Vknlpp: Monsters of Pop ja häät

Ts. aktiiviviikonloppu pt 2 takana. Perjantai meni sujuvasti ensin häävaatteita ostellessa (puvuttomuudesta huolimatta - tai juuri siksi - onnistuin näyttämään aika poikkeuksellisen siistiltä) ja sitten Monsters of Poppaillessa Telakalla ja Klubilla.


Telakan tarjonnan avasi Mesmer, jonka yhteydessä käytettävä "pohjoismaisen indiekentän parhaiten varjeltu salaisuus" ei lunastanut koko odotuksia, mutta toimi silti ihan mukavasti. Tyyli vaiheili alun shoegazingeistä tiettyyn psykedeliaan ja päättyi jo jonkinasteiseen coreen, mutta tarjosi ainakin erittäin intensiivisen tuokion. Soundimaailma jäi ehkä turhan paljon ison äänivallin varaan, mutta fiilis ja eläytyminen oli tosiaan kiitettävällä tasolla. Kakkosena esiintynyt Manna tarjosi Joensuu-Mikon avustuksella melko kivuttoman jatkumon, sillä alku tästäkin oli jonkinasteista kenkiintuijottelua - joskin loppua kohden anti muuttuikin enemmän laulaja-lauluntekijä -suuntaan. Ihan ok keikka tämäkin. Varsin mainio ylläri olikin kuitenkin the Rollstons, jolle voisi ensikokemuksen perusteella luovuttaa rohkeasti jo jonkinasteista Suomen Shins- tai Vampire Weekend -viittaa. Erittäin toimivaa ja sympaattista indieilyä, äänimaailmakin toimi oikein kivasti. Tyypit ovat näemmä julkaisseet juuri neljännen (!) studiolättynsä, en oikein tajua miten tämä on nimeä lukuunottamatta aiemmin mennyt itseltäni tyystin ohi.

Klubilla ensimmäisenä soitteli kevään katkeransuloisenkuuluisissa tupareissani missaamamme MFMB, joka tietystä epätasaisuudestaan huolimatta oli varsin vakuuttava porukka. Erityisesti alun ja keskivaiheen pienehkö laahaus unohtui tehokkaasti muutaman viimeisen biisin aikana, ja yhtyeen räväkkä elektroindie toimikin parhaiten siirtyessään paikoin kovinkin ärhäkäksi tanssipunkiksi. Tykkäsin, haluan nähdä toistekin. Kauan odottamani Magenta Skycode puolestaan jätti aktinsa lyhyen keston vuoksi pienoisen pettymyksen, mutta itse soitto olikin sitten aika mahtavaa. Kun setti alkoi vielä Luvher Oh Haterilla, joka nyt vaan on se biisi ja uudetkin toimivat naiskuorosta huolimatta aika lupaavasti, oli kokemus jo aika elämys. Onneksi projekti on uuden tulevan levyn myötä ilmeisesti taas aktivoitumassa. Kevään kovimman obsessionimikkobiisin esittäjä Those Dancing Days tosiaan harmittavasti joutui perumaan ja tilalle jollain hämärällä logiikalla pestattu Rättö & Lehtisalo oli sitä mitä on tullut nähtyä aiemminkin, tänä kesänä vielä pariin otteeseen Röyhkän kanssa. Ihan hauskaa, mutta ei nyt missään määrin oma juttuni. Aika puuduttavia hevilopetuksia, mieli teki lähteä jo aika moneen kertaan kesken viimeisten lopettelujen.

Lauantain popit jouduin tosiaan valitettavasti passaamaan (oliko siellä siistiä?), kun siirryin Lahteen / Hollolaan saattamaan Mikkoa ja Veeraa vihille. Kun en aiemmin ole häissä poikennut ja kyseinen pariskunta on niitä yhteensopivimpia tuntemiani, oli koko tilaisuus aika ihana - ja kirkko-osuus lievistä Jumalallergioista välittämättä melkoisen koskettava. Hääjuhlassa soittelin ohjelmien ja pakollisten valssien (vaikka itse hää- oli tietysti älyttömän kaunis) välissä nelisen tuntia söpöily- & kivailumusiikkia. Piakkoin pitäisi kasailla nuo parille vielä fyysiC:n muotoon jälkifiilistelyjä varten.

Sen verran myöhään pääsin Lahdesta junailemaan, että Valon sunnuntaibrunssi Indiaaniklubilisukkeilla jäi harmittavasti väliin. Seuraavan kerran soittelemaan pääsen kuitenkin taas jo vajaan parin viikon kuluttua, kivvaa.

Torstai: How I Met Your Mother

Olen ollut pienen ikäni komediasarjojen suurkuluttaja, mutta tänä kesänä olen palannut taas hirmuisiin katselumaratoneihin. Officen tuhottomista tankkauksista aiemmin jo mainitsinkin, mutta muitakin juttuja olen kesäöihini löytänyt; ainakin Curb Your Enthusiasm, Black Books, Flight of the Conchords, Parks and Recreations, Extras ja the Mighty Boosh ovat kaikki olleet katselulistalla - osa jo ties monettako kertaa. Jenkki-Officen jälkeen parhaimmaksi uudeksi löydöksi on kuitenkin osoittautunut yllättäen How I Met Your Mother.

Parin suosittelun jälkeen intouduin vihdoin HIMYM:ia (jos your kirjotettais ur niin sithän se ois HI MUM!) katsomaan, tosin aluksi aika skeptisellä asenteella. Enkä tätä itse uusiksi Frendeiksi luonnehtisikaan - onneksi, sillä HIMYM on jotain paljon parempaa. Dialogi on parhaimmillaan erinomaisen nokkelaa ja hahmot sympaattisia, joskaan eivät aivan samalla inhimillisyyden tasolla Officen kanssa pääsekään. Hahmojen asenteisiin on kuitenkin tässäkin melko helppo samaistua isommissakin määrin ja elävän elämän vastineita ei ole vaikea löytää. Parasta sarjassa on kuitenkin juonen jatkuva eteneminen ja kehittyminen - ja lisäksi uusissa jaksoissa tehdään jatkuvasti pieniä viittauksia vanhoihin. Aktiivinen katsoja palkitaan toistuvilla nauruilla ja jopa tietynasteisilla sisäpiirivitseillä.

Oikeasti hyvä - siispä suosittelen.

Monsters of Pop alkaa tänään myös, mutta joudun tyytymään festareissa vain perjantaihin - silloin tosin sekä Telakan että Klubin tarjontaan. Telakka oli suunnitelmissa tänäänkin, mutta oli ehtinyt ilmeisesti loppuunmyymään, toivottavasti huomenna ei ole sama tilanne. Lauantain taas joudun häävisitoinnin takia skippailemaan. Pahus - mikseivät ihmiset suunnittele naimisiinmenojaan keikkakalenterien mukaan?

Tiistai: Humanthesizer

Taisin aiemmin jo muistaa sanoa Calvin Harrisin olevan siistein tyyppi ikinä - ja tässä todistuskappale n: Humanthesizer. Ah.



Ja kippas kappas, bongasin Röyksoppin sivuilta kutsun remiksailemaan kilpaa Junior-lätyn Tricky Tricky -biisiä, enkä oikein malta odottaa että pääsen Karinin vokaaleja leikkelemään. Jei.

Ja Helmikin vielä, huh. Hyvä juttu.