1000 Sparks: Dan Black

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dan Black. Näytä kaikki tekstit

30. joulukuuta 2009

2009: laulut (10-1)

10. the Drums - I Felt Stupid

Vuoden tulokkaan repertuaarissa ei ole yhtään erinomaista heikompaa raitaa – mutta I Felt Stupid nousee tuostakin joukosta ykköseksi. Leni Riefenstahl -henkisestä, tuoreesta musiikkivideosta diggailua myös.

9. the Sound of Arrows - Into the Clouds

Varsin ruotsalaisen vuoden ihanin ylläri on paluu lapsuuteen. Yhtye, jonka jokaista liikettä seuraan juuri nyt aika tiukasti. (+ ne haki myspacessa kiertuekiipparistia ja näin unta että meikä siihen valkattiin)

8. Bat for Lashes - Daniel

Vähän hyvä.

7. Matt & Kim - Daylight

Ja synariffi '09. Vuoden lempparivideo myös, ai ai tuota Kimiä. Kuluneen kahdentoista kuukauden ehkäpä eniten ihh biisi, aiheuttaa pientä hyppimistä.

6. the Raveonettes - Last Dance

Hurjan hienon ja tasaisen albumin ensimmäinen irroitus. Sopivan kasari, sopivan pehmo ja täydellisen ihana noin niinku muutenki.

5. Dan Black - Symphonies

Indie-anthem '09. Huima.

4. Röyksopp - Happy Up Here

Uuden albumin ensimmäinen single ei antanut kokonaisuudesta loppujen lopuksi kovin kattavaa kuvaa ja tuli kuunneltua alkukeväästä niin puhki kuin mp3:n vain kuunnella voi. Parliaments-kierrätyksineen kaikkineen ihan erinomaisen hyvä joka tapauksessa.

3. Girls - Lust for Life

Se kappale, jonka ajaksi on aina pakko jättää kaikki muu ja vain kuunnella.

2. Grizzly Bear - Two Weeks

Beach Boys -pastissointia ei voi paremmin tehdä. Ihastus ensi kuulemalta.

1. Phoenix - Lisztomania

Vuoden yhtye, vuoden levy ja vuoden laulu. Bridge aiheuttaa tajuttoman kuuntelumääränkin jälkeen huimat kylmät väreet. Mahtavimmista kasarileffoista leikattu musiikkivideo on täydellinen.

Kappale, joka on saanut minut päättyneen vuoden aikana hymyilemään useammin kuin mikään muu asia.

// Laulut 30-21
// Laulut 20-11
// Vuoden biisit Spotifyssa

30. syyskuuta 2009

Keskiviikko: Dan Black

Niinhän siinä taas kävi. Odottelin jälleen viikkotolkulla ennen kuin rohkenin tutustumista yrittää - ja kun sen vihdoin uskalsi tehdä niin sitten siihen ihastuikin aika helposti.

Niin, Dan Blackiin siis.

Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.

Stopmotionsydän.