Parin päivän kirjoitustauon jälkeen oli tarkoitus rustailla hitusen perehtyvämpiä postauksia, mutta juhannusta tuli vietettyä sen verran kaksin käsin ja liioilla unilla, ettei maanantaissa ole vielä tarpeeksi puhtia. Huomisessa ehkä.
Viikon aloitukseen voisi kuulua jalkapallon ja ökymuusin lisäksi jotain tuoretta ja toimivaa musiikkia. Kuten Get Peoplen ultrafreesi Deity-raita.
... mutta todellisuudessa päässäni soi koko ajan vain Minä. Kymppilinjan kauniiden poikien puhelaulantaa tuskin lähtisin suosikiksi nimittelemään, eikä uusi Mariskakaan juuri kiinnosta – mutta niin vain saan yhteistyön soimaan päässä tunnista toiseen.
Olivat teoksen taiteelliset ansiot sitten missä hyvänsä, ei höpöhöpökertosäettä ilahduttavampaa oikein tähän hätään ole. Parissa lauseessa sanotaan oikeastaan kaikki, mitä ikinä pitääkään sanoa ja juuri oikealla tavalla.
Onneksi vastaavaa sisältöä olen löytänyt kuultujen rivien välistä joskus itsekin. Ainakin jälkikäteen.
Tahdon juuri tuollaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti