Joulukalenteri: Suffering Season; Halo; Perfect Eyes; Take Me Over; Flea Market; Artificial Snow

Huh.

Joulufiilis iskee kummasti päälle, kun lokaatioksi vaihtuu kotikoti. Etenkin, kun kaikki on jo etukäteen valmiiksi laitettu ja siivottu.

Ajanpuutteen vuoksi joulukalenterini varsinainen taka-ajatus jää ehkä vähän myöhemmäksi, mutta luukkubiisit otettakoon vielä huomista vaille loppuun - taas vähän kirien.

Woods on mennyt minulta jostain syystä aiemmin tyystin ohi. Yhtyeen viimeisin albumi julkaistiin Woodsistilla viime keväänä, ja Suffering Season -raita on ilahduttanut viime päiviäni. Erityisesti vokaalien käsittely ihastuttaa.

Woods - Suffering Season

CEOn Beyoncé-cover Halo on juuri niin kova kuin mihin ensin mainitun kohdalla on osannut tottuakin. Ah.



Superupea MillionYoung saa levyn ulos helmikuussa ja esikoissingle Perfect Eyes on, oh, tyrmäävä. Kauneutta ja säröä, yksinkertaista ihanuutta. Kuulostaa kovasti ensi vuodelta. Ehkä kuluneen vuoden shoegazet vaihtuvat silloin yleisemmälläkin tasolla vähän pirteämmäksi.



Cut Copyn uusi tuleminen on tällä kertaa vähän helpompi pala kuin kesän Where I'm Going - josta itse tosin tykkäsin aika hurjasti. Reippaasti soittoa saanut Take Me Over on varsin kelpo myös. Uusi levy kiinnostaa, keikkakin taas varovasti ehkä.



Hot Chipin ja Calvin Harrisin kaveri ja tietynasteinen soundalike David E. Sugar pistää debyytin ulos alkuvuodesta. Sopii odotella, koska ainakin tuore Flea Market on ihan älyttömän koukuttava raita.



Bradford Cox eli Atlas Sound tiputtelee tavaraa bittiavaruuteen tuon tuosta; syksy on ollut mixtapeja täynnä ja sopivasti joulun alle tulee vähän ajankohtainen kappalekin. Artificial Snow olkoon siis aatonaaton virallinen ääniraita.



Uijui. Huomenna viimeinen luukku ja toivottavasti arvoinen päätös. Jännää!

Perjantai: ceo

Väsäilen ekaa julkkaani ikinä! Jännää. Tammerfestin aikana järjestettävän Indiaaniklubin ja Groovy Goosen nelipäiväinen yhteisjuttu Valossa tulee olemaan aika siisti – tosin itse pääsen paikalle vain keskiviikoksi, kun sitten pitääkin rientää jo kohti Saksaa. Tuota ennen Inkkareita vietetään vielä kertaalleen, jo ensi viikon lauantaina.

En tiedä ceosta juuri mitään. Sen kuitenkin, että yhtyeen / tyypin debyyttipitkäsoitto White Magic ilmestyy Modularin toimesta kesäkuun lopulla. Ensisingle Come With Me on mukavan simppeliä tanssi-indietä just sillee modularisti – ja ehkä vähän jj:sti. Ja sillä on Totoro! Sydän.



Tykkään. Tätäkin voisi lauantaina soitella. Artsumpi albumiteaser Prologue on aika siisti myös.



Hiljalleen alkaa tympiä tämä googlauskelvottomien artistien kasti – ceo ei ole sekään siitä löydettävimmästä päästä. Onneksi sentään parhaasta.

--

Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Simon & Garfunkel - the Only Living Boy in New York

Eilisen biisivalkkaus oli helppo, mutta tämänpäiväinen taas rahtusen hankalampi.

Hautajaisiani en ole koskaan liiemmälti ajatellut. Ei kiinnosta – enhän minä sinne pääse! Kun omaan kuolemaankin on vielä kolme neljännesvuosisataa jäljellä, ei soundtrackin etsiminen tunnu liian läheiseltä.

Kun oma elämä on osoittautunut kaikessa käsikirjoittuneisuudessaan hyvinkin elokuvamuotoiseksi, olisi hautajaisia mukava ajatella leffan viimeisenä kohtauksena. Kun omaiset kaivavat nenäliinojaan ja se eturivissä istuva, edelleen ikäisekseen käsittämättömän vetävän näköinen lyyli hymyilee muistaessaan kesken kaiken sen yhden hassun yhteisen jutun sieltä vuosisadan alusta, napataan vielä yksi lyhyehkö kokokuva kohtisuoraan ihmisistä ja laitetaan ruutu mustaksi.

Futuralla kirjoitetuissa lopputeksteissä soi Simon & Garfunkelin the Only Living Boy in New York.

Silleen mää meen.



--

Ajoin tänään parran ja viikset pois. Naama tuntuu hölmöltä. Haluan leukaperät.

// ceo kotisivuillaan