Torstai on täynnä lempiasioita.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Au Revoir Simone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Au Revoir Simone. Näytä kaikki tekstit
8. heinäkuuta 2010
4. heinäkuuta 2010
Sunnuntaipiilo
Sunnuntai oli kiva; puistoilin, kävelin, söin jätskiä, rusketuin, uin, tein kasvispiirakkaa ja löysin ehkä maailman parhaimman piilopaikan. Sinne pian toistekin.
Heinäkuun eka pyhäpäivä kuulostaa...
Airin remiksaamalta MGMT:ltä.
Wild Nothingilta.
Au Revoir Simonelta.
Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tämän kesän parhaalta kappaleelta.
Jotain siis puuttuu – ja tiedänkin kyllä mitä. En vain jaksaisi aina laskea päiviä.
Heinäkuun eka pyhäpäivä kuulostaa...
Airin remiksaamalta MGMT:ltä.
Wild Nothingilta.
Au Revoir Simonelta.
Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tämän kesän parhaalta kappaleelta.
Jotain siis puuttuu – ja tiedänkin kyllä mitä. En vain jaksaisi aina laskea päiviä.
18. toukokuuta 2010
Tiistai: Tanlines
Tiistai on taittoa täynnä. Kiireellä värkättävästä työprojektista on kolme neljäsosaa valmiina ja InDesign vilisee silmissä. No, kerrankos sitä on jotain vauhdissa opeteltu.
Spotify-inboxiini napsahti eilen hyvää musiikkia, kiitos siitä! Lisää saa laittaa ja muutkin ovat tervetulleita, tämä tyyppi odottaa suosituksianne.
Eilinen vinkkaus koski Tanlinesia, yhtä uutta osaa alati laajenevaan Brooklynin siistit jutut -hypetyskatalogiin. En ole varma, voiko kaupunginosan äänimaailmaa niputtaa mitenkään yhtenäiseksi, mutta ihan siltä tavanomaisimmalta Tanlines-kaksikko ei ainakaan kuulosta. Ensimmäisiä mieleen tulevia tjeu-vastikkeita voisivat sen sijaan olla vaikkapa the Tough Alliance, the Very Best (terkkui Asko!), Delorean ja vaikkapa jj. Aika parhauden lähteillä siis ollaan.
True Panther Soundsin (lafkan diskografiassa myös esimerkiksi sen Deloreanin lisäksi the Morning Bendersiä ja uih-ihanaa Girlsiä) julkaisema Settings-ep on kerrassaan mainio. Juuri semmoinen, joka kuulostaa maailmanmusiikkiudessaan paikoin epäilyttävän nololta, mutta vetää joka vaiheessa puoleensa. Raita toisensa jälkeen kolahtaa, mutta suosikkeja lienevät kaksi ensimmäistä.
Reinfon video on alunperin fanin käsialaa ja omistettu jollekin Annalle. Kun kaimoistaan useampi lukee tätäkin, niin olkaapa hyvät.
Tanlinesin epertuaarista löytyy myös vuoden takaisen Kitsuné Maison 7 -kokoelman päätösraita Bejan ja vahvaa remiksausta vaikkapa Au Revoir Simonesta. Aikas tykkäiltävä porukka tämä.
--
Day 16 - A song that you used to love but now hate
M.I.A. - Paper Planes
Höh. Nyt meni taas vaikeaksi. Päinvastoin aseteltuun kysymykseen olisin ehkä jotain keksinytkin, mutta nyt puserretaan. Niinpä tehtävänanto taisi elää aavistuksen: "biisi jota rakastit, mutta jota nyt vihaat" > "biisi josta pidit, mutta josta et pidä enää" > "biisi josta pidit, mutta joka on enää vaan ehkä silleen ok".
Vastaus, kuten yleensä elämässä kaikki, löytyi lopulta indiediskosta.
M.I.A.:n Paper Planes tuntui alkuun aika järkyttävän kovalta biisiltä. Semmoiselta, jonka ansiosta melkein innostuin koko artistista ja jonka tahtiin tykkäsin kovastikin itseäni hytkytellä. Inflaatio – tuo indien arkkivihollinen – teki kuitenkin tehtävänsä ja nykyään tanssilattialla kuultuna Paper Planes aiheuttaa poikkeuksetta vastareaktion. Taas tää, yäk.
Vaikka kovahan se.
--
// Tanlines MySpacessa
// Settings-ep Spotifyssa
Spotify-inboxiini napsahti eilen hyvää musiikkia, kiitos siitä! Lisää saa laittaa ja muutkin ovat tervetulleita, tämä tyyppi odottaa suosituksianne.
Eilinen vinkkaus koski Tanlinesia, yhtä uutta osaa alati laajenevaan Brooklynin siistit jutut -hypetyskatalogiin. En ole varma, voiko kaupunginosan äänimaailmaa niputtaa mitenkään yhtenäiseksi, mutta ihan siltä tavanomaisimmalta Tanlines-kaksikko ei ainakaan kuulosta. Ensimmäisiä mieleen tulevia tjeu-vastikkeita voisivat sen sijaan olla vaikkapa the Tough Alliance, the Very Best (terkkui Asko!), Delorean ja vaikkapa jj. Aika parhauden lähteillä siis ollaan.
True Panther Soundsin (lafkan diskografiassa myös esimerkiksi sen Deloreanin lisäksi the Morning Bendersiä ja uih-ihanaa Girlsiä) julkaisema Settings-ep on kerrassaan mainio. Juuri semmoinen, joka kuulostaa maailmanmusiikkiudessaan paikoin epäilyttävän nololta, mutta vetää joka vaiheessa puoleensa. Raita toisensa jälkeen kolahtaa, mutta suosikkeja lienevät kaksi ensimmäistä.
Reinfon video on alunperin fanin käsialaa ja omistettu jollekin Annalle. Kun kaimoistaan useampi lukee tätäkin, niin olkaapa hyvät.
Tanlinesin epertuaarista löytyy myös vuoden takaisen Kitsuné Maison 7 -kokoelman päätösraita Bejan ja vahvaa remiksausta vaikkapa Au Revoir Simonesta. Aikas tykkäiltävä porukka tämä.
--
Day 16 - A song that you used to love but now hate
M.I.A. - Paper Planes
Höh. Nyt meni taas vaikeaksi. Päinvastoin aseteltuun kysymykseen olisin ehkä jotain keksinytkin, mutta nyt puserretaan. Niinpä tehtävänanto taisi elää aavistuksen: "biisi jota rakastit, mutta jota nyt vihaat" > "biisi josta pidit, mutta josta et pidä enää" > "biisi josta pidit, mutta joka on enää vaan ehkä silleen ok".
Vastaus, kuten yleensä elämässä kaikki, löytyi lopulta indiediskosta.
M.I.A.:n Paper Planes tuntui alkuun aika järkyttävän kovalta biisiltä. Semmoiselta, jonka ansiosta melkein innostuin koko artistista ja jonka tahtiin tykkäsin kovastikin itseäni hytkytellä. Inflaatio – tuo indien arkkivihollinen – teki kuitenkin tehtävänsä ja nykyään tanssilattialla kuultuna Paper Planes aiheuttaa poikkeuksetta vastareaktion. Taas tää, yäk.
Vaikka kovahan se.
--
// Tanlines MySpacessa
// Settings-ep Spotifyssa
16. helmikuuta 2010
8. joulukuuta 2009
Tiistai: a take-away show
Satuinpa törmäämään tämmöiseen jo vähän vanhaankin (2006-) kivuuteen.
La Blogotheque -blogin / -webzinen a take-away show (un concert a emporter) -sarjassa ei ole kysymys pyörän keksimisestä uudelleen: napataan vaan hyviä bändejä soittelemaan biisejään kaduille, kuvataan esitykset ja jaetaan ne edelleen mahdollisemman autenttisessa ja leikkaamattomassa muodossa, virheineen kaikkineen. Videoita selaillessa tajuaa, että kun se lempparibiisin viimeistelty tuotanto ja täyteläiset sovitukset on riisuttu, onnistuu jäljelle jäävä osuus parhaimmillaan kiteyttämään kappaleen hienouden. Aika itsestäänselvää toki – olihan se 90-luvun MTV:n väsähtänyt unplugged-ilmiökin tätä, mutta nyt kaikki toimii jotenkin vaan vielä vähän aidommin. Ja intensiivisemmin, koitapa vaan olla taputtamatta muiden vähän hölmistyneiden tavisten tavoin. Itse ainakin ihastuin tämän ansiosta useampaan lauluun (ja Thomas Marsiin) taas vielä entistäkin enemmän.
Phoenixia siis nyt ensin.
Bloc Party ja pikkuinen ramppikuume.
En pahemmin harrasta vieraille tytöille juttelemista baarissa, mutta tiskiin synien kanssa nojailevaa Au Revoir Simone -kolmikkoa en voisi varmaan vastustaa.
Guillemots et la musique pop. Un cœur.
Otoksia löytyy saitilta yhteensä satakunta, kannattaa selailla.
Koin vähän oudon, vähän mukavan ja vähän pelottavankin hetken, kun eilisillan How I Met Your Mother -jakso piti sisällään Grizzly Bearin sen kappaleen. Jos sarja, jakso tai esitysajankohta olisi ollut mikä tahansa muu, niin olisin tyytynyt varmaan vain hymähtämään – nyt jotkut korkeammat voimat tuntuvat haluavan sanoa tuolla jotain, ehkä. Toistamiseen.
// takeawayshows.com
La Blogotheque -blogin / -webzinen a take-away show (un concert a emporter) -sarjassa ei ole kysymys pyörän keksimisestä uudelleen: napataan vaan hyviä bändejä soittelemaan biisejään kaduille, kuvataan esitykset ja jaetaan ne edelleen mahdollisemman autenttisessa ja leikkaamattomassa muodossa, virheineen kaikkineen. Videoita selaillessa tajuaa, että kun se lempparibiisin viimeistelty tuotanto ja täyteläiset sovitukset on riisuttu, onnistuu jäljelle jäävä osuus parhaimmillaan kiteyttämään kappaleen hienouden. Aika itsestäänselvää toki – olihan se 90-luvun MTV:n väsähtänyt unplugged-ilmiökin tätä, mutta nyt kaikki toimii jotenkin vaan vielä vähän aidommin. Ja intensiivisemmin, koitapa vaan olla taputtamatta muiden vähän hölmistyneiden tavisten tavoin. Itse ainakin ihastuin tämän ansiosta useampaan lauluun (ja Thomas Marsiin) taas vielä entistäkin enemmän.
Phoenixia siis nyt ensin.
Bloc Party ja pikkuinen ramppikuume.
En pahemmin harrasta vieraille tytöille juttelemista baarissa, mutta tiskiin synien kanssa nojailevaa Au Revoir Simone -kolmikkoa en voisi varmaan vastustaa.
Guillemots et la musique pop. Un cœur.
Otoksia löytyy saitilta yhteensä satakunta, kannattaa selailla.
Koin vähän oudon, vähän mukavan ja vähän pelottavankin hetken, kun eilisillan How I Met Your Mother -jakso piti sisällään Grizzly Bearin sen kappaleen. Jos sarja, jakso tai esitysajankohta olisi ollut mikä tahansa muu, niin olisin tyytynyt varmaan vain hymähtämään – nyt jotkut korkeammat voimat tuntuvat haluavan sanoa tuolla jotain, ehkä. Toistamiseen.
// takeawayshows.com
8. marraskuuta 2009
Sunnuntai: Au Revoir Simone
On pakko tunnustaa: ihastuin Au Revoir Simoneen jo ennen ensimmäisenkään biisin kuulemista. Kun yhtyeen promokuvat ovat tämmöisiä, instrumenttivalikoima koostuu bassosta, rumpukoneista ja synista, nimi on valkattu Tim Burtonin leffasta ja David Lynchkin sanoo suosikikseen, niin what's a boy to do?
Se tykkää.
Kahdeksan biisin esikoinen (albumi vai ep?), Verses of Comfort, Assurance & Salvation on itselläni jäänyt aika pienelle kuuntelulle, vaikka onkin osoittautunut aika mukavaksi paketiksi. Sama kohtalo uhkasi ensimmäistä kuulemaani levyäkin, kakkosalbumi the Bird of Musicia – avausraita the Lucky Onen jälkeen sitä seuranneet kymmenen kappaletta kun eivät tuntuneet enää miltään. Onneksi useamman kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus alkoi kuitenkin koukuttaa yhä enemmän ja esiin nousivat esimerkiksi Dark Halls ja Stars. Tämmöistä tekisi itsenikin kovasti mieli tehdä.
Seuraava albumi, Still Night, Still Light ilmestyi kuluvan vuoden keväällä ja oli itselleni isoihin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Ainakin toistaiseksi levyn alkupuoli on osoittautunut aivan mainioksi, mutta jälkimmäinen puolisko on vielä vähän mitäänsanomaton. Toisaalta ne helmet ovat oikeasti helmiä, kuten vaikkapa Knight of Wands ja All Or Nothing. Aiempia hieman tummasävyisempää albumia ei vielä hyllyssäni ole, mutta pian se pitäisi sinne lisäillä. Vinyylijulkaisu on formaatiltaan tuplakymppituuma, eli siistein mahdollinen ikinä!
Albumin ensimmäisen singlen, Shadowsin musiikkivideo on erityisesti leikkaukseltaan aika mieleeni.
Au Revoir Simone ei ole juuri tämän päivän ajankohtaisin artisti, mutta halusin poimia sen esille vielä seuraavan videolöydöksen takia. Stop motion on edelleen hirmuisen sydän ja lisäksi mainiosta fanivideosta tulee jotenkin kovasti mieleen yksi maailman kivoimmista ihmisistä, joka tamperelaistunee tammikuussa. Terkui!
I was the lucky one – reading letters not writing them.
// Au Revoir Simone MySpacessa
// Still Night, Still Light -albumi Spotifyssa
// Bird of Music -albumi Spotifyssa
Niin tosiaan, jonkinlainen isänpäiväviittaus olisi tietysti ollut tässäkin paikallaan, mutta Au Revoir Simonesta on aika vaikeaa vetää aasinsiltoja ainakaan meidän iskään. Hei hyvää kumminkin, kaikille.
Se tykkää.
Kahdeksan biisin esikoinen (albumi vai ep?), Verses of Comfort, Assurance & Salvation on itselläni jäänyt aika pienelle kuuntelulle, vaikka onkin osoittautunut aika mukavaksi paketiksi. Sama kohtalo uhkasi ensimmäistä kuulemaani levyäkin, kakkosalbumi the Bird of Musicia – avausraita the Lucky Onen jälkeen sitä seuranneet kymmenen kappaletta kun eivät tuntuneet enää miltään. Onneksi useamman kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus alkoi kuitenkin koukuttaa yhä enemmän ja esiin nousivat esimerkiksi Dark Halls ja Stars. Tämmöistä tekisi itsenikin kovasti mieli tehdä.
Seuraava albumi, Still Night, Still Light ilmestyi kuluvan vuoden keväällä ja oli itselleni isoihin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Ainakin toistaiseksi levyn alkupuoli on osoittautunut aivan mainioksi, mutta jälkimmäinen puolisko on vielä vähän mitäänsanomaton. Toisaalta ne helmet ovat oikeasti helmiä, kuten vaikkapa Knight of Wands ja All Or Nothing. Aiempia hieman tummasävyisempää albumia ei vielä hyllyssäni ole, mutta pian se pitäisi sinne lisäillä. Vinyylijulkaisu on formaatiltaan tuplakymppituuma, eli siistein mahdollinen ikinä!
Albumin ensimmäisen singlen, Shadowsin musiikkivideo on erityisesti leikkaukseltaan aika mieleeni.
Au Revoir Simone ei ole juuri tämän päivän ajankohtaisin artisti, mutta halusin poimia sen esille vielä seuraavan videolöydöksen takia. Stop motion on edelleen hirmuisen sydän ja lisäksi mainiosta fanivideosta tulee jotenkin kovasti mieleen yksi maailman kivoimmista ihmisistä, joka tamperelaistunee tammikuussa. Terkui!
I was the lucky one – reading letters not writing them.
// Au Revoir Simone MySpacessa
// Still Night, Still Light -albumi Spotifyssa
// Bird of Music -albumi Spotifyssa
Niin tosiaan, jonkinlainen isänpäiväviittaus olisi tietysti ollut tässäkin paikallaan, mutta Au Revoir Simonesta on aika vaikeaa vetää aasinsiltoja ainakaan meidän iskään. Hei hyvää kumminkin, kaikille.
Tilaa:
Kommentit (Atom)