Tiistain syyslevyt

Niin mukavaa kuin olisikin eilisen teemaa vielä jatkaa, voisi tänään jo hyväksyä syksyn tulleen. Niinpä nyt voisi poimia esiin ne viisi takuuvarmaa levyä keskelle tuulta, tihkua ja putoavia lehtiä.

Siinä missä kesäsoundtrack on automaattisesti täynnä intoa ja iloa, pitää syksyn ääniraidassa etsiä samoja elementtejä vähän pintaa syvemmältä. Siellä pienoisen kotikutoisuuden ja hämärän peitossa ne kuitenkin yhä odottavat. Ainakin näillä syksy tuntuu joka kerta paremmalta.

Badly Drawn Boy - All Possibilities (Have You Fed the Fish?)



Jens Lekman - Your Arms Around Me (Night Falls Over Kortedala)



Suede - Animal Lover (s/t)



the Stone Roses - Bye Bye Badman (s/t)



Travis - Writing to Reach You (the Man Who)



Mitkä levyt soivat sinulla syksyisin?

PS. Suoritin Monsters of Pop -lippuarvonnat tänään aamulla ja onni potkaisi Eveliinaa, Jennaa ja Lauraa. Kiitos kaikille osallistujille – tuo oli oikeasti aika siistein juttu!

Maanantain kesähitti: Endless Spring

Kalenterikesää on jäljellä vielä pari päivää, eli juuri sopivasti ainakin yhdelle kesähitille. Ja koska kappaleen otsikko muistuttaa siitä, ettei seuraavaan kevääseen ole kuitenkaan enää ihan äärettömästi rastittavaa, ei poiminta voisi olla oivempi.

Chicagolaisen Housesin Endless Spring kuulostaa muutenkin ihanan elokuiselta – kuin tehdyltä jo vähän viileneviin iltoihin; niihin, jotka muistuttavat että jo lämmön saaminen on riittävä syy halaamiselle.



Oi loputon kevät. Nähdään taas pian.

{ In short: There's still time for one more summery song – and preferably one that makes you remember that there's always a spring coming. Thank you Houses for reminding. }

// Houses MySpacessa

Sunnuntai: Delay Trees

Mykistyn ehkä usein, mutta harvoin syystä. Tällä kertaa kuitenkin.

Sain toissapäivänä ennakkoon kuultavaksi levyn, jota olen odotellut aina silloin, kun olen sen sattunut muistamaan – aina viime syksynä Telakalla näkemästäni keikasta asti.

Nauhoitetussa muodossa yhtye lumoaa vielä paljon, paljon tehokkaammin kun tuolla yhdellä lavakerralla. Semimelankolinen, unenomainen indiepop kasvaa kappale kappaleelta niin käsittämättömän kallisarvoiseksi, että sopivia sanoja on vaikea löytää.

Kaunis. Hieno. Oma.

Toissakeväistä ep:tä en saanut lopulta koskaan lainattua ja ennen tämänpäiväistä kuuntelua olen kappaleita kuullut aina vain sattumalta. Ensimmäiselle täyspitkälle ilmaisu tuntuu kuitenkin kiteytyneen puhtaimmilleen; uusia kappaleita on vaikea kuvitella voivansa kohdalle osuessa sivuuttaa. Jokaiseen hetkeen haluaa upota iäksi.

Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella uskaltaa jo ehkä sanoa, että täydellisin kotimainen levy |||||:n ohella on löytynyt.





Delay Treesin s/t-albumi ilmestyy Johannan julkaisemana syyskuun 29. päivä.

{ In short: The upcoming s/t album by Delay Trees is an absolute indiepop-bliss. I'm loving every single minute of it. }

// Delay Trees MySpacessa