Minä: the Crash

Jotkut jutut ovat niin tärkeitä, että sen oikeasti ymmärtää vasta niiden poistuttua.

Kesällä 2001 huomasin olevani popnörtti. Loppupuolella kavereita nähdessäni totesin viettäneeni koko kesän sen yhden ihanan Laurenin kanssa – ja kun sain osakseni hämmentyneitä katseita, jouduin punastellen sopertamaan tarkoittaneeni tietenkin sitä Lauren Caught My Eye -biisiä. En usko ihmisten oikein ymmärtäneen.



Pet Sounds -viittailua myöten läpikotaisen täydellistä videota edelsi tietysti jo se the Crashin kaikkein hienoin kappale. Komeimman suomalaisen pop-biisin muistan kuulleeni ensimmäisen kerran Radio Mafian tv-mainoksessa ehkä '98.



Ehdin näkemään yhtyeen livenä vain kolme kertaa. Ensimmäinen oli ekalla festarikokemuksellani, Provinssissa '02. Myöhemmin vastaan kävellyttä Samulia uskaltauduin jopa ujosti keikasta kiittämään.



Seuraavan kerran näin tyypit YO-talolla, syksyllä 2005. New Yorkin then one day, you rocked Tampere -muotoon vaihtunut värssy hymyilyttää edelleen joka kerta kun biisin kuulen.



The Crashissa oli kaikki kohdallaan. Maan huimimmat biisinkirjoitustaidot, soundit, tyyli, uskomattoman hienot videot ja sympaattisin meininki purivat itseeni alusta asti. Harmikseni olen oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana hoksannut yhtyeen olevan kuitenkin ehkä se kaikkein isoin suosikkini, se joka kuvaa minua kaikkein parhaiten.

Neljästä hyvästä albumista suosikkejani ovat huiman vahva Wildlife (tjeu: Phoebe) ja ihanan älytön Melodrama (tjeu: What If I Meet You). Jälkimmäisen ykkössinglen, Still Aliven kuulin ensimmäisen kerran Lapinjärvi-aikanani syksyllä '03. Tanssikohtausaddiktin oli helppo ihastua vähän myöhemmin videoonkin.



The Crash onnistuu edelleen herättämään lähes jokaisella biisillään hirveän määrän tunteita. Viimeiseksi jäänyt keikkamuistoni Provinssista '09 ei olisi voinut olla yhtään parempi; sopivimmassa mahdollisessa seurassa, satapäisen tyttölauman keskellä törröttäessäni nauroin, itkin, hypin ja heiluin enemmän kuin missään koskaan ikinä. Olo tuntui samalta kuin seitsemäntoistavuotiaanakin.



Stayn aikana puristin merkitsevästi kättä. Niin kuin nyt vain popnörtit tekevät.

Where are you gonna go when the night is over?
What are we gonna do when it's time to go?
And what am I gonna do with you?
'Cause we've only got a song by a wonder boy band
We've got a chance, the one dance to understand
That god made Duran Duran for this

So baby don't you turn away
Don't turn away
Baby when you turn away
I'll fade away
Baby don't you turn away
I just wanna hear you say "stay"
Don't you leave me alone this way

'Cause you've got a lonely heart telling from the eyelines
And I've got a lonely heart telling from the tie
So I'm gonna wait for you tonight
But we've only got a song by a wonder boy band
We've got a chance, the one dance to understand
That god made Duran Duran for this

So baby don't you turn away
Don't turn away
Baby when you turn away
I'll fade away
Baby don't you turn away
I just wanna hear you say "stay"
Don't you leave me alone this way

Hey, what are you gonna do?
'Cause I wanna wait for you
What are we gonna say when the time is right?

Baby don't you turn away
Don't turn away
Baby when you turn away
I'll fade away
Baby don't you turn away
I just wanna hear you say "stay"
I just wanna hear you say "stay"
Don't you leave me alone this way

Alkukesäretrospektiivi

Kuten aina blogien kanssa kohdallani tuppaa käymään, koittaa alkuinnostuksen jälkeen sisällöllinen taantuma ja postaustiheys romahtaa - niin näköjään tälläkin kertaa. Pieni kertaus olkoon paikallaan.

Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.

Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:

Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay

Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.

Vaikeus, ah. Hömhöm.

// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa