Maanantai: Euroviisukertaus

Viikonpäivistä ei ole edelleenkään juuri tietoa, kun otsikkoa kirjoitellessakin piti miettiä että mikäs alkuun laitetaan. Tänään jäi taakse sekä Petäjävesi että Mänttä-Vilppula, joskin ensimmäiseen palannen taas tulevaksi viikonlopuksi. Vastaavanlaista akkujenlatauspaikkaa kun ei kantakodin rinnalla ole.

Sitä paitsi minäkuvakontrastit olivat tänään taas herkullisimmillaan; toisaalta luennoin pukusedille ainakin jonkinasteista asiantuntijuutta tihkuen – ja toisaalta saan vanhemmilta jätskin lisäksi Aku Ankan taskukirjan ja tiikerikakkua koti-illan iloiksi. Molemmissa rooleissa lienen aika lailla paikallaan.

No mutta. Euroviisuthan vahtailtiin läpi jo lauantaina, mutta kertailu jäi täällä tekemättä. Vaikka moderneihin viisuihin en tosiaan samanlaisella musiikillisella intohimolla osaa suhtautua kuin niihin aiemmin postailemiini retroihin, osoittautui tämänvuotinen finaali oikein kelvolliseksi. Melkein parinkymmenen korvamadon joukossa oli useampia kappaleita, jotka hymyilyttivät – hyvyydellään. Hyvässä euroviisukappaleessa ei ole taidetta eikä ainakaan huumoria, mutta kivuutta sitten siitäkin edestä. Ainakin alla olevissa olikin, eikä suomalaisia kisaajia tullut ikävä.

Lempparini voitti. Saksalaisen Lenan Satellite oli ykkössuosikki heti ensikuulemalta, ja vaikka lavashow stailauksineen tuntui olevan vähän harhalauottu, oli voittaja pirtein tuttavuus pitkään aikaan. Sekä biisi että artisti.



Kovasti tykästyin myös erityisesti lyriikoiltaan astetta kornimpaan duettoon, jonka Romanian norjalaisvahvisteinen Paula Seling & Ovi -kaksikko veti. Toimi!



Moldovalaisen Sunstroke Projectin ja Olia Tiran kollaboraatio vaati useamman kuuntelukerran, mutta supersimppelin saksofoniriffinsä myötä pääni kääntyi. Ja notkui. Ja silleen. Alku on kyllä edelleen aika hyi hitto.



Alkuerien lemppari, Viron Malcolm Lincoln olisi ansainnut korkeamman sijoituksen. Epäviisumainen kappale ei pärjännyt, mutta voi jäädä hyvinkin jatkokuunteluille.



Nyt sitä tiikerikakkua!

Oodi suorille sanoille

Pidän suoraan sanomista aika korkeassa arvossa, vaikken taitoa kovin hyvin itse hallitsekaan. En välitöntä palautetta kuule kovinkaan monelta ihmiseltä, kun en montaa niin lähelle päästettyä henkilöä elämässäni omista. Ne muutamat sanovatkin sitten osuvimmin – oli kyse sitten kummasta nykyelämäni perusprinsiipistä tahansa; töistä tai ihmissuhteista.

Ennen tätä päivää kuulin viimeksi totuuden rippeitä tammikuun 22. päivä. Silleen aika osuvasti. Sitä ennen ehti joku järkyttämään itsesäälini ja -keskeisyyteni alttareita hiukan ennen joulua.

Joka kerta ovat kaikki olleet oikeassa – tarkkanäköisyytensä ja nostaradamusointinsa huomioon ottaen jopa pelottavan.

Olisi helppoa nostaa kädet pystyyn, vetää peitto pään päälle ja valittaa elämää vaikeaksi, mutta kun eihän tämä minun takki auki surffailuni mitään vaikeaa ole. Eikä ainakaan pitäisi yrittää joka vaiheessa tehdä parhaista asioistakin hankalia.

Siispä suorille sanoille se osuvin oodi.

Perjantai: Morcheeba

Taisin olla viisi vuotta sitten aikuisempi kuin mitä olen nykyään.

Semmoinen olo tuli ainakin, kun kokeilin uutta Morcheebaa. Tykkäilin yhtyeestä kovasti joskus entisessä elämässäni, kun kaikki muukin triphop-suuntaisuus oli enemmän kuin paikallaan.



Nyt joku on kuitenkin muuttunut. Uusi irroitus Even Though on vähän pliisu, mutta vanhemmatkaan raidat eivät ota retroilukuuntelussa oikein tulta alleen. Trigger Hippien, the Sean ja World Looking Inin pikakelailut vahvistavat fiilistä. Alkaako pehmoilunujazztriphop kuulostaa vuosikymmenen jälkeen jo korostetun väsähtäneeltä – vai podenko taas vaihteeksi jotain ikäkriisiä, jonka taustabiisien on pakko ROKATA? Kumpi on kasvanut, Morcheeba vai minä?

Ehkäpä hektinen työviikko odottaa kuuluvansa myös musiikkipoiminnoissa – ja olo Morcheebaa kuunnellessa on kuin 33 rpm:ään pakotetulla seiskatuumalla. Niinku.

Onneksi vähemmän tyylipuhdas Rome Wasn't Built in a Day soljuu edelleen yhtä oivasti kuin silloin joskus.



Takana Pälkäne, Sastamala ja Parkano. Edessä Hämeenkyrö, Jyväskylä, Petäjävesi, Mänttä, Akaa ja Orivesi. Maakuntamatkailua to the max.

// Morcheeba MySpacessa