Maanantain kesähitti: Lina

Maanantain Huipparikrapulaan napataan taas artisti, josta en tiedä oikein mitään. Se on Columbiasta ja saman paikkakunnan Toro Y Moin kaveri, kai. Se tykkää – ei, rakastaa – Sonic Youthia. Se tekee aika erinomaista tanssimusiikkia. Se on Les Sins.



Les Sinsin biiseissä kiteytyy kaikki, mikä on tanssimusiikissa aina tärkeintä. Biisit kuten Lina ovat juuri sopivan mainstreamia, että niiden tahdissa voisi heilua aamukolmelta niin täyteisellä tanssilattialla kuin yksin Eteläpuistossakin – mutta niistä löytyy lisäksi sen verran särmää ja kiinnostavuutta, että niitä jaksaa nyökytellä myös kotonakin.

Helppoa, mutta kiinnostavaa. Näin minä neljäneloseni haluan.

--

Day 27 - A song that you wish you could play
Pnau (w/ Ladyhawke) - Embrace

Neljänneksiviimeiseen kohtaan kelpaisi vastaukseksi käytännössä oikeastaan mikä tahansa blogissa jakamani biisi. Jos soittotaidosta siis puhutaan.

Mutta jotta vastaus olisi edes rahtusen kiinnostavampi, niin tulkitaan tahallaan vähän toisin.

Olen nyt reippaan vuoden ajan rampannut soittelemassa levyjä pääasiassa Valossa ja kivaa on ollut. Soitoissa on kuitenkin vain se vika, että kun lokaatio ei oikein tanssimiseen sovi, menee se -jalkoja vipattava osuuteni aina tietyllä tapaa harakoille. Haluaisinkin hirmuisesti päästä soittelemaan ihan oikeaan diskoympäristöönkin – ehkäpä se joskus vielä onnistuukin.

Mutta niin; toivoisin, että voisin soittaa joskus lattiakutsuna ehkä sen maailman upeimman tanssibiisin.



Pnaun Embracessa on vain se vika, että silloin haluaisin olla myös itse hyppimässä siellä lattiallakin.

Varaan myös pöytäoption.

--