Kuten olen jo useampaan otteeseen ehtinyt sanomaan, olen aivan hulluna the Drumsiin. Newyorkilaisyhtyeen kaikki kymmenen julkaistua kappaletta ovat uskomattoman laadukkaita ja pakottavat pomppimaan kotona koko ajan. Kummastuksekseni Suomessa mediat tai muut blogit eivät tunnu bändistä tietävänkään, joten jatkan edelleen julistusta yhden pojan voimin.
Loppukesän Summertime!-ep:ltä maanantaina julkaistava kakkossingle, I Felt Stupid on siis erinomaisen hyvää jatkoa. Erityisesti lyriikat ovat taas yksinkertaisuudessaankin niin täydellisen valloittavat ja osuvat, etten voi olla tykkäämättä – tai päänsisäisissä dialogeissa toistamatta. Lahjoin itseäni vähän ennakkoon Moshi Moshin verkkokaupan avustuksella, joten biisin seiskatuuman pitäisi ehtiä ensi viikon lauantain Indiaanivinyylisessareihin. Jos ei siä ees joku tykkää ni en ala.
Ilahduin myös löytäessäni sattumalta ep:n australialaispainoksen piilotetun raidan (kyllä, olen juuri näin obsessoitunut), joka on sekin aika mahtava. Nämä olisi niin pakko päästä näkemään.
Parin the Drumsin jäsenen entisen bändin, Elklandin muutaman vuoden takaista Golden-levyä olen kuunnellut myös vähäsen. Albumilta löytyy hauskalla tavalla tuttuja juttuja, mutta uuden yhtyeen myötä ne ovat jalostuneet vaan niin täydellisiksi. Hyvää tavaraa kuitenkin tuokin.
// the Drums MySpacessa
// Summertime!-ep Spotifyssa
4. joulukuuta 2009
3. joulukuuta 2009
Torstai, telkkari, ruoka
Jos tekisin tänään vaikka pienen poikkeuksen kirjoitteluaiheisiini ja puhuisin vaihteeksi muustakin kuin musiikista. Muutamasta jutusta kun ei tunnu saavan tarpeekseen.
I'm cuddly, bitch – get used to it!
Olen paikkaillut viimeisen viikon ajan televisio- ja elämätyhjiötäni katsomalla uusintana kaikki neljä tuotantokautta jo aiemmin kehumaani How I Met Your Motheria. Suunnilleen sata jaksoa maistuu toisella kerrallakin ihan yhtä hyvältä, vaikka edellisistä katsomisista on vain muutama kuukausi. Officen rinnalla lempparikomediasarjani atm.
Erinomaisen hyvä on myös syksyn Community-uutuus, joka parin ensimmäisen jakson vakuuttelun jälkeen on sytyttänyt ihan kunnolla. Yksi hervoton parivaljakko + Chevy Chase (!) + tätä nykyä huolestuttavin tv-tyttöihastukseni = erittäin positiivinen yllätys. Suosittelen.
Yllä mainittuja kun ei Suomen telkkarista näe, ovat ainoaa varsinaista televisioviihdettäni tarjonneet viime aikoina lempparirealityni Top Chef ja Muodin huipulle. Kokkailu päättyi eilen jatkuakseen ilmeisesti taas alkuvuodesta ja muoteilukin on kohta finaalissa. Muodin huipulle on toiminut Jaakko Seliniä lukuunottamatta suomalaisena versiona yllättävänkin hyvin, vaikka kilpailun tasosta olenkin ehkä aika huono sanomaan mitään. Jonkinlaista osaamattomuutta on myös Top Chefin suhteen – kasvissyöjänä ruuista kun ei ole ihan hirveästi irti saanut.
Ruokavalio on viime aikoina tupannut muutenkin ärsyttämään; opiskelijastatuksen päätyttyä pari kuukautta sitten olen päätynyt kokkailemaan toimistolla, eikä valittu ruokavalio persaukisuuteen yhdistettynä ole se kaikkein motivoivin tilanne. Ruuanlaitto on kivaa, mutta hyvään safkaan tarvitaan muutakin kuin pakastevihanneksia ja kiinanketsuppia. Ainakin vähän ajan kuluttua.
I'm cuddly, bitch – get used to it!
Olen paikkaillut viimeisen viikon ajan televisio- ja elämätyhjiötäni katsomalla uusintana kaikki neljä tuotantokautta jo aiemmin kehumaani How I Met Your Motheria. Suunnilleen sata jaksoa maistuu toisella kerrallakin ihan yhtä hyvältä, vaikka edellisistä katsomisista on vain muutama kuukausi. Officen rinnalla lempparikomediasarjani atm.
Erinomaisen hyvä on myös syksyn Community-uutuus, joka parin ensimmäisen jakson vakuuttelun jälkeen on sytyttänyt ihan kunnolla. Yksi hervoton parivaljakko + Chevy Chase (!) + tätä nykyä huolestuttavin tv-tyttöihastukseni = erittäin positiivinen yllätys. Suosittelen.
Yllä mainittuja kun ei Suomen telkkarista näe, ovat ainoaa varsinaista televisioviihdettäni tarjonneet viime aikoina lempparirealityni Top Chef ja Muodin huipulle. Kokkailu päättyi eilen jatkuakseen ilmeisesti taas alkuvuodesta ja muoteilukin on kohta finaalissa. Muodin huipulle on toiminut Jaakko Seliniä lukuunottamatta suomalaisena versiona yllättävänkin hyvin, vaikka kilpailun tasosta olenkin ehkä aika huono sanomaan mitään. Jonkinlaista osaamattomuutta on myös Top Chefin suhteen – kasvissyöjänä ruuista kun ei ole ihan hirveästi irti saanut.
Ruokavalio on viime aikoina tupannut muutenkin ärsyttämään; opiskelijastatuksen päätyttyä pari kuukautta sitten olen päätynyt kokkailemaan toimistolla, eikä valittu ruokavalio persaukisuuteen yhdistettynä ole se kaikkein motivoivin tilanne. Ruuanlaitto on kivaa, mutta hyvään safkaan tarvitaan muutakin kuin pakastevihanneksia ja kiinanketsuppia. Ainakin vähän ajan kuluttua.
2. joulukuuta 2009
Keskiviikko: Blockhead
Ensimmäinen levy-yhtiö, jonka julkaisuiden laatuun huomasin voivani luottaa täysin varauksetta, oli Ninja Tune. Nykykuuntelussa suhde on edelleen sama; vaikken tuoreita albumeita odottelekaan enää niin kieli pitkällä, on katalogista uusimpien tuotosten kokeilu aina varma valinta.
Tällä kertaa satuin poimimaan esille Blockheadin marraskuisen the Music Scenen. Tyypin aiempaa tuotantoa olen kuunnellut aiemmin aika aktiivisesti ja erityisesti Downtown Science -lätty on itselleni se definitiivinen downtempo-albumi. Kun lajityylin kukoistuskausi on kuitenkin jo vähän kuultu, tulee uutukaisiin suhtauduttua tietyllä varauksella (vrt. Zero 7). Kuulostaako artisti vuonna 2009 samalta kuin vaikkapa viisi vuotta sitten?
Blockheadin tapauksessa ei. Tai periaatteessa tietysti kyllä – ei the Music Scene ole minkäänasteinen kelkan- tai takinkäännös. Jollain tavalla levy kuulostaa kuitenkin enemmän tältä päivältä.
Yksittäiset pätkät ovat erinomaisen hyviä, soundeissa on särmää ja rummuttelu edelleen niin herkullista, mutta kokonaisuus on valitettavasti osiensa summaa pienempi. Oman makuni mukaisiin pop-patterneihin nähden vähän ylipitkät ja koukuttomat biisit luovat kokonaisuuden, joka ei ole ihan se kliseisen geneerinen kahvilasoundtrack, mutta liippaa pelottavan läheltä. Juuri semmoinen levy, jonka voi laittaa taustalle soimaan ja unohtaa sitä edes kuulevansa.
The Music Scene on kyllä laadukas levyllinen, mutta alkuinnostuksen jälkeen pettymys. Kroonisen tylsyyden rikkomiset ovat vähän turhan harvassa, mutta esimerkiksi the Prettiest Sea Slug on aika mainio pilkahdus.
Jos olet empimässä levykaupassa b niinkö Blockheadin kohdalla, suosittelen sijoittamaan rahat Downtown Scienceen, joka on jo pelkästään New York -tarinansa ansiosta valtavan ihana julkaisu. Löysän valuutan iskiessä ei uusi levykään ole paha kylkiäinen.
Vanhaa siis vielä vähän, sydän.
Ja viä yks.
// Blockhead MySpacessa
// the Music Scene -albumi Spotifyssa
Tällä kertaa satuin poimimaan esille Blockheadin marraskuisen the Music Scenen. Tyypin aiempaa tuotantoa olen kuunnellut aiemmin aika aktiivisesti ja erityisesti Downtown Science -lätty on itselleni se definitiivinen downtempo-albumi. Kun lajityylin kukoistuskausi on kuitenkin jo vähän kuultu, tulee uutukaisiin suhtauduttua tietyllä varauksella (vrt. Zero 7). Kuulostaako artisti vuonna 2009 samalta kuin vaikkapa viisi vuotta sitten?
Blockheadin tapauksessa ei. Tai periaatteessa tietysti kyllä – ei the Music Scene ole minkäänasteinen kelkan- tai takinkäännös. Jollain tavalla levy kuulostaa kuitenkin enemmän tältä päivältä.
Yksittäiset pätkät ovat erinomaisen hyviä, soundeissa on särmää ja rummuttelu edelleen niin herkullista, mutta kokonaisuus on valitettavasti osiensa summaa pienempi. Oman makuni mukaisiin pop-patterneihin nähden vähän ylipitkät ja koukuttomat biisit luovat kokonaisuuden, joka ei ole ihan se kliseisen geneerinen kahvilasoundtrack, mutta liippaa pelottavan läheltä. Juuri semmoinen levy, jonka voi laittaa taustalle soimaan ja unohtaa sitä edes kuulevansa.
The Music Scene on kyllä laadukas levyllinen, mutta alkuinnostuksen jälkeen pettymys. Kroonisen tylsyyden rikkomiset ovat vähän turhan harvassa, mutta esimerkiksi the Prettiest Sea Slug on aika mainio pilkahdus.
Jos olet empimässä levykaupassa b niinkö Blockheadin kohdalla, suosittelen sijoittamaan rahat Downtown Scienceen, joka on jo pelkästään New York -tarinansa ansiosta valtavan ihana julkaisu. Löysän valuutan iskiessä ei uusi levykään ole paha kylkiäinen.
Vanhaa siis vielä vähän, sydän.
Ja viä yks.
// Blockhead MySpacessa
// the Music Scene -albumi Spotifyssa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)