Tampere on ensi viikonlopun ajan taas Suomen siistein kaupunki. 'Sparksissa käydään läpi tänään ennakkoon Monsters of Popin esiintyjät ja arvotaan postauksen päätteeksi lippuja keikoille! Jee!
Torstai, Telakka
Techniquessa on tuttuja, mutta muutenkin kiinnostaa. Lazer Eye -biisin livenauhoite(?) kuulostaa älyttömän siistiltä – sopivassa suhteessa uutta aaltoa ja roskarokkia, eikä rumpukonefilleihin voi olla ihastumatta. Erittäin lupaava.
Murmansk tuli skippailtua muistaakseni viime syksyn Lost in Musicissa, mutta ehkäpä pienemmällä lavalla yhtye voisi innostaa enemmän. Shoegazesävyt kyllä viehättävät, mutta ihan täysillä biisit eivät vieläkään itselleni uppoa.
Lempibändi Pintandwefall tulee nähtyä ekaa kertaa sitten kevään. Välissä ilmestynyt ep on jäänyt melko pienelle soitolle, mutta pari biisiä siltä ja sopivassa suhteessa vanhemmilta niin ah – loistokeikan ainekset ovat taas kasassa. Näin yhtyeen kaksi ja puoli vuotta sitten ensimmäisen kerran juuri Telakalla ja hullaannuin täysin – ykköslevyn huikeat soundit kun toimivat lokaatiossa ihan täydellisesti. Aiai, kivaa!
Torstai, Klubi
MOPin Klubi-osio starttaa Göteborg-indiellä, jes. Ihan siihen tyypillisimpään, ylisiistiin paikallissoundiin Ikons ei natsaa, mutta postpunkimpi meno iskee ihan kivasti ainakin ennakkoon. Intensiivinen.
Festareiden isoin nimi tulee Uudesta-Seelannista. Sub Pop -akti the Ruby Suns seikkailee aika ihanan oloisessa psykedeliamaailmassa ja voisi hyvinkin olla yksi viikonlopun lumoavimmista keikkakokemuksista. Kenya Dig It on aika ihh.
Rättö ja Lehtisalo olivat viimeksi jokseenkin absurdi paikkaus Those Dancing Daysille, eikä soitto uponnut sitten ollenkaan. Passaan, ehkä.
Perjantai, Telakka
Cosmobile on tullut nähtyä vuoden sisään pariinkin otteeseen ja livenä yhtye toimiikin aika mukavasti. Vähän perus, mutta paikallaan.
Islajaa ei tullut Flow'ssa nähtyä, mutta täällä voisi taas katsastaakin. Hyvä on.
Perjantai-illan Ruotsi-indiet osa 1/2; Francis on upouusi tuttavuus ja kuulostaa ennakkoon ihan kivalta. Helppoa, kevyttä, symppistä – ja aika kotikutoista.
Perjantai, Klubi
Them Bird Thingsistä ovat intoilleet ihan kaikki, mutta itselleni viimevuotinen debyyttialbumi ja keikkakokemus olivat aika kädenlämpöisiä. Kakkoslevy on ilmeisesti juurikin ilmestynyt, ehkäpä tällä kertaa innostuisin enemmän.
I Was a Teenage Satan Worshipper toimii tunnetusti livenä aina, vetävää keikkaa sopii siis taas odotella.
Brittiakti Baddiesin missaaminen viime kesän Provinssissa oli pienoinen harmistus, mutta revanssi käytettäköön siis hyvin. Yksittäiset biisit eivät varsinaisesti vielä tajuntaa räjäytä, mutta liveltä uskoisin voivan odottaa paljon.
Perjantai-illan päättäjänä on sitten se festareiden henkkoht-lempparini. Kevään Jyrockissa götanmaalainen Bye Bye Bicycle oli ihan täydellinen. Vähän niinkö Drums tai Smiths tai Cats on Fire, mutta ruotsalainen! Kannattaa tutustua viimeistään nyt, tämä on ihan parhautta.
Loppuun vielä jalalla koreasti Sheikki Sheikkien tahtiin, kyllä indiepoikien ja -tyttöjen kelpaa.
Lauantai, Telakka
Lauantaina iltapäivällä järkkäillään Telakalla Poppimonsterit-tapahtuma, jossa esiintyy mainio Sintti Silmusuu ja uusi tuttavuus, joensuulainen Varatiikerit. Koko perheelle suunnattuun juttuun on vapaa sisäänpääsy.
Poppimonstereiden jälkeen kannattaa suunnata Niagaraan, jossa esitetään ehkäpä sen maailman parhaan levy-yhtiön, Sub Popin musiikkivideoretrospektiivi. Vapaa sisäänpääsy myös tänne.
Telakan illan starttaa henkiin herännyt Burning Hearts, joka on osoittautunut viime aikoina yhdeksi lupaavimmista kotimaisista. Uusi materiaali hivelee korvia, eikä vanhemmassakaan ole valittamista – erittäin odotettu juttu siis.
Jo pariin otteeseen nähty Shine 2009 kuulostaa edelleen erittäin tuoreelta – tai siis, ysikahdelta. Kovaa nostetta sekä täällä että ulkomailla ja ansaitusti vieläpä, Telakan lauantai on kyllä mitä kovin.
Etenkin kun sen päättää ihan mainio Jaakko Eino Kalevi. Tykkäilen.
Lauantai, Klubi
Valittamista ei ole myöskään Klubin puolella. Uutta tavaraa ulos saanut KA SO RE kiinnostaa pitkästä aikaa nähtävänä hurjasti – niinkuin olisi kiinnostanut myös tyypin vieläkin isommassa hypessä oleva Femme en Fourrure. Bunnies kolahtelee.
Oih, Flow-missaus korvautuu nyt, kun Villa Nah on toivon mukaan Tampereellakin mitä mainioin. Tiuhassa soitossa ja tiuhassa kuuntelussa, erittäin jei. Näkikö joku tyypit eilen Taiteiden yön salakeikoilla?
Ranskaelektroinnostus on laantunut itseltäni sen verran, ettei lauantain isoin juttu Danger tunnu enää ihan niin huikealta. Keikalta odotan kuitenkin vahvaa tanssittavuutta ja ennen kaikkea supersiistejä visuja, esteettisyys kun tuntuu projektissa olevan isosti läsnä. Kiinnostava buukkaus joka tapauksessa.
--
Ja sit! 'Sparksin lukijoille tarjoutuu nyt siis mahdollisuus voittaa liput Monsters of Popiin.
Kaikkien hyvin vastanneiden kesken arvotaan kolme onnellista, jotka saavat nimen listalle haluamalleen keikalle – itselleen ja avecille. Vastausaika päättyy maanantaina kello 23:59, tuloksista ilmoitellaan sitten tiistaiaamuna sekä blogissa että suoraan voittajille.
Arvontaan osallistut lähettämällä vastauksesi ja yhteystietosi osoitteeseen jyri.ohman@ikimono.fi – tai vastaamalla kysymykseen 'Sparksin Facebook-sivulla.
Niin ja se kysymys, ah. Mitä biisiä odotat MOPissa kaikkein eniten?
Onnea kisaan ja nähään MOPissa!
// Monsters of Pop kotisivuillaan
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Monsters of Pop. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Monsters of Pop. Näytä kaikki tekstit
28. elokuuta 2010
8. heinäkuuta 2010
Torstain lempiasiat
Torstai on täynnä lempiasioita.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!
Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.
Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:
Yes no maybe.
Eikä tässä vielä kaikki.
Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).
Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.
Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.
Uskonpa että nukun tänään hyvin.
6. syyskuuta 2009
Vknlpp: Monsters of Pop ja häät
Ts. aktiiviviikonloppu pt 2 takana. Perjantai meni sujuvasti ensin häävaatteita ostellessa (puvuttomuudesta huolimatta - tai juuri siksi - onnistuin näyttämään aika poikkeuksellisen siistiltä) ja sitten Monsters of Poppaillessa Telakalla ja Klubilla.
Telakan tarjonnan avasi Mesmer, jonka yhteydessä käytettävä "pohjoismaisen indiekentän parhaiten varjeltu salaisuus" ei lunastanut koko odotuksia, mutta toimi silti ihan mukavasti. Tyyli vaiheili alun shoegazingeistä tiettyyn psykedeliaan ja päättyi jo jonkinasteiseen coreen, mutta tarjosi ainakin erittäin intensiivisen tuokion. Soundimaailma jäi ehkä turhan paljon ison äänivallin varaan, mutta fiilis ja eläytyminen oli tosiaan kiitettävällä tasolla. Kakkosena esiintynyt Manna tarjosi Joensuu-Mikon avustuksella melko kivuttoman jatkumon, sillä alku tästäkin oli jonkinasteista kenkiintuijottelua - joskin loppua kohden anti muuttuikin enemmän laulaja-lauluntekijä -suuntaan. Ihan ok keikka tämäkin. Varsin mainio ylläri olikin kuitenkin the Rollstons, jolle voisi ensikokemuksen perusteella luovuttaa rohkeasti jo jonkinasteista Suomen Shins- tai Vampire Weekend -viittaa. Erittäin toimivaa ja sympaattista indieilyä, äänimaailmakin toimi oikein kivasti. Tyypit ovat näemmä julkaisseet juuri neljännen (!) studiolättynsä, en oikein tajua miten tämä on nimeä lukuunottamatta aiemmin mennyt itseltäni tyystin ohi.
Klubilla ensimmäisenä soitteli kevään katkeransuloisenkuuluisissa tupareissani missaamamme MFMB, joka tietystä epätasaisuudestaan huolimatta oli varsin vakuuttava porukka. Erityisesti alun ja keskivaiheen pienehkö laahaus unohtui tehokkaasti muutaman viimeisen biisin aikana, ja yhtyeen räväkkä elektroindie toimikin parhaiten siirtyessään paikoin kovinkin ärhäkäksi tanssipunkiksi. Tykkäsin, haluan nähdä toistekin. Kauan odottamani Magenta Skycode puolestaan jätti aktinsa lyhyen keston vuoksi pienoisen pettymyksen, mutta itse soitto olikin sitten aika mahtavaa. Kun setti alkoi vielä Luvher Oh Haterilla, joka nyt vaan on se biisi ja uudetkin toimivat naiskuorosta huolimatta aika lupaavasti, oli kokemus jo aika elämys. Onneksi projekti on uuden tulevan levyn myötä ilmeisesti taas aktivoitumassa. Kevään kovimman obsessionimikkobiisin esittäjä Those Dancing Days tosiaan harmittavasti joutui perumaan ja tilalle jollain hämärällä logiikalla pestattu Rättö & Lehtisalo oli sitä mitä on tullut nähtyä aiemminkin, tänä kesänä vielä pariin otteeseen Röyhkän kanssa. Ihan hauskaa, mutta ei nyt missään määrin oma juttuni. Aika puuduttavia hevilopetuksia, mieli teki lähteä jo aika moneen kertaan kesken viimeisten lopettelujen.
Lauantain popit jouduin tosiaan valitettavasti passaamaan (oliko siellä siistiä?), kun siirryin Lahteen / Hollolaan saattamaan Mikkoa ja Veeraa vihille. Kun en aiemmin ole häissä poikennut ja kyseinen pariskunta on niitä yhteensopivimpia tuntemiani, oli koko tilaisuus aika ihana - ja kirkko-osuus lievistä Jumalallergioista välittämättä melkoisen koskettava. Hääjuhlassa soittelin ohjelmien ja pakollisten valssien (vaikka itse hää- oli tietysti älyttömän kaunis) välissä nelisen tuntia söpöily- & kivailumusiikkia. Piakkoin pitäisi kasailla nuo parille vielä fyysiC:n muotoon jälkifiilistelyjä varten.
Sen verran myöhään pääsin Lahdesta junailemaan, että Valon sunnuntaibrunssi Indiaaniklubilisukkeilla jäi harmittavasti väliin. Seuraavan kerran soittelemaan pääsen kuitenkin taas jo vajaan parin viikon kuluttua, kivvaa.
Telakan tarjonnan avasi Mesmer, jonka yhteydessä käytettävä "pohjoismaisen indiekentän parhaiten varjeltu salaisuus" ei lunastanut koko odotuksia, mutta toimi silti ihan mukavasti. Tyyli vaiheili alun shoegazingeistä tiettyyn psykedeliaan ja päättyi jo jonkinasteiseen coreen, mutta tarjosi ainakin erittäin intensiivisen tuokion. Soundimaailma jäi ehkä turhan paljon ison äänivallin varaan, mutta fiilis ja eläytyminen oli tosiaan kiitettävällä tasolla. Kakkosena esiintynyt Manna tarjosi Joensuu-Mikon avustuksella melko kivuttoman jatkumon, sillä alku tästäkin oli jonkinasteista kenkiintuijottelua - joskin loppua kohden anti muuttuikin enemmän laulaja-lauluntekijä -suuntaan. Ihan ok keikka tämäkin. Varsin mainio ylläri olikin kuitenkin the Rollstons, jolle voisi ensikokemuksen perusteella luovuttaa rohkeasti jo jonkinasteista Suomen Shins- tai Vampire Weekend -viittaa. Erittäin toimivaa ja sympaattista indieilyä, äänimaailmakin toimi oikein kivasti. Tyypit ovat näemmä julkaisseet juuri neljännen (!) studiolättynsä, en oikein tajua miten tämä on nimeä lukuunottamatta aiemmin mennyt itseltäni tyystin ohi.
Klubilla ensimmäisenä soitteli kevään katkeransuloisenkuuluisissa tupareissani missaamamme MFMB, joka tietystä epätasaisuudestaan huolimatta oli varsin vakuuttava porukka. Erityisesti alun ja keskivaiheen pienehkö laahaus unohtui tehokkaasti muutaman viimeisen biisin aikana, ja yhtyeen räväkkä elektroindie toimikin parhaiten siirtyessään paikoin kovinkin ärhäkäksi tanssipunkiksi. Tykkäsin, haluan nähdä toistekin. Kauan odottamani Magenta Skycode puolestaan jätti aktinsa lyhyen keston vuoksi pienoisen pettymyksen, mutta itse soitto olikin sitten aika mahtavaa. Kun setti alkoi vielä Luvher Oh Haterilla, joka nyt vaan on se biisi ja uudetkin toimivat naiskuorosta huolimatta aika lupaavasti, oli kokemus jo aika elämys. Onneksi projekti on uuden tulevan levyn myötä ilmeisesti taas aktivoitumassa. Kevään kovimman obsessionimikkobiisin esittäjä Those Dancing Days tosiaan harmittavasti joutui perumaan ja tilalle jollain hämärällä logiikalla pestattu Rättö & Lehtisalo oli sitä mitä on tullut nähtyä aiemminkin, tänä kesänä vielä pariin otteeseen Röyhkän kanssa. Ihan hauskaa, mutta ei nyt missään määrin oma juttuni. Aika puuduttavia hevilopetuksia, mieli teki lähteä jo aika moneen kertaan kesken viimeisten lopettelujen.
Lauantain popit jouduin tosiaan valitettavasti passaamaan (oliko siellä siistiä?), kun siirryin Lahteen / Hollolaan saattamaan Mikkoa ja Veeraa vihille. Kun en aiemmin ole häissä poikennut ja kyseinen pariskunta on niitä yhteensopivimpia tuntemiani, oli koko tilaisuus aika ihana - ja kirkko-osuus lievistä Jumalallergioista välittämättä melkoisen koskettava. Hääjuhlassa soittelin ohjelmien ja pakollisten valssien (vaikka itse hää- oli tietysti älyttömän kaunis) välissä nelisen tuntia söpöily- & kivailumusiikkia. Piakkoin pitäisi kasailla nuo parille vielä fyysiC:n muotoon jälkifiilistelyjä varten.
Sen verran myöhään pääsin Lahdesta junailemaan, että Valon sunnuntaibrunssi Indiaaniklubilisukkeilla jäi harmittavasti väliin. Seuraavan kerran soittelemaan pääsen kuitenkin taas jo vajaan parin viikon kuluttua, kivvaa.
3. syyskuuta 2009
Torstai: How I Met Your Mother
Olen ollut pienen ikäni komediasarjojen suurkuluttaja, mutta tänä kesänä olen palannut taas hirmuisiin katselumaratoneihin. Officen tuhottomista tankkauksista aiemmin jo mainitsinkin, mutta muitakin juttuja olen kesäöihini löytänyt; ainakin Curb Your Enthusiasm, Black Books, Flight of the Conchords, Parks and Recreations, Extras ja the Mighty Boosh ovat kaikki olleet katselulistalla - osa jo ties monettako kertaa. Jenkki-Officen jälkeen parhaimmaksi uudeksi löydöksi on kuitenkin osoittautunut yllättäen How I Met Your Mother.
Parin suosittelun jälkeen intouduin vihdoin HIMYM:ia (jos your kirjotettais ur niin sithän se ois HI MUM!) katsomaan, tosin aluksi aika skeptisellä asenteella. Enkä tätä itse uusiksi Frendeiksi luonnehtisikaan - onneksi, sillä HIMYM on jotain paljon parempaa. Dialogi on parhaimmillaan erinomaisen nokkelaa ja hahmot sympaattisia, joskaan eivät aivan samalla inhimillisyyden tasolla Officen kanssa pääsekään. Hahmojen asenteisiin on kuitenkin tässäkin melko helppo samaistua isommissakin määrin ja elävän elämän vastineita ei ole vaikea löytää. Parasta sarjassa on kuitenkin juonen jatkuva eteneminen ja kehittyminen - ja lisäksi uusissa jaksoissa tehdään jatkuvasti pieniä viittauksia vanhoihin. Aktiivinen katsoja palkitaan toistuvilla nauruilla ja jopa tietynasteisilla sisäpiirivitseillä.
Oikeasti hyvä - siispä suosittelen.
Monsters of Pop alkaa tänään myös, mutta joudun tyytymään festareissa vain perjantaihin - silloin tosin sekä Telakan että Klubin tarjontaan. Telakka oli suunnitelmissa tänäänkin, mutta oli ehtinyt ilmeisesti loppuunmyymään, toivottavasti huomenna ei ole sama tilanne. Lauantain taas joudun häävisitoinnin takia skippailemaan. Pahus - mikseivät ihmiset suunnittele naimisiinmenojaan keikkakalenterien mukaan?
Parin suosittelun jälkeen intouduin vihdoin HIMYM:ia (jos your kirjotettais ur niin sithän se ois HI MUM!) katsomaan, tosin aluksi aika skeptisellä asenteella. Enkä tätä itse uusiksi Frendeiksi luonnehtisikaan - onneksi, sillä HIMYM on jotain paljon parempaa. Dialogi on parhaimmillaan erinomaisen nokkelaa ja hahmot sympaattisia, joskaan eivät aivan samalla inhimillisyyden tasolla Officen kanssa pääsekään. Hahmojen asenteisiin on kuitenkin tässäkin melko helppo samaistua isommissakin määrin ja elävän elämän vastineita ei ole vaikea löytää. Parasta sarjassa on kuitenkin juonen jatkuva eteneminen ja kehittyminen - ja lisäksi uusissa jaksoissa tehdään jatkuvasti pieniä viittauksia vanhoihin. Aktiivinen katsoja palkitaan toistuvilla nauruilla ja jopa tietynasteisilla sisäpiirivitseillä.
Oikeasti hyvä - siispä suosittelen.
Monsters of Pop alkaa tänään myös, mutta joudun tyytymään festareissa vain perjantaihin - silloin tosin sekä Telakan että Klubin tarjontaan. Telakka oli suunnitelmissa tänäänkin, mutta oli ehtinyt ilmeisesti loppuunmyymään, toivottavasti huomenna ei ole sama tilanne. Lauantain taas joudun häävisitoinnin takia skippailemaan. Pahus - mikseivät ihmiset suunnittele naimisiinmenojaan keikkakalenterien mukaan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)