Väsäilen ekaa julkkaani ikinä! Jännää. Tammerfestin aikana järjestettävän Indiaaniklubin ja Groovy Goosen nelipäiväinen yhteisjuttu Valossa tulee olemaan aika siisti – tosin itse pääsen paikalle vain keskiviikoksi, kun sitten pitääkin rientää jo kohti Saksaa. Tuota ennen Inkkareita vietetään vielä kertaalleen, jo ensi viikon lauantaina.
En tiedä ceosta juuri mitään. Sen kuitenkin, että yhtyeen / tyypin debyyttipitkäsoitto White Magic ilmestyy Modularin toimesta kesäkuun lopulla. Ensisingle Come With Me on mukavan simppeliä tanssi-indietä just sillee modularisti – ja ehkä vähän jj:sti. Ja sillä on Totoro! Sydän.
Tykkään. Tätäkin voisi lauantaina soitella. Artsumpi albumiteaser Prologue on aika siisti myös.
Hiljalleen alkaa tympiä tämä googlauskelvottomien artistien kasti – ceo ei ole sekään siitä löydettävimmästä päästä. Onneksi sentään parhaasta.
--
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Simon & Garfunkel - the Only Living Boy in New York
Eilisen biisivalkkaus oli helppo, mutta tämänpäiväinen taas rahtusen hankalampi.
Hautajaisiani en ole koskaan liiemmälti ajatellut. Ei kiinnosta – enhän minä sinne pääse! Kun omaan kuolemaankin on vielä kolme neljännesvuosisataa jäljellä, ei soundtrackin etsiminen tunnu liian läheiseltä.
Kun oma elämä on osoittautunut kaikessa käsikirjoittuneisuudessaan hyvinkin elokuvamuotoiseksi, olisi hautajaisia mukava ajatella leffan viimeisenä kohtauksena. Kun omaiset kaivavat nenäliinojaan ja se eturivissä istuva, edelleen ikäisekseen käsittämättömän vetävän näköinen lyyli hymyilee muistaessaan kesken kaiken sen yhden hassun yhteisen jutun sieltä vuosisadan alusta, napataan vielä yksi lyhyehkö kokokuva kohtisuoraan ihmisistä ja laitetaan ruutu mustaksi.
Futuralla kirjoitetuissa lopputeksteissä soi Simon & Garfunkelin the Only Living Boy in New York.
Silleen mää meen.
--
Ajoin tänään parran ja viikset pois. Naama tuntuu hölmöltä. Haluan leukaperät.
// ceo kotisivuillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti