Toisin kuin jokainen vähänkin vaihtoehtoisemman musiikin ystävä, en ole mitenkään hirmuisissa määrin Sigur Rósin fani. () löytyy hyllystä ja on muutaman kerran läpi soinutkin, mutta muutoin en ole yhtyeeseen oikein koskaan perehtynyt.
Pitäisi, tietysti.
Keulakuva Jónsi on kuitenkin tyystin toista maata. Syksyllä kuultu Boy Lilikoi iski ihan välittömästi hirmuisen kovaa, joten ennakko-odotukset ensi viikon Go Do -sooloalbumia kohtaan olivat vähintäänkin korkealla.
Onneksi eivät missään määrin suotta. Go Do tuntuu äärimmäisen kiehtovalta ja vaikuttavalta heti ensimmäisillä kuunteluilla. Äänet, tasot ja sovitukset ovat herkullisia ja vaikka yleensä sovituksen isoutta karsastankin, toimii se Jónsin kohdalla upeasti. Ehkä jopa välttämättömästi. Kappale toisensa jälkeen vakuuttaa, esimerkiksi kokonaisuuteen nähden vähän surumielisempi Kolnidur jää selkäpiihin väreilemään pidemmäksi aikaa.
Kokonaisuus on tosiaan jotain vähän muuta. Albumi on niin täydellisen kevät kuin olla voi, jokainen kappale tuntuu olevan kukkaan puhkeava, huiman lumoava tuotos. Jos taannoin sanoin tuoreen Joel Almen kuulostavan paikoin siltä, että se vaatii juoksemaan keväiseen ulkoilmaan ja kiskomaan rakkautta keuhkoihin jokaisella vedolla, on Jónsin kohdalla tunne täysin sama – vieläpä ison piirun verran selkeämpänä.
Tapoihini kuuluisi valittaa siitä, että levyllä jokainen kappale tuntuu olevan samasta muotista valettu ja melkein kaikki raidat tuntuvat nojaavan siihen loputtomaan nostatusvaiheeseensa. Jostain syystä ei vain tunnu siltä. Go Do on niin puhdasta ja niin hienoa, että yksittäiset kritiikit jäävät kurkkuun nousevien palojen peittämäksi. On Sigur Róskin onnistunut niillä vähilläkin kuunteluilla allekirjoittanutta itkettämään, mutta Jónsin kohdalla raidat onnistuvat muussakin kuin pohjattoman kaihon herättämisessä. Kuten vaikkapa Grow Till Tall. Albumin elokuvallinen vastine on ilmiselvä; kuunnellessa tunteiden yhtäläisyys talven Where the Wild Things Are -leffaan on lähestulkoon identtinen.
Kaikkien aikojen kevätalbumi kaikkien aikojen keväänä. Suosittelen.
PS. Flow-veikkaus, eikös juu?
// jonsi.com
// Go Do -albumi 3VOOR12:ssa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste XL. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste XL. Näytä kaikki tekstit
2. huhtikuuta 2010
12. tammikuuta 2010
Tiistai: Vampire Weekend
Ah.
Ihh.
Odottelun aika on ohi ja Vampire Weekendin kakkosalbumi Contra kuunneltu.
Kymmenestä raidasta kolme olin ehtinyt kuulemaan ennakkoon; Radio Helsingissä puhkisoitetun avausbiisi Horchatan, White Skyn ja videosinglerenkutus Cousinsin. Vaikka kaikki kolme mainioita kappaleita ovatkin, on ilo huomata niiden olevan albumilla vain keskivertotasoa. Useampi laulu julkaisulla kun ihan oikeasti onnistuu olemaan popmusiikkia ihanimmillaan.
Eilisen Delphicin soundit tuntuivat hioutuneisuudessaan paikoin vähän ärsyttäviltä, kun taas Contra (pun) on henkilökohtaisesti yksi huimimmista korvakarkeista ikinä. Cousinsin paikoittaisia särähtämisiä lukuunottamatta kaikki äänet ovat huiman herkullisia.
Veewee onnistuu jollain maagisella tavalla tekemään hajanaisuudesta yksiselitteisesti hyvyyttä. Albumi itsessään pysyy mukavasti kasassa, mutta monimutkaisten sovitusten ja vähän hajoilevienkin rakenteiden täyttämät kappaleet tasapainoilevat koko levyn ajan itseriittoisen kikkailun ja popnerouden välillä – onnistuen kerta toisensa jälkeen, Clash-viittauksineen kaikkineen. Afro- ja barokkipopin kanssa varovasti flirttaileva Taxi Cab on yhtyettä parhaimmillaan – suunnilleen sen kahdenkymmenen muun biisin ohessa. Yksi esimerkki hienoudesta joka tapauksessa.
Katselen tykkäämiäni asioita aina niiden vaaleanpunaisten lasien läpi ja Vampire Weekendiä olen fanitellut pidemmän aikaa, erityisen kovasti viime kesän toiseksi parhaan keikkakokemuksen jälkeen. Siitäkin huolimatta olin tietyssä määrin epäuskoinen toisen täysosuman suhteen; nimikkodebyytti kun oli vaan niin hyvä, ettei toinen vain voi samassa onnistua. Ihanuus oli taas olla väärässä, vuoden päässä häämöttävä top-listailu on saanut yhden takuuvarman nimen.
En ole varmaan aiemmin ikinä tuntenut yhtä kovaa ihastusta jotain levyä kohtaan. Seminimikappale I Think Ur a Contra on päätöksenä ihan erityisen sydän.
// Vampire Weekend MySpacessa
// Contra-albumi 3VOOR12:ssa
Ihh.
Odottelun aika on ohi ja Vampire Weekendin kakkosalbumi Contra kuunneltu.
Kymmenestä raidasta kolme olin ehtinyt kuulemaan ennakkoon; Radio Helsingissä puhkisoitetun avausbiisi Horchatan, White Skyn ja videosinglerenkutus Cousinsin. Vaikka kaikki kolme mainioita kappaleita ovatkin, on ilo huomata niiden olevan albumilla vain keskivertotasoa. Useampi laulu julkaisulla kun ihan oikeasti onnistuu olemaan popmusiikkia ihanimmillaan.
Eilisen Delphicin soundit tuntuivat hioutuneisuudessaan paikoin vähän ärsyttäviltä, kun taas Contra (pun) on henkilökohtaisesti yksi huimimmista korvakarkeista ikinä. Cousinsin paikoittaisia särähtämisiä lukuunottamatta kaikki äänet ovat huiman herkullisia.
Veewee onnistuu jollain maagisella tavalla tekemään hajanaisuudesta yksiselitteisesti hyvyyttä. Albumi itsessään pysyy mukavasti kasassa, mutta monimutkaisten sovitusten ja vähän hajoilevienkin rakenteiden täyttämät kappaleet tasapainoilevat koko levyn ajan itseriittoisen kikkailun ja popnerouden välillä – onnistuen kerta toisensa jälkeen, Clash-viittauksineen kaikkineen. Afro- ja barokkipopin kanssa varovasti flirttaileva Taxi Cab on yhtyettä parhaimmillaan – suunnilleen sen kahdenkymmenen muun biisin ohessa. Yksi esimerkki hienoudesta joka tapauksessa.
Katselen tykkäämiäni asioita aina niiden vaaleanpunaisten lasien läpi ja Vampire Weekendiä olen fanitellut pidemmän aikaa, erityisen kovasti viime kesän toiseksi parhaan keikkakokemuksen jälkeen. Siitäkin huolimatta olin tietyssä määrin epäuskoinen toisen täysosuman suhteen; nimikkodebyytti kun oli vaan niin hyvä, ettei toinen vain voi samassa onnistua. Ihanuus oli taas olla väärässä, vuoden päässä häämöttävä top-listailu on saanut yhden takuuvarman nimen.
En ole varmaan aiemmin ikinä tuntenut yhtä kovaa ihastusta jotain levyä kohtaan. Seminimikappale I Think Ur a Contra on päätöksenä ihan erityisen sydän.
// Vampire Weekend MySpacessa
// Contra-albumi 3VOOR12:ssa
Tilaa:
Kommentit (Atom)