever avaavat albumin aika mainiosti.



Tuorein kirpparilöydös, Disneyn kivat satulaulut on kuitenkin ehkä ihanin ikinä. Yksi kokoelmavinyyli itseltäni löytyi ennestäänkin, mutta suomenkielistä älppäriä en vain voinut vastustaa. Piirrettyjen parissa kasvaneelle aika herkkua; erityisen mainioita ovat ainakin Liisa Ihmemaassa -leffan On Kiire ja Maija Poppasen Chim Chim Cher-ee. Tai Dumbon Sirkusjuna. Ihhh.